Ruusuja 750 keltakullasta

Halusin vielä kokeilla tänä vuonna ennen työssäoppimisjakson alkamista kullan muotoilemista ja käsittelyä. Materiaalina on 750 keltakulta. Eikä edes jännittänyt hakea arvokasta materiaalia saati tehdä siitä jotain.

Tämä meni kätevästi kivenistutuskurssilla kun olin jo tehnyt pakolliset koulutyöt niin sain tehtyä vielä kruunuistutuksen kullastakin. Pääasiallisesti halusin tehdä riipuksen, mutta kun materiaalia tulikin valssatessa enemmän kuin tyttöjen kanssa oletimme, niin päätin tehdä vielä kultaiset tappikorvikset. Tappien taustat on vielä tilauksessa koulun kautta.

Ensin materiaalin haku ja kaavojen teko.

3mm kultalevystä täytyi valssata 0,40mm ja 0,6mm vahvuista levyä, siinä tarvittiinkin paljon hauista ja voimaa ja aikaa, seuraavana päivänä oli vähän hauikset ja ojentajat kipeät.

Ennen tömäytystä

Tässä olen jo sahannut ohuista levyistä kolme kukkaosaa ja tehnyt kruunuistukan. Juottaminen oli vähän vaikeaa, ja ensimmäinen istukka tuli vähän ohueksi ja sitä juottaessa kävikin niin että kynsi vähän suli. Täytyi ottaa viallinen irti ja tehdä uusi istukka, ja siitä tulikin parempi kun ei mennyt liian ohueksi.
Tässä kuvassa näkyy kun monien lämmitysten takia kulta on muuttunut laikukkaaksi, pinnassa näkyi punertavia laikkuja ja hapettunutta pintaa. Täytyi tömäyttää riipus. Tömäytys tarkoittaa kullan kemiallista puhdistusta syanidilla ja vetyperoksidilla, aineita kuumennettiin astiassa jossa korukin oli, niin että tapahtui nopea kuohahdus. Tämä operaatio syövyttää vähän kullan pintaa jolloin pinta alkaa kiiltää ja laikut häviävät. Meidän täytyi tömäyttää kolmella tavalla, viimeinen oli keskeneräinen tömäytys.

Tömäytyksen jälkeen

Korua ei tarvinnut kauheasti kiillotella tömäytyksen jälkeen, mikromoottorin pehmeällä harjaslaikalla ja punaisella vahalla vähän kiillottelin. Sitten vielä kivi paikoilleen ja istukan kynsien kiillotus. Normaalisti käytetään pihtejä kun painetaan kynnet kiven päälle, mutta nyt oli niin ahtaat paikat että täytyi istutuspunsselilla tehdä se homma.

Kaunishan siitä tuli, kivenä on 5mm granaatti

Jännästi kynsi-istukka heijastuu kullassa samoin kuin terälehdet toisissaan

Eipä ole kyllä kullankaan kuvaaminen ihan helppoa, pinta heijastaa näppärästi esim. kädestä oranssihtavaa väriä ja kameran linssin musta väri toistuu pintaan hyvin.

Hups on firmalla menny pikkusen leimat pieleen, ketjut tilataan valmiina firmoilta jotka valmistaa ne koneilla. Tässä on menny auttamattomasti päällekkäin vuosileima, pitoisuusleima, ja tekijäleima. Kyllä niistä jotain selvää saa, mutta eniten ihmetyttää että tilanne on "korjattu" leimaamalla 585 salmiakkipohjalla toiselle puolelle rinkulaa. Kullan leiman pohjamuotohan on ovaali ja platinan on salmiakki......... Täytyy varmaan vielä viedä ketju koululle näytille, että onko muissa ketjuissa samanlaista merkistöä

Ketju oli jännän mallista, tuommoisia kolmiota täynnä, ketju on 585 kultaa

Riipuslenkki on juotettu terälehtien taa hiukka piiloon

Kysyin vielä opettajalta mielipidettä työstä vaikkei se kurssin pääasiallinen työ ollut. Sanoi että on hieno, ainoa negatiivinen puoli oli että kolmiolenkki oli hiukan turhan pieni riipukseen verraten. Tajusin vasta sitten että onhan se tosiaan hieman pieni, jotenkin vain ajattelin etten halua tehdä siitä liian isoakaan. Opettaja pohti myös sitä miltä olisi näyttänyt skrymppipinnalla, kerroin että ajattelin mitenhän pintakuviointia voisi tehdä mutta en kuitenkaan lähtenyt tähän tekemään. Päätin kuitenkin korviksissa kokeilla opettajan ehdottamaa skrymppipintaa. Arviotakin pyysin opettajalta hinnasta kun itsellä ei oikein varsinkaan kullan kanssa ole tietoa missä hinnoissa valmis koru liikkuu. Ja arvokashan tämä opettajan mukaan oli, kun on kuitenkin käsityötä.

Ja vielä kun materiaalia jäi niin kovin niin tein tappikorvikset, ruusuiset tietenkin. Näihin otin levyn jäämän jota skrymppasin eli sulatin pintaa hieman jotta siihen tulee kuhmua ja kuviota. Kullan skrymppaaninen vain on paljon vaikeampaa kuin hopean. Kulta alkaa nopeammin vetäytymään kasaan, jolloin ei pysty kauaa yhtä kohtaa lämmittämään. Ja tasaista skrymppipintaa koko levyyn oli äärimmäisen vaikea tehdä. Sain levyyn tehtyä jopa sormen mentävän reijän, kun lämmittelin kappaletta ja jäin ihmettelemään pientä kultalammikkoa joka lillui levyn pinnalla, parissa sekunnissa se ikäänkuin räpsähti ja imaisi reijän kun kulta vetäytyi siitä kohti.

Luokkatoverit kävivät ihmettelemässä mitä teen ja ihmettelivät vielä suurempaan ääneen kuinka uskallan skrympata kultaa. Mikä huvitti minua kovasti ja totesin että eihän tämä minun kultapalani ole vaan koulun, että ehkä omallani en olisikaan uskaltanut kokeilla (lauseet sievistelty kirjakieleen, murteella kun tämän sanoi niin kaksimieliseksi vitsiksihän se muuttui ja naurut saatiin aikaiseksi).

Skrympattuun levyyn sain toiseen päähän pienen alueen pientä röpelöistä pintaa ja loput oli muhkua ja kuhmua sinne ja tänne. Röpelökohdista sahasin pienemmät kukat ja muhkukohdista suuremmat. Tappeihin oli helppo iskeä leimat kun kulta on kuitenkin kovempaa kuin hopea ja minä olen aika kova mäjäyttäjä kun leimaa isken, vaikka olen vaihtanut kevyempään vasaraankin.

Kauniit tuli näistäkin, joskin pieni epäsymmetria hiukan haittasi minua vaikka opettajakin sanoi ettei ruusutkaan aina symmetrisiä ole ja itse järkeilin lopulta että jos minä piirrän epäsymmetrisen kaavankin niin eihän siitä voi symmetristä lopulta saada. Näitäkin tulee varmasti käytettyä usein vaikkei ihonsävyni niin sovelias olekaan kultakoruille

 

Näissäkin oli juottaminen vähän hankalaa kun materiaali oli 0,3mm paksua, niin täytyi varoa ettei liikaa kuumenna ja vahingossa sulata. Kukkasten asettelu keskelle oli vakeaa kun tein tapista juuri sen mittaisen kun tarvitsin, olisi ehkä pitänyt jättää ylimääräistä tulemaan kukan keskeltä mutta ongelma olisi ollut että kun olisin ylimääräisen katkaissut pois niin en olisi oikein millään saanut siistittyä ja viilattua tapin päitä ruusun keskellä. Pintakuviointi on kyllä kiva mielestäni.