Kruunuistutus

Rivisormuksen lisäksi tässä jaksossa teimme kruunuistutuksen. Tai minä tein kaksi, kun tein tappikorvikset.

0,8mm hopealevystä tehtiin ensin kartiot. Joista tuli taas hitusen liian isot ja täytyi ottaa 2mm pois ympärysmitasta ja juottaa kartiot uudestaan umpeen. Sitten menin uudestaan muotoilemaan niitä kartioraudassa ja tavalliseen tapaan pöytäprässillä painoin kartiot raudan sisään ja sen jälkeen kartiopunsselilla muotoilin oikeassa reiässä oikean kokoiseksi. Jotenkin kartiot näyttivät kummallisen pieniltä ja lähdin testaamaan kiviäni niihin. Eihän ne mahtuneet. Kartioiden seinämä oli paksuuntunut 1mm paksuksi prässin ansiosta. No täytyi lähteä paukuttelemaan uudestaan kartiopunsselilla isommista reijistä aloittaen, jotta saan materiaalin taas ohenemaan 0,8mm. Materiaali oheni kuitenkin 0,7mm oikean kokoiseen reikään edetessä, mutta tämä ei onneksi haitannut.

Tämän jälkeen piirsin kaavion jolla saan sijoitettua kynsien paikat tasaisin välein ja sahasin aloituskohdat josta alan muotoilla viiloilla syvennyksiä kynsien väliin. Käytin muotoilussa kolmio-, pyörö- ja linnunkieliviilaa.

Sitten sahalla piirrotettiin kohta josta sahataan aluskiekko irti. Oli vaikea saada piirrotettua suoraa viivaa tuon kartion ympäri. Kartiossani on myös ylimääräinen tötterö jonka kartioistukkarauta muotoili tuohon. Sen sahasin pois ensin ennen kuin sahasin varsinaisen aluskiekon. Tuo tikku jossa kartio oli kiinni sahauksien ja kynsien muotoilun ajan on niitä mikromoottorin varsia, johon saa vaihdettua erilaisia laikkoja.

Kun sahasin aluskiekon irti sain muotoiltua kynsien alaosat linnunkieli-, pyörö- ja barettiviilalla. Kynsien alaosien pohjista muotoiltiin pienet kolmiot.

 

 

Sitten juotettiin aluskiekko takaisin, tätä ennen piti kiillottaa alaosan syvennykset. Juottaminen kävi niin, että ensin lämmitettiin juotepalat viilattujen kolmioiden (kynsien alaosissa) päihin ja viilattiin juotteet tasaiseksi. Sitten laitettiin kiekko tuon kynsiosion päälle ja lämmitettiin pelkkää kiekkoa, jotta juote juoksee kiekkoa vasten, eikä kynsiosioita pitkin. Tämä onnistui täydellisesti, todella helposti kävi juotokset, kun oli niin pienet osat mitkä lämpenivät todella nopeasti.

Alkoikin sillan rakennus. Sillan korvistapille tein 1mm hopealangasta, jota valssasin vain sen verran että lanka meni hieman suorakaiteen muotoiseksi. Kruunun pohjaan saranaviilalla viilasin paikan sillalle ja asetin valssatun langan siihen ja juotin paikalleen. Sitten vielä juotin 0,8mm langat korvistapeiksi sillan päälle. Pyöräytin pienellä poranterällä kolosen korvistapille jotta tarttuu kiinni mukavasti. Korvistappia juottaessa ensimmäinen juote juoksi vain tappiin eikä tarttunut itse kruunun, toinen juotepala sai molemmat osat tarttumaan toisiinsa.

 

 

 

 

Sitten olikin aika tehdä kiville sovitteet. Tässä tein silmämääräisesti samalle tasolle merkit kynsiin ja barettiviilalla aloitin viilaamaan suoraa linjaa. Seuraavaksi tein tasokaivertimella viisteen kiven alaosaa varten jotta istuu nätisti. Ja sitten minun täytyi vielä mikromoottorin sylinterimäisellä terällä pyöristää viilattun ja kaiverretun kohdan portaita, jotta kivi istuisi pohjaan saakka täydellisesti. Jos kivi ei istu hyvin ja nojaa väärästä kohti johonkin, se särkyy istuttaessa. Ensimmäisen kruunun sovitteen tekemisessä meni 6 tuntia, kun en tiennyt mistä pitäisi aina ottaa materiaalia pois jotta saan kiven istumaan. Seuraavassa meni 2,5 tuntia. Sitten kuulin että luokkatoveri oli näpsäkästi tehnyt vain pelkällä mikromoottorin sylinterimäisellä terällä sovitteet omalle kivelleen ja helposti oli kuulemma käynyt se homma. Ehkä minulle kuitenkin oli helpompi tämä monimutkaisempi tie, sain ainakin suorat noista sovitteista.

Kiillotin yläosan syvennykset mikromoottorin huopalaikalla ja vihreällä vahalla. Opettaja sanoi että nelinkertainen puuvillalanka vahalla olisi ollut parempi tässä hommassa, kun minulle oli jäänyt pariin kohtaan syvennyksissä hiontajälkiä. Unohdin lankakiillotuksen kokonaan, no ensi kerralla sitten. Siistin vielä jälkikäteen huopalaikalla uudestaan noita syvennyksiä kun kivet oli paikoillaan, sain ehkä hitusen vielä siistimmäksi, mutta pari syvempää jälkeä jäivät, onneksi ovat kuitenkin käytössä huomaamattomat.

Sitten alkoi ahdistavin ja pelottavin vaihe ja henki salpautuneena istutin kivet paikoilleen, tämä kävi ihan korvista toisessa kädessä pitäen ja lattapihdeillä kynsien kärjet kiven päälle taivuttaen. Ensin tunnosti ettei ala taipumaan ja sittenhän se humpsahti oikein kunnolla kun käytin liikaa voimaa. Sydän melkein pysähtyi kun ajattelin rikkoneeni kiven. Kivi meni vinksinvonksin ja kynsi taittui siihen asentoon missä pitäisi ollakkin. Onneksi sain kiven pois ja taivutettua kynnen takaisin suoraksi. Tämän jälkeen kynsien taivuttaminen olikin helppoa ja kivien asettamisessa ei mennyt kuin hetki.

Sitten täytyi vielä muotoilla kynsien kärjet pyöreämmiksi ja kiillottaa korut. Tappien taustoja varten tein tappiin uran pyöröpihdeillä pyöräyttämällä.

Ja lopuksi iskin leimat tappeihin. Tätä harjoittelin kotona omaan 0,8mm lankaan leimasinpunsseleilla. Jouduin lyömään aika lujaa eikä lankaan tullut välttämättä kokonaista leiman jälkeä. No seuraavana päivänä koulussa menin toimistolle leimaamaan tappeja. Ensimmäiseen tappiin en lyönyt kovinkaan lujaa, mutta liian lujaa kuitenkin, lanka litistyi todella paljon. Seuraavan leiman iskin hiljempaa. Tappi oli vääntynyt aivan muodottomaksi. Sain onneksi lattapihdeilla muotoiltua suoraksi ja litistettyä litistynyttä kohtaa vähän takaisin omaan muotoonsa. Tekijäleima jäi tässä tapissa sellaiseksi ettei sitä erota ja 925 leiman 9 ei leimautunut jostain syystä.
Toiseen korvikseen sain leimat todella hyvin. Yllätti kuinka paljon pehmeämpää tuo koulun lanka oli jota oli korvistapeissa. Enkä edes ollut hehkuttanut sitä sen jälkeen kun vetoraudassa vedin sen 0,8mm vahvuuteen 1mm:stä. No onneksi edes toisessa näkyy leimat hyvin.

 

 

Ei niin onnistunut leimaus

VS

Onnistunut leimaus

 

 

Kelpo tuote opettaja sanoi vaikkakin syvennyksissä oli pari hiontajälkeä jäänyt ja toisen tapin leimat oli mitä oli. Sanoi myös korkeuden olevan juuri sopiva näissä korviksiin tehdyissä kruunuissa ja totesi että varmasti ovat kovassa käytössä. Käytänkin näitä varmasti paljon.

Tätä kurssia onkin meillä vielä paljon jäljellä, luulin ettei ole enää kuin pari kertaa. Opettaja totesikin että täytyy loman jälkeen keksiä minulle tekemistä. Totesin takaisin että ei minulta tekemiset kyllä lopu, kun minulla on haaveissa tehdä niin monenlaisia koruja tässä kouluajalla ja ainakin toinen komsiopallo on yksi niistä sekä koru jossa on hierrettyjä kiviä. Ja olinhan minä tässä uhitellut tekeväni toisen rivarinkin. Ja piitkä lista on kaikkia koruja joita haluaisin kokeilla.

Tällä kurssin loppupuolella voisin kyllä kokeilla jotain erikoista kun pystyn kysymään opettajalta neuvoa tunneilla.

Hiertämisharjoitukset

Kivenistutuskurssilla jäi aikaa tehdä hiertämisharjoituksia. Aika yksinkertainen ja helponnäköinen tekniikka istuttaa kiviä.

Tässä kivet on istutettu 2mm hopealevyyn, kivet taisivat olla 3mm kokoiset.

Aluksi valmistin volframitangosta nauhahiomakoneen avulla hierrinpuikon ja timanttikumilaikan ja huopalaikan avulla kiillotin sen pään. Puikon pää muotoiltiin luodin muotoiseksi nauhahiomakoneella. Hierrinpuikosta on olemassa myös amerikkalainen käyrä versio, mutta me valmistimme suoran.

Puikon kärkeä pidetään kiven vieressä vinossa asennossa ja niin että puikko melkein makaa levyn pinnalla, puikon kärki ei saa osoittaa kiven keskelle, muuten kivi rikkoutuu. Puikolla pyöräytetään kiven ympäri, niin monta kertaa että kivi ei tule pois kuopastaan. Lopuksi puikko nostetaan jyrkemään asentoon ja puikon kärjellä pyöräytetään aivan kiven vierestä sen ympäri niin että kivi kiristyy paikalleen eikä heilu.

Testasin levyyn, että kuinka syvälle/korkealle kiven voi jättää niin että hiertäminen silti onnistuu. Kaksi ensimmäistä kiveä laitoin niin syvälle, että taulut erottuvat juuri ja juuri sivusta katsoessa. Seuraavat kolme olivat hitusen edellisiä korkeammalla. Ja viimeisen jätin todella korkealle niin että kiven uuma jää juuri piiloon sivusta katsoen. Hiertäminen onnistui näihin kaikkiin korkeuksiin ja kivet eivät hievahdakaan.

Valoaukot

Hierrinpuikko

Tässä näkyy kivien korkeus eroja

Heh, testasin huvikseen omin nokkineni raeistutusvälineitäni tähän levyyn. Halusin kokeilla että kuinka niitä palleroita niillä oikein tehdään. Sen verran netistä vilkaisin että mikä on pääperiaate raeistutuksessa. Tasokaiverrinta minulla ei ollut niin nuo viisteet tein ihan viistekaivertimella. Yllättävän helposti tuon palleron sai aikaiseksi, eri asia on vain että niistä pitäisi saada samanlaiset, niin täytyisi saada kunkin palleron työntö aloitettua samalta etäisyydeltä kivestä. Ja oikeasti pitäisi piirtää tarkat mitoitukset mihin kivet tulee ja neliöt niiden ympärille että saisi pallot myös symmetrisesti sijoiteltua, mutta en tällaista viitsinyt tehdä kun halusin vain kokeilla työkaluja. Kuhanpahan kokeilin joutessain.

Rivisormus

Eilen aloitimme uuden jakson. Tässä jaksossa teemme rivisormuksen ja kruunuistutuksen.
Tänään sainkin jo rivisormuksen valmiiksi. Aikaa meni 12,5h. Mutta eihän se ongelmitta tietenkään sujunut. Aion tehdä tässä jaksossa vielä toisen tämmöisen, jossa yritän saada poraukset täsmällisen  suoraksi.

Aluksi haimme 7mm hopeakankea, jonka valssasimme 4mm. Tämän jälkeen kanki piti vetää neliön muotoisilla reijillä varustetun vetosiivun lävitse. Olikin hankalaa. Mutta johan alkoi sujumaan kun valssasin vielä tangon pään todella pieneksi, jotta sain ujutettua vetosiivun reijän läpi. Ja sehän hujahtikin epähuomiossa yhden koon liian pienestä reiästä. Kangesta piti siis viilausten ja hionnan jälkeen saada 3,4mm ja minä vetäsin vahingossa vetosiivussa jo tuohon mittaan. Olisi pitänyt vetää 3,6mm. Koska seuraavaksi täytyi vielä litistää kangen päät. Ja litistäessä päät tietenkin menevät leveämmäksi kuin kangen keskivaiheilla oleva paksumpi osuus. Tämän olisi ehkä saanut estettyä, jos olisi ensin valssannut kangen päät ohuemmaksi... Ajattelin kokeilla tätä seuraavassa sormuksessa. Ei tulisi niin paljon viilattavaa.

No sitten kun olin juottanut tangon sormukseksi, täytyi rungon litistettyä leveää kohtaa viilata, jotta sormuksesta saisi tasaleveän. Sormusta sormustuurnalla muotoillessa, yläosan paksumpi kohta ikään kuin litistyi kapeammaksi, vaikka tein tämän puun päällä ja varoen. Kaikki nämä yhdistettynä kävi niin että runkoni oli lopulta 3mm leveä, vaikka piti olla 3,4mm. Kuulostaa että ei kai tuo nyt mitään haittaa, mutta haittaa se aika tavalla. Kivien piti olla 3mm kokoisia ja eihän sen kokoiset mahtunut 3mm leveään runkoon, koska ympärille ei olisi jäänyt kynsiä varten materiaalia. Päätimme siis laittaa 2,5mm kivet runkoon. Pidänkin enemmän tästä sirommasta versiosta.

Seuraavaksi alkoikin kivien sovitteiden ja kynsien teko. Ensin tein sahalla neliöitä yläosaan, niin monta kuin kiviäkin. Sitten porattiin porausjigin avulla sormusrunkoon reijät 1,1/1,2mm poranterällä niin, että reikä tuli sormusrungon keskipistettä kohti, ei siis suoraan alaspäin. Tein viistekaivertimella pienet alkukoloset poranterälle, mutta poratessa terä tahtoo joskus hakea metallin pinnalla. Ja niinhän se nyt teki. Keskimmäinen reikä meni aivan sivuun, toinen sivummaisista myös vähän sivuun. Palloporanterällä sovitteita tehdessä sain vähän korjattua tilannetta, mutta silti oli kivien paikat vähän eri kohdissa kuin missä olisi pitänyt olla.

Seuraavaksi jatkettiin neliöiden sahausta ulkosyrjälle ja rungon pääliosaan syvempänä melkein pääliosan keskikohtaan saakka.

 Sitten pyöreällä neulaviilalla tehtiin ulkosyrjälle tuollaiset syvennykset.
 

Samalla pyöreällä neulaviilalla sekä saranaviilalla tein päällipuolelle myös syvennyksiä, jotta saadaan kynnet joilla kivi istutetaan paikalleen. Barettiviilalla viilasin kynsien ulkosyrjiltä pienet kolmiot pois, jotta istuttaminen kävisi helpommin.

Kaikki syvennykset kiillotettiin, kumilaikoilla. Kuvassa kumilaikkani ja erilaisia palloporan teriä sekä barettiviila, pyöreä neulaviila ja saranaviila joita käytin eri vaiheita työstäessä.

Kiillotettu

Kivet istutettu istutuspunsselilla, kynnet muotoiltu barettiviilalla
ja sen jälkeen kynnet on siistitty huopalaikalla ja vahalla

Vielä rungon filssaus ja kiillotus sekä päälliosan kiillotus loppukiillotukseen tarkoitetulla vahalla

Säihkyy

 

Kaupallista laatua opettaja sanoi

Siro ja sievä tuli ♥

Kaiverruskurssin tuotokset

Meillä oli lyhyt kaiverruskurssi loppusyksystä/alkutalvesta. Opettaja sanoi että kaivertajilla (siihen on oma linjansakin) menee monta kuukautta ennen kuin oppivat kaivertamaan hyvin, ettei meidän tarvitse masentua jos ei ihan onnistu, kun meillä on vain niin vähän aikaa harjoitella taitoa.

No sitten tammikuussa aloitti kaivertajaopiskelijat, koulutus on vain 4 vuoden välein.. Joudunkin sitten odottelemaan pari vuotta valmistumisen jälkeen ennen kuin itse pääsen opiskelemaan..

Kaivertajaopiskelijat olivat laittaneet vitriiniin omia töitään ja riensin innolla katsomaan kuinka monta hutiviivaa tai jyrsimistä laatoissa oli. Van eipä ollut kuin parissa levyssä yksittäinen huti viiva eikä jyrsimistä lainkaan, todella hienoa kaiverrusjälkeä. Hämmentyneenä naurahdin ja mietin omia laattojani. Mutta tajusin hetken päästä että ehkä ei olekaan syytä masennukseen, opiskelijoista suurin osa on jo iäkkäämpiä ja kultaseppiä, joten ovat varmaan ehtineet hyvin harjoitella kotonaan/töissään kaivertamista ennen kuin hakivat opiskelemaan.

Kyllä minäkin vielä joku päivä kaivertajaksi opiskelen.

Kaivertaminen on rankkaa puuhaa, meillä oli välillä 8 tunnin päivä pelkkää kaivertamista. Oli sormen päät vähän kipeät, samoin hartiat, johtuen vähän vääristä työasennoistakin.

Kaiverruspunsselia täytyy pitää todella laakeassa asennossa ja työntää eteenpäin kuin mittarimato sormen päätä vasten. Mittarimatotekniikka oli ihan hakusessa ensimmäisessä laatassa ja se näkyy. Painoin myös liian lujaa ja liian jyrkässä kulmassa, kun pelkäsin lipsumista.

Opettajan valmistama kaiverruspunsseli minun käden mittojen mukaan.

Terä pistetään korkkiin piiloon, niin pysyy hyvänä

Tämmösestä (pitemmästä) sitä aletaan hiomaan sellaisella pyörivällä alusella

Kaivertajat yleensä aina piirtävät kaiverrettavan asian, me piirsimme ruudukkoharjoitukset, mutta koukerot siirsimme asetonilla.

Ensimmäinen kuparilaatta piirretty, laatta kiinnitettiin sinettilakalla puupalikkaan, kivat hajut tuli kun poltteli tuota lakkaa

Ja sit alotetaan

Tällanen on asento miten kaiverruspunsselia kourassa pidetään

Jaa mitähän sitä tuli jyrsittyä... Putsataas...

Kauheeta, hirveetä jyrsimistä ja kyntämistä

 

Sitten vaan seuraavaan kuparilaattaan piirtämään laineikkaita kuvioita ja viisteitä

No joo, ehkä vähän parempi, enää ei jyrsitä niin paljoo, mutta linjat ei käänny kauniisti

Opettaja teki minulle yhden malli laineen, ja sen varmasti erottaa muiden laineiden joukosta

Sitten kolmas kuparilaatta, asetonilla siirretään koukerokuvio, tästä tulee kirjanmerkki

Tämä näytti hienommalta vielä silloin kun muste oli laatan pinnassa. Kun pesin niin kauhistuin, että ai tältäkö se näyttikin. Ajattelin että olenpas minä surkea tässä hommassa, kävin katsomassa luokkatovereiden jälkeä ja totesin että no olen minä sentään keskiverto, muutamalla oli upeata jälkeä

Viisteet olisi saanut olla syvemmät, mutta tyytyväinen olen, tästä minä tykkään

Sitten alettiin harjoittelemaan kirjaimien kaiverrusta, teksti kirjoitettiin kuparilaatalle, viisteet ja kaikki täytyi lyijykynällä tehdä niin on helpompi kaivertaa kun ei tarvitse koko ajan paperista tarkistaa, miltä kirjain näyttää.

Ensimmäinen harjoituslaatta (Twilight sitaatti):

It's like gravity

Your whole world shifts

Suddenly it's not the earth

holding you here.

You would do anything,

be anything she needs...

A friend, a brother, a protector

Toinen harjoituslaatta (Twilight sitaatti):

No measure of

time

with you will be long

enough... but we'll start with

forever

Kirjainten kaiverrus oli hieman vaikeaa ja joissain kohti näkyy pientä jyrsimistä, mutta näin lyhyeen kurssiin verrattuna ihan kohtalaista jälkeä. Täytyy harjoitella omalla ajallakin tätä kaiverrusta, niin tekstiä kuin koukeroakin, tykkään molemmista. Noihin laattoihin olenkin piirrellyt koukeroita, jotka aion vielä kaivertaa loppuun hiljalleen kun ei ole muuta tekemistä.