Rivisormukset

Tein vielä pari rivisormusta hopeasta. Näihin en ole tyytyväinen.

Tein sovitteet kiville Dremelillä, eikä sillä oikein tuntunut tulevan ne hyvin, tärryyttikö sitten liikaa vai mitä. Pistinpähän sitten Marathonin mikromoottorin tilaukseen kiinan mailta.
Sovitteet meni vähän niin ja näin tuossa topaasisormuksessa, se sormusrunko oli muutenkin 0,2mm liian kapea noille kiville, mikä vaikeutti sovitteiden tekoa entisestään.
Kirkkaille kiville sovitteet tuli helpommin kun kivet olivat pienempiä, niin runkoon jäi kunnon kynnet.

Kuitenkin on ironista, että juurikin se mihin sain kynnet ja sovitteet paremmin, tuli lopulta kauheammaksi kuin tuo topaasisormus.

Toki topaasisormuksessakin pari kiveä jäi hitusen ylemmäs ja hitusen vinoon, vaikka olin sovittavinani ne samalle tasalle. Ja loppukiillotukset ja putsaukset tehtyä huomasin että kahdessa topaasissa oli sisällä särö. Niitä ei mielestäni ollut alunperin, joten olen liian lujaa painanut istuttaessa. Topaasihan on siis kova kivi, mutta sen rakenne on sellainen että lohkeaa helposti iskuista sun muista.

Päältäpäin katsottuna näissä ei näy mitään vikaa, mutta sivusta ei kannata tulla liian läheltä katsomaan, ainakaan cubic sormusta.

Kokeilin myös kuvioimispyörääni näihin sormuksiin. Ja sitä käyttäessäni aloinkin haaveilemaan paineilmakaivertimesta. Oli nimittäin käsipelillä aikamoinen homma saada edes jonkinlaista palleroa aikaiseksi.
Olin juuri katsonut netistä videon jossa mies paineilmakaivertimen avulla hurautti kuvioimispyörällä kuviot ehkä 10 sekunnissa. Ja minulta meni ainakin kaksi tuntia, joiden aikana useamman kerran filssasin kuvion pois ja aloitin alusta. Kovin syvää ja tasaista linjaa en saanut aikaiseksi, senkään takia että kuvioimispyörässäni oli jokin vialla eikä pyörä tahtonut pyöriä. Mutta jotain kuviota siinä nyt on.

Hopeiset rivisormukset; 5:llä topaasilla ja toinen 3:lla cubic zirkonialla

Viilasin tässä sormuksessa koristesyvennykset sormusrungon puoleen väliin saakka

Ja tässä viilasin ne vain pienen matkan päähän

1.vuoden työssäoppiminen; Kultasepänliike Rantanen

Päivitän tähän postaukseen viikottain kuulumisia työssäoppimisestani, niin ei blogi täyty samankaltaisista postauksista seur. 2kk:n aikana. Niin että kannattaa aina viikoittain katsella tämän postauksen loppupuolta kun sinne tulee lisäyksiä.

1. viikko:

Ohjaajani näytti hopean sulatusta ja valamista kipsivaluun, pääsiäisen jälkeen saan tehdä itse kipsimuotit vahakuusista ja valaa metallia noihin muotteihin

Ensimmäinen päivä meni vahamallien tekemiseen ja vahakuusten rakentamiseen, ruuttasin kumimuottien sisälle sulaa vahaa tuollaisella painekoneella, painetta piti muuttaa pienemmäksi jos muottiin tuli purseita ja suuremmaksi jos muotti ei tahtonut täyttyä kunnolla

Tällaisia vahamalleja sieltä kumimuoteista sitten tuli, näitä tehdään tosi paljon työssäoppimispaikallani, pöydällä oli monta pinkkaa A4:sia joissa oli listattu kaikki mallit mitä pitää tehdä ja kuinka paljon

Siinä olen saanut sulatettua kolvilla vahamallit kiinni vahapuikkoon, tätä kutsutaan siis vahakuuseksi ja siltähän se näyttääkin.

Upotin myös jalometallilla valetut kuumat kipsimuotit vesiämpäriin jotta saadaan kipsit pois ja päästään käsiksi valettuun kuuseen. Ja pesin metalliset kehikot joihin vielä vähän kipsiä jäi sekä sähköhammasharjalla putsasin jalometalliset kuuset ylimääräisestä kipsistä ja laitoin sitruunahappoon puhdistumaan lopullisesti

Syanidit siellä lämpiää, kahvipannussa vetyperoksidia

Ohjaaja demonstroi tömäytystä, kuulema hopeakorutkin tömäytetään heillä

Toisena päivänä tein ensin vahakuusia ja sydämiä jalkaprässillä ja sitten meninkin pajan puolelle tekemään sarjajuotoksia, juotin tapit erimuotoisiin pieniin aihioihin ainakin 100 paria juotin ja lisääkin olisi pitänyt juottaa mutta aihiot loppui kesken, juotokset tehtiin pastajuotteella. Välillä siivottiin paja. Ja loppupäivästä tein jalkaprässillä lisää pyöreitä aihioita ja samalla prässillä löin ne kuperiksi pallopunsselin ja alasimen kanssa.

Ohjaaja antoi minulle myös pienen pätkän venetsiaketjua johon piti juottaa tappi kiinni, en sentään juottanut ketjua tönköksi vaikkakin lämmitin hiukka liikaa, mutta ei siitäkään vahinkoa tullut, juotepastaa ois kyllä saanut olla vieläkin pienempi määrä kun vertasin ohjaajan siististi juotettuun versioon.

Tässä olen jalkaprässillä leikkaamassa ylimääräistä materiaalia nuiden kultasydämien ympäriltä

Ja tällä samalla laitteella tehtiin sydänten lenkkiin reiät

 

Tiistaina pääsiäisen jälkeen pääsin tekemään vahakuusistani kipsimuotit ja keskiviikkona pääsin valamaan ne hopeaan

Pikkusen nopeempaan ois pitäny viel kaataa, sen takia luultavasti jäi osa nuottiavainten lenkistä puuttumaan ja muutamissa muissakin oli pieniä vikoja, mutta ohjaaja sanoi että joskus niitä vain tulee vaikka kuinka hyvin tekisi kaikki vaiheet. Suurin osa riipuksista oli kunnossa ja kuplia ei juurikaan ollut.
Kipsimassasta poistettiin kuplat siinä vaiheessa kun massa oli sekoitettu kuppiin ja vielä sitten uudestaan kun massa oli valutettu muottikehikkoon jossa vahakuusi oli. Kipsimuottien annettiin kovettua huoneenlämmössä, jonka jälkeen poistettiin vahakuusen kumijalka ja puukolla veistettiin kipsimassa tasaiseksi muotin alapuolelta. Tämän jälkeen kipsimuotit laitettiin vesihauteeseen, jotta vaha valuisi pois muotin sisältä ja kipsiin jäisi vahakuusen muotoiset koloset. Tämän jälkeen muotit laitettiin uuniin kuivumaan.
Ja seuraavana aamuna päästiin niitä sitten valamaan kultaan ja hopeaan. Jalometalli sulatettiin ja kipsimuotti laitettiin tyhjiölaitteeseen joka imee ilmat pois muotista, kun laitteen paine nousi 25:een kaadettiin sula jalometalli suhteellisen rivakkaan tahtiin muottiin samalla koko ajan lämmittäen tohottimella ja kaadon jälkeen lämmitettiin toholla vielä 40 sekunttia ennen kuin painelaite sammutettiin ja tämänkin jälkeen vielä pieni hetki lämmitettiin. Näin saadaan mahd. kuplat nousemaan pois muotista.

Sen jälkeen teinkin useampaa hommaa kerralla, jalkaprässillä leikkasin suiroja joista tällaisella mankelilla (sanovat tätä hommaa sikkaamiseksi) muotoilin flakkamallisia ja kuperan mallisia korviksia. Niitä piti tulla molempia noin 40 paria

Ja ensimmäisinä päivinä juottamiani korvispohjia täytyi kiillottaa, ensin keitin ne rikkihapossa ja sitten tömäytin ne ennen kuin vein ne kiillotusrumpuun muutamaksi tunniksi. Kiillotusrummun vesi täytyi välillä käydä vaihtamassa. Sitten tulikin hauskoin osuus, neulan etsintää heinäsuovasta melkein kirjaimellisesti.

Tyhjensin rummun kuulista ja sieltä täytyi sitten etsiä nämä tekemäni korupohjat. Etsiminen oli vähän hauskempaa kun oli tuollainen magneettitörppö mihin osa kuulista jäi kiinni, kuulat tarttui niin isoksi ryppääksi magneettiin että kaappasivat välillä mukaansa korvispohjiakin, aika tarkkaan sai silti katsella vaikka tuo magneettikin oli. Ja pari kultaista yllätystäkin löytyi joukosta, ohjaaja sanoi että sieltä voi välillä jotain muutakin löytyä kun on aika vaikea kaikki saada etsittyä.

Tällaisia sieltä piti löytää. Näistä kiillotettiin kiillotuskoneella vielä noiden neliöiden takapuolet ja tasaisista pohjista vedettin satiinilaikalla etupuoli jotta liima tarttuu paremmin. Sainkin kolme sydänkohtausta kiillotuskoneella kun osa tarttuikin laikkaan kiinni ja kolahti metalliseen kiillotuskoneen takaseinään aika äänekkäästi. Koulussa kiillotuskoneen kopit on puisia niin ääni ei ole siellä niin kova. Mutta kaivertajat on pitäneet kyllä huolen koulussa että saan sydänkohtauksen kiillotuskoneella (paiskovat seinään kaiverruslaattoja kriittisillä hetkillä). Neljäs sydänkohtaus tuli kun tilauslistojen käsittelijä ja korujen pakkaaja tuli hiljaa ovesta sisään ja kysäisi juonko kahvia. 

Minähän siis pelkään ilmapallojakin sen takia kun jos ne menevät rikki niin siitä kuuluu kauhea pamaus, lapsena tullut traumoja kun on usein räjähtänyt naamalle ja taisi velikin joskus kiusata

Sitten askartelemaan. Kun olin saanut pois korvispohjat kuulien joukosta ja kuivattua ne, aloin kaksikomponentti liimalla liimailemaan niihin swarovskeja. Kuin karkkeja

Siellä ne karkit kuivuu hehkulampun alla. Yölläkin vielä unissa liimailin näitä

 

 

Liimausten jälkeen palasin rinkulakorvisten pariin, juotin niihin tapit. Olikin aluksi vaikeampaa kuin ajattelin. Tai siis, kyllähän tapit niihin sai juotettua kiinni, mutta eri asia oli että oliko ne suorassa. Hieman turhautuneiden ensi yritysten jälkeen alkoi pikkuhiljaa löytyä se oikea asento missä tappilankaa pitäisi pitää että onnistuu juottaminen suoraan. Ai niin ja näihin minä tosiaan vedin pari kolme metriä pitkää 0,8mm hopealankaa 0,7mm:ksi. Ja tän langan sitten jalkaprässin kanssa leikkelin oikean mittaisiksi tapeiksi näille renkaille.

Kun renkaat oli saaneet tappinsa, leimasin tapit jalkaprässillä ja tämän jälkeen pallopunsselin varren ympärillä (ruuvipenkissä kiinni) taivutin hieman kaareviksi samalla kun tein pienen väkäsen lukitukseksi. Ja sen jälkeen keitin rikkihapossa ja tömäytin nämä sekä yhden ketjun myymälän puolelta joka oli alkanut vähän tummentumaan. Tömäytinkin ihan yksikseen, kun ohjaaja kysyi tarviinko apua ja sanoin että eihän tämä nyt niin erikoinen homma loppujen lopuksi ole. Ja näiden jälkeen sitten rumpuun muutamaksi tunniksi kiillottumaan. Nämä olikin helppo kerätä rummusta kun kaatoi ämpärin läpi jossa oli rautaverkko pohjassa niin kuulat meni läpi ja nämä isot korvikset jäi verkon päälle killumaan. Sitten hiustenkuivaajalla kuivaus. Laitan kiillotetuista kuvan ensi viikolla. Niitä täytyy ehkä vielä kiillottaa käsin.

Ja perjantaina loppupäivästä ehdin vielä juottamaan tappeja valamiini osasiin. Katkoimme aiemmin osat pois valukuusista ja ennen tappien juottamista vielä siistin tarkemmin valukanavat osista pois viilaamalla. Näiden juottaminen kävikin nopeasti. Ne osat joissa oli riipuslenkki, tehtiin heiluviksi korviksiksi, suurin osa tapeiksi ja osa koukkukorviksiksi. Jatkan maanantaina niiden kasaamista. Tuttuja malleja oli näissä osissa, itselläkin on korulippaassa joskus nuorena saamiani samaisia korviksia. Empä ollut aikaisemmin ajatellutkaan että ne ovat valamalla tehtyjä.

Sain myös katsoa kun eräs työntekijä kaiversi kaiverruskoneella uudelleen asiakkaan tilaustyön johon oli aiemmalla kaivertajalla tullut kirjoitusvirhe. Hän sanoi että voisin joskus kokeilla kaivertaa koneella, kun on niin yksinkertaista. Sitä olisikin kiva kokeilla.

2. viikko

Viimeviikkoiset rinkulakorvikset kiillotettuna

Tässä on aikaansaannoksiani viime viikolta, kuvasta puuttuu valutuotteista tehdyt korvikset jotka tällä viikolla sain valmiiksi ja kiillotettua, ne kun menivät samontein pakkaajalle.

Tällä viikolla tein hopeisia hoitokorviksia

Näistä hoitokorviksista toiset blitzattiin tummaksi ja toiset jätettiin kirkkaiksi. Porasin reiät palloihin (lukitus) ennen blitzausta, jottei reiän kohta jäisi kirkkaaksi. Blitzatut pitäisi vielä kiillottaa rummussa ja kirkkaisiin pitäisi porata vielä reiät palloihin.

Juotin kultaisia kruunuja tappeihin

Ja juotin kultaisia kruunuja myös tällaisiksi koukkukorviksiksi. Ensin juotin pienen putken pätkän kruunun taakse ja putken kylkeen pitkän langan. Tämän jälkeen laitoin pienen prässätyn kolmiolenkin putkesta läpi ja taivutin erikoisilla pihdeillä nuo koukut muotoonsa

Tömäytin muutaman kerran ja kiillotin rummussa sekä vähän loppukiillottelin laikalla

 

Ja näihin kultaisiin kruunukorviksiin liimasin aitoja puoliporattuja helmiä sekä synteettisiä

Tein myös järjettömän isoja rinkulakorviksia pyöreinä ja flakkoina, ja juottelin niitä loppuviikosta. Jalkaprässillä leikkasin avaimenreiän näköisen aukon rinkulan toiseen päähän, lukitusta varten. Sitten hopealangan pätkiin sulatin pienen pallon ja sitten tämän langan juotin rinkulaan. Täytyy maanantaina jatkaa näiden juottamista ja leimata, sekä kääntää juotetut langat jotta lukittuvat. Sittenpä ovat valmiita rumpuun.

Ohjaaja antoi minulle myös tehtävän juottaa pari ohjeiden mukaista "ripustinta" puoliporatuille helmille. Vaikeus oli että piti tehdä kolme juotosta samalla juotteella ja osat olivat hyvin pieniä. En kuitenkaan saanut seuraavaa osaa juottaessa entistä irtoamaan, vaan meni ihan hyvin. Olihan siinä vähän virittäminen että miten saan pienen pallon johon olin jo pyöreän lenkin juottanut, pysymään sellaisessa asennossa että saisin myös pienen langan pätkän juotettua lenkin vastakkaiselle puolelle suoraan. Mutta ohjaaja sanoikin että tärkein on että lanka on keskellä, sen voi suoristaa pihdeillä jos menee vähän vinoon.

Vas. hartia-lapaluun seutu on kyllä aika jumissa sikkaamisesta (itse sanon sitä mankeloimiseksi), siis kun noita rinkulakorviksien hopealevysuiroja veivattiin käsin koneella pyöreän muotoiseksi ja flakan muotoiseksi. Niitä kun oli aikapaljon muotoiltavana, jotain 80 paria näitä isoja tällä viikolla ja edellisellä viikolla oli samanverran pienempiä. 

Kävin myös tällä viikolla koululla pyörähtämässä lunastamassa työkaluja, ostamassa yhden kiven ja korjaamassa rikkinäisen tasokaivertimeni.

Ja työssäoppimispaikalla putsasin ammoniakissa tekemäni rivisormukset.

Ensi viikolla täytyisi porata toisiin hoitorenkaisiin reiät ja juottaa muutama tappikorvis kultaisista valuista.

3. viikko

Viime viikon tuotokset, ohjaaja päättikin porata reiät kirkkaisiin hoitokorviksiin jotka eivät tässä kuvassa ole

Tämmönen se lukitus niissä isoissa rinkuloissa oli, tuota lankaa en tosin tässä kuvassa oo viel leimannu ja pyöristäny

Juotin kultaisia kruunukorviksia vielä vähän lisää helmille, ja heppa tappikorviksia sekä laitoin riipuslenkit kiinni hevonkenkiin. Täytypä yhteen rinkulakorvikseenkin vaihtaa lanka kun leimatessa meni vähän niin ja näin. Nää sitten kiillotin ja laitoin kruunukorviksiin kakskomponentti liimalla synteettiset helmet kiinni.

Näihin valusormuksiin mun piti tehdä koon muutokset, sen jälkeen viilasin ja kiillotin siistiksi sekä laitoin Swarovskin kivet kahteen noista kynsi-istukallisista sormuksista

Yhdessä valusormuksessa oli pieni reikä jäänyt valun jälkeen, juotin siihen langan pätkän kiinni ja viilasin kohdan tasaiseksi. Swarovskin kivi on sormuksessa kiinni lämmityksen aikana, se olikin uusi asia minulle että suurin osa Swarovskin kivistä on zirkonioita. Ajattelin että kaikki ovat kristallia ja siksi aluksi hämmästelin ohjaajan ehdotusta että juotan langan kiven kupeeseen.

Sitten sainkin muutaman helpon korjaustyön. Tässä asiakkaan riipuksessa oli tuosta helmiäislasihelmestä kulunut pinta ja täytyi vaihtaa uusi. Lämmitin varoen aikani tuota kultaosaa jotta kaksikomponenttiliima antaisi periksi ja helmi putoaisi pois. Sitten kiillotin kultaosat ja liimasin uuden samanlaisen helmen paikalleen

Tämä riipus on jollekulle erittäin tärkeä. Sen voi päätellä siitä että omistaja halusi uuden riipuslenkin vaikka itse riipus onkin hyvin runnoutuneessa kunnossa. Vaihdoin uuden lenkin ja kiillotin riipuksen

Jellona oli myös uuden lenkin tarpeessa, laitoin lenkin ja kiillotin kaverin

Tässä massiivisessa korussa oli lukko viallinen. Irrotin lukon ja laitoin uuden tilalle, lukon vieressä oleva lenkki piti juottaa uudestaan kiinni ja samalla piti varoa ettei lämmitä liikaa itse lukkoa kun muuten sen teräsjousi pehmenee eikä se enää toimi. Lukko toimi hyvin juottamisen jälkeen. Sitten kiillotin korun kiillotusrummussa

Torstaina ja perjantaina sain ruuttailla vahamalleja ja rakentaa niistä kuusia

Neljä ensimmäistä kuusta valetaan hopeaan ja viimeinen kultaan, näitä pääsenkin alkuviikosta valamaan kunhan olen tehnyt näistä kipsimuotit. Toivottavasti muistan vielä kaiken mitä piti tehdä, ohjaaja kyllä tulee viereen katsomaan mutta koittaa ilmeisesti olla ohjeistamatta liikaa

Tässä ohjaajani teki uuden muotin sormukselle kun valittelin etten yhdestä kynsi-istukka sormuksesta saanut millään tulemaan kaikkia kynsiä esiin vaikka kuinka muutin vahapömpelin paineita. Hän otti muottiainesta ja leikkasi siitä neljä ympyrää joissa oli liimapinta toisella puolella. Hän laittoi kaksi pyörylää aina yhteen ja näiden väliin valmiin sormuksen. Sitten hän laittoi kumin tuollaiseen työkaluun metallikiekkojen väliin ja puristuksiin laitteeseen jossa oli 130-140 astetta lämpöä. Sen annettiin olla siellä puolitoista tuntia suurinpiirtein, hakattiin pois tuosta työkalusta ja jäähdytettiin vedessä. Sen jälkeen ohjaaja kirurginveitsellä leikkasi muotin auki ja poltti vielä tuon aukon josta vaha pursotetaan sisään.

4. viikko

Tällä viikolla en ottanut montaa kuvaa, koska olen jo aiempina viikkoina kuvannut samoja asioita.

Maanantaina tein kipsimuotit tekemistäni vahakuusista, kipsimassa tahtoi jäädä hiukka paakkuiseksi vaikka kuinka sitä vatkasin. Se kun täytyy saada vatkattua ja kaadettua muottikehikkoon nopeasti kun alkaa kovettua aika pian. Olin myös laittanut parit vahamallit hiukan heikosti kiinni kuuseen niin kipsiä kaataessa pari tuli pinnalle kellumaan. Mutta kuusiin tehdään aina onneksi pari ylimääräistä per malli. Kun muotit oli pari tuntia kuivunut pöydällä laitoin ne vesihauteeseen ylösalaisin jotta vaha valuu pois. Tämän jälkeen ne laitettiin uuniin ja seuraavana päivänä klo 8 pääsin valamaan.

Laitoin seuraavalle päivälle valmiiksi hopearakeet odottamaan. Rakeet alkoikin olla lopussa niin ohjaajan kanssa teimme rakeistusta. Ohjaaja rakeisti kultaa ja hopeaa, olin tohon päässä kun hopeaa rakeistettiin kun sitä rakeistettiin koko kupillinen kerralla. Jossain vaiheessa ohjaaja meni työpajan puolelle ja jätti tehtäväkseni sulattaa seuraavan kupillisen hopeaa, laitoin kupin täyteen levyn palasia ja sulatin ne, sitten laitoin sulaan hopeaan hopeisia valukuusen pätkiä ja PAM! Sula hopea räjähti pitkin sulatuspesää, minua kohti ja minun ohitsenikin lensi yli metrin päähän. Ajattelin että ei voi olla tota mikä munari mä oon. Naamallekin pari pisaraa lensi, mutta ehtivät sen verran ilmassa jäähtyä, ettei sattunut vaan tunsin vain että jokin napsahti ihoon.
Harmittelin ohjaajalle kun joutui siivoamaan minun sotkuni, mutta hän totesi että olisihan hänen pitänyt muistaa sanoa ettei jo sulaan massaan liekin alla voi lisätä mitään. Hän totesi myös että he muutenkin ajoittain putsaavat sulatuspesän, kun sinne kumminkin pieniä määriä kultapisaroita sun muuta sulatuksen aikana lentelee. Lopun päivän tein vahamalleja kuusiin.

Rakeistus alkamassa

Tiistaina heti aamulta valoin kipsimuotteihin hopeaa. Annoin ohjaajan tehdä ensimmäisen kultaisen, jotten unohda mitään vaiheita. Maanantai illan vähän kotona pohdin että näinköhän pääsen edes valamaan eilisen toilailun jälkeen, mutta pääsin. Ja pari viimeistä sain tehdä ihan itse yksikseni. Valamisen jälkeen putsasin kuuset ja napsin riipusosat pois kuusista sekä tömäytin ne. Sitten siivosin valupuolen ja laitoin kuntoon seuraavalle valajalle. Lopun päivän tein vahamalleja.

Ja keskiviikkona menin työpajan puolelle juottamaan valusta tulleita kultaisia osia tappikorviksiksi. Aloitin tekemään myös kultaisia koukkukorviksia, joihin liimataan helmiä. Noihin koukkukorviksiin minun täytyi tehdä lankaa toisen kultasepän valamasta kultatangosta. Valssasin sen niin pieneksi kuin pystyy ja vielä timanttivetosiivurenkaiden läpi vedin oikeaan kokoonsa. Lanka piti hehkuttaa ennen vetosiivuja, laitoin toisen pään ruuvipenkkiin kiinni ja pidin toisesta päästä samalla kun isolla toholla hehkutin lankaa. Tahdoin vaan hehkuttaa liian kovaa paikoitellen ja katkaisin langan, sitten hehkutin liian vähän kun yritin olla katkaisematta lankaa. Lanka jäikin aika kovaksi ja ohjaajalla olikin siinä hiki hatussa kun koitti saada vedettyä yhden vetosiivurenkaan läpi. Vetosiivujen jälkeen piti vielä hehkuttaa, ja onnistuin taas katkaisemaan langan. Annoin ohjaajan hehkuttaa langan vielä paremmin niin saadaan kunnollisia korviksia tehtyä.

Kun olin tehnyt langan tein vielä puolipyöreitä kuppeja ja tietty pätkin langan oikean mittaisiksi pätkiksi giljotiinilla. Sitten vaan juotin, hapotin, tömäytin, iskin leimat ja käänsin kuppimalliset korviksiksi. Sydän malliset jätettiin suoraksi kun ne kuulema liimataan suorana. Nakkasin kaikki torstaina kiillotusrumpuun.

Tällaisilla pihdeillä taivuttelin korviskoukut muotoonsa, on aika näppärät. On vaan oltava aika tarkka mistä kohti aloittaa kääntämisen jotta koukusta tulee nätti

Torstaina kun olin saanut muut kultaiset kiillotusrumpuun aloitin tekemään taas rengaskorviksia, tällä kertaa kultaisia. Niihinkin minun täytyi valssata paksua valusta tullutta kultalevyä. Kun sain tehtyä oikean paksuisen levyn, tein siitä jalkaprässillä suiroja ja tein niihin toiseen päähän reiän. Sitten mankeloin (sikkasin) ne puolipyöreäksi. Kapeammat sain jo sikattua mutta leveämmät eivät jostain syystä tahtoneet muotoutua oikein vaan alkoi mennä vähän kierteelle, täytyy maanantaina yrittää uudestaan.

4. viikko

Tein viikon aikana paljon eri mallisia kultaisia koukku- ja tappikorviksia sekä joitain riipuksia valusta tulleista maskoteista. Tein myös jonkin verran hopeisia korviksia ja yhdet ruuvimalliset korvikset blitzasin.

Liimasin Swarovskeja viime viikolla tekemiini kultasiin koukkukorviksiin

 

Osa tämän viikon kultaisista tuotoksista

Tämmöisetkin pihdit tapasin, näillä tehdään se lokonen tappikorviksiin johon taustakappale pysähtyy. Tuolla vaan painellaan muutama kerta ja aina tulee samaan kohtaan tapeissa se lokonen

Ostin kirpparilta hopeakoruja ja pyysin ohjaajalta saisinko putsata ja kiillottaa ne työssäoppimispaikalla. Nämä ruusukorut ovat 830 hopeaa Lahden Kultakorun valmistamat (nimileima ollut voimassa vuosina 1965-1983).
Korut olivat todella mustuneet ja joku oli niitä koittanut putsata hammastahnalla (mitä ei tulisi koskaan tehdä), hammastahnaa löytyi ruusujen sisuksista. Putsasin korut ensin kuumassa ammoniakki-pesuaine-vesi liuoksessa ja sen jälkeen tömäytin pari kertaa. Korvikset tulivat kirkkaaksi tömäytyksessa mutta rannekoru jäi hieman tummemmaksi ja kukan sisustat keltaisiksi. Pyöritin tunnin-puolitoista rummussa ja rannekoru oli edelleen kellertävä sisäosista. Tömäytin rannekorun vielä pari kertaa ja lillutin hyvän tovin kuumassa syanidissa, mutta ei ottanut väri muuttuakseen.
Ohjaaja nappasi rannekorun ja hetken päästä tuli takaisin valkoisen korun kanssa, kävi hopeoimassa sen, pyöräytin vielä hetken rummussa. Sain korviksiin uudet taustat työssäoppimispaikalta, kun entiset eivät pysyneet enää ollenkaan tapeissa. Sain myös uuden lukon rannekoruun kun sen entinen lukko toimi kun halusi. Korvikset on aivan aavistuksen tummemmat kuin rannekoru koska niitä ei hopeoitu, mutta ero on niin vähäinen ettei sitä melkein huomaa. Kuvassa näyttävät oikein tummilta kun varjo osui juuri siihen kohtaan.
Nyt ovat paljon nätimmät ♥

Myös tällaiset helmikorvikset ostin kirpparilta, olivat vähän kellertävät, toinen hieman enemmän kuin toinen. Nämä on 925 hopeaa ja Kultajousen valmistamat.
Ensin täytyi irrottaa helmet, se tapahtui niin että kuumensin juotospihtien kärkeä ja kuumilla pihdeillä otin kiinni tapista aivan kukan juuresta. Hopea johdattaa hyvin lämpöä ja lämpö levisi tappia pitkin liimaan jolla helmet oli paikoilleen laitettu ja liima suli niin että pinseteillä sai kiskaistua helmet pois. Sen jälkeen keitin hetken ammoniakki-pesuaine-vesi liuoksessa ja tömäytin pari kertaa. Toinen korvis oli edelleen tömäytysten jälkeen tummempi kuin kaverinsa. Käytin rummussa ja hups. Unohtu vähän liian pitkäksi aikaa niin pinnan kuviointi kiillottui myös. No mattausharjalla tein mattauksen uudestaan sisäpinnalle ja vielä kiillotin terälehtien reunat laikalla uudestaan. Sitten liimasin helmet takaisin kaksikomponenttiliimalla. Toinen korvis jäi käsittelyiden jälkeen silti aavistuksen tummemaksi kuin kaverinsa, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Ohjaajani opetti minulle myös neliosaisen pirunnyrkin kasauksen. Kun olin tajunnut kasauksen, antoi hän minulle valusta tulleet aihiot jotka minun piti mallikappaleen mukaan juottaa oikeaan järjestykseen, jotta niistä saa muotoutumaan pirunnyrkin. Tämän jälkeen naputeltiin pyöreämmäksi ja pintilangalla välillä sidottiin ja hehkutettiin jotta saadaan paremmin muotoonsa. Tuonne takaosaan kun ei saisi jäädä rakoja. Tätä jatkan aina välillä kun on aikaa, tämä ei tule mihinkään tilaukseen vaan on harjoituskappale nyt mulle.

Tein tällaisiakin korviksia tällä viikolla. Juotin venetsiaketjuun tapin ja kupin ja liimasin Swarovskeja.
En sentään saanut juotetta juoksemaan pitkin ketjua, ainakaan pitkälle, mutta meinasin lämmittää vähän liikaa ketjua jonka jälkeen ei tahtonut liikkua sulavasti. Kesti muutaman epäonnisen yksilön ajan ennen kuin tajusin lämmittää vain tappia enkä suoraan juotoskohtaa.
Nämä on kivoja korviksia, minullakin on yksi kultainen missä on sydän. Yksi sen takia että järvessä uidessa toinen putosi järven pohjaan, kerran jo löysin sen sieltä, mutta en toista kertaa. En suosittele siis pitämään uidessa.

Ensi viikolla aloittelen näyttötyötä, valettua rivisormusta. Maanantaina teen vahamallit ja jossain vaiheessa pääsen valamaan ja sen jälkeen viimeistelemään lopulliseen kuntoon.

5. viikko

Maanantaina tein vahamalleja rutkasti samalla kun tein vahamallit rivisormuksilleni. Tein kokoa 17 ja 18 kun en ollut täysin varma kumpi käy etusormiini. Kun olin saanut tarpeeksi vahamalleja tehtyä kasasin 4 vahakuusta tiistaille.

Tiistai aamusta aloin tekemään kipsimuotteja vahakuusista. Sainkin tehdä homman ihan yksin kun olin kerrannut ääneen kaikki vaiheet ohjaajalle. Edellisiltana kävin mielessäni kaikki vaiheet läpi etten unohtaisi mitään. Ja hyvinhän se meni ja kaiken tarvittavan muistin. Pistin muotit uuniin kun olin vahat valuttanut pois ja lopun päivän tein taas rutkasti lisää vahamalleja.

Keskiviikkona sitten olikin valun vuoro. Kävin taas edellisiltana nukkumaan mennessä kaikki vaiheet mielessäni läpi. Valunkin sain tehdä yksin ja ihan hyvin meni, vähän kuumemmalla liekillä olisin saanut sulattaa ja valaa niin olisi kaikki osat tulleet täydempinä kun osasta jäi lenkkejä pois ja muutama jäi vajaaksi. Mutta sattumalta osat olikin sellaisia ettei lenkkejä tarvittu kun niistä tuli tappikorviksia niin sai nekin käyttöön. Lopun päivän tein taas rutkasti vahamalleja ensi viikon valua varten. Tällä viikolla on tullut varmaan useampi sata vahamallia tehtyä kun joissain tilauksissa saattoi olla pelkästään yhtä mallia 80kpl.

Valamiani rivareita

Ensi viikolla sitten rupean työstämään näitä valamiani rivareita. Nyt onkin pitkä 4 pvän viikonloppuvapaa, jospa tekisi kotonakin koruja pitkästä aikaa.

6. viikko

Maanantaina tein näyttötyöni valmiiksi parissa tunnissa ja arvioitiin työssäoppimisjaksoni ja näyttötyöni ohjaajan kanssa. Sain tehdä ensin harjoituskappaleen hopeisesta rivarista ja sen jälkeen vasta varsinaisen näyttötyöni. No tein harjoituskappaleen ja sen jälkeen varsinaisen kappaleen, mutta kun olin sisäpinnan hiomapaperilla hionut oli reiät sisäpinnalla muuttuneet hassun muotoisiksi, mikä häiritsi minua. Ohjaaja antoikin minun tehdä vielä kolmannen kun epäili ettei niitä voi enää paremmaksi korjata. Ja viimeiseen versioon olinkin tyytyväinen.

Näyttötyö

(violetit kivet, kuinka yllättävää...)

Ohjaajan palaute näyttötyöstä;
Ohjaaja sanoi että reunimmaiset kivet olisivat voineet olla vielä aavistuksen alempana jotta niiden päälle saisi painettua enemmän hopeaa. Ja että yksi kivi on ihan aavistuksen vinossa kun katsoo runkoa pitkin.

Valmistusprosessi oli tällainen:

• vahamallien teko muoteilla
• vahamalleista vahakuusen rakentaminen
• vahakuusista kipsimuottien teko
• hopean valaminen kipsimuotteihin
• valettujen hopeakuusien putsaus kipsistä ja keittäminen sitruunahapossa
• osien irrottelu hopeakuusista ja niiden tömäytys
• valukanavien katkominen sormuksista
• leimojen iskeminen
• kivien paikkojen poraus timantin muotoisella terällä ja valoaukkojen siistiminen poralla
• linssinmallisella kumilaikalla sormusten sivujen syvennysten tasoittaminen ja sylinterimallisella kumilaikalla kynsien päällysten siistimen ja sen jälkeen harjaslaikalla niiden kiillotus sekä samalla kiviosan kiillotus
• hiomapaperilla sisäpinnan viimeistely
• Swarovskin kivet paikoilleen ja sormuspihdeillä puristin kynsiä ensin sivuttain tiiviimmäksi ja sen jälkeen painelin päältä ja kokeilin olivatko kivet tiukasti kiinni ja laitoin pari uudestaan kiinni kun olivat löyhästi kiinni
• uudestaan siistin hiomapaperilla sormuksen sisäpintaa kun jäi pieniä jälkiä pihdeistä
• isolla kumilaikalla penkkihiomakoneella hioin sivut ja kyljet tasaisiksi (käypipä pikkasen noppeemmin kuin filssaamalla eikä tarvinnu viilatakkaan)
• huopalaikalla ja rättilaikalla kiillotus
• keittäminen ammoniakki-saippua-vesiliuoksessa ja kuivaus

Alusta loppuun saakka sain siis tehdä tämän itse, mitä toivoinkin että saisin tehdä vahat ja kipsimuotit sekä valamisetkin itse. Mielestäni onnistuin hyvin koko valamisprosessissa ja sain tehdä sen täysin itsenäisesti. Ja olen tyytyväinen sormuksen lopputulokseen.

Muina päivinä tein tappi- ja koukkukorviksia valusta tulleista osista. Ja pääsinpä rodinoimaankin yhdet korvikset. Rodinointi on ollut tähän päivään mennessä minulle täyttä utopiaa että miten se tehdään kun en ole asiaan sen enempää perehtynyt, niin oli kiva päästä tekemään.

Kultaiset korvakorut jossa yksi kaari rodinoitu (tuo vaaleanharmaa kohta)

Rodinointi tehdään tuollaisella laitteella josta laitetaan tuo mustan johdon päässä oleva hauenleuka korun ympärille (tässä tapauksessa tapin ympärille) ja kun laite on päällä se johtaa sähköä koruun. Sitten otettiin tumman värinen rodinointineste ja upotettiin punaisen johdon päässä oleva keltaisen kynän kärki (kärki oli sellainen tussin oloinen) nesteeseen ja sitten vain siveltiin ainetta korun pintaan ja pinta alkoi värjääntyä harmaaksi. Kun tarvittava kohta oli värjätty laitettiin koru vesikuppiin ja käytiin huuhtomassa kunnolla sekä kuivaamassa. Rodinointi tehtiin siis viimetteeksi kun oli ensin kiillotettu korvikset kunnolla.
Rodinointineste on kuulema tosi kallista, en muista enää paljonko ohjaaja sanoi hinnaksi, mutta sanoi ettei parane kaataa pulloa.
 

Katselin myös koruja ja kelloja mitä firmalla on myynnissä tiloissaan, kun saan sieltä tietyn summan edestä ottaa niin sanotusti palkkaa työssäoppimisen päätteeksi. Vissiin kolme tuntia mulla meni koruja tuijotellessa, kun oli vaikeaa valita. Lopulta sain valittua haluamani ja jätin ne vielä pöydälle odottamaan että pomo saa katsoa että onko ok jos ne otan. Ja näyttötyönhän minä sain myös itselleni. Ootan vaan millon saan ne ihanat korut käyttöön.

Viimeinen vajaa viikko:

Viimeisellä viikolla oli vielä 3 päivää työssäoppimista ja torstaina pyörähdimme koululla vaihtamassa kuulumiset ja opettaja antoi lopullisen arvosanan työssäoppimisjaksosta.

Maanantaina sain heti aamulla kokeilla kaiverruskonetta. Sain kaivertaa oman nimeni ja syntymäaikani pilalle menneen kaiverrustyön toiselle puolelle. Laite on yksinkertainen, täytyy vaan osata silmällä katsoa että tekstit tulee keskelle.

Päivämäärä olisi pitänyt mennä vähän enemmän oikealle ja viimeisessä n-kirjaimessa tuli pieni huti

Tässä kaiverruskone

Muuten tein paljon korviksia ja riipuksia valusta tulleista osista sekä prässätyistä kruunuista tein korviksia. Parit sydänlaatatkin tein. Ja tein taas kultatangosta lankaa. Jossain vaiheessa loppui hommat kesken kun muut olivat ruokatauolla, katselin hetken aikani kuluksi kiviä, mutta kun en osannut olla aloillani niin otin omin nokkineni uuden tilauslistan ja aloin tekemään sen mukaan valusta tulleita osia koruiksi.

Tässä pieni osa tehdyistä korviksista

Viimeisenä päivänä viimeistelin korviksia ja riipuksia, istuttelin kiviä kruunuihin, sekä viimeistelin tekemääni pirunnyrkki sormusta. Ei siitä mitään kaunokaista saanut, mutta toimiva pirunnyrkki kuitenkin.

Tein viimeisenä päivänä myös myymälänpuolelle kultaisia pitsiriipuksia, pitsit ovat tulleet valusta, juotin tapit ja laitoin riipuslenkit, kiillotin, siistin sisäreunat kiviä varten ja istutin kivet paikoilleen. Näihin oli yllättävän vaikeaa saada kivi suoraan, jostain syystä aina tahtoi kallistaa toiseen suuntaan vaikka kuinka sisäreunoja siisti poralla. Sain myös yhden korjaustyön, ohut kultainen rengaskorvis oli mennyt ihan mutkille. Irrotin tapin ja sikkasin rengaan uudestaan, juotin tapin takaisin ja kiillotin. Viimeiset pari tuntia pursottelin vahoja.

Noi violetit kultaiset on niin kauniita, kuolasin samalla kun niitä tein, voisin joskus vaikka käydä ostamassa riipuksen ja korvikset vaikka minulla on jo tällaiset hopeiset, mutta tuo kulta violetti yhdistelmä pitsityylillä on vaan niin järkky ihana ♥ Just niin mua :)

Oli mukava työssäoppimispaikka, työympäristö ja työntekijät olivat mukavia ja sain koko ajan olla mukana työntouhussa. Opin myös uutta ja sain vähän enemmän tarkkuutta hommaan kun ohjaajani oli todella tarkka laadun suhteen, mikä on hyvä asia. Ohjaajan ja pomon mukaan olin todella reipas ja sanoivatkin että saattavat syksyllä/talvella soitella joskus keikalle. Lähtiessä tulikin hieman haikea olo.

Opettaja antoi lopulliseksi numeroksi työssäoppimisjaksosta kolmosen eli kiitettävän ja sanoi näyttösormustani todella hyväksi kun annoin sen vilkaistavaksi.