Tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näyttö

Meillä oli tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näytössä kaksi osaa, toinen oli ovaali kruunuistukka sitriinille ja toinen huomiointilahja Koulutuskeskus Salpaukselle.

Ovaaliin kruunuistukkaan oli varattu aikaa 2 kokonaista päivää ja kaksi puolikasta päivää, yhteensä siis 24h.

Kruunun tekeminen meni jouhevasti, muotoilukin kävi yllättävän jouhevasti vaikka kivi olikin puikulampi kuin koulun kastikkaraudan reiät. Kivet olivat jotain halpoja yksilöitä, ne oli hiottu hieman vinoon, olivat eri kokoisia ja muotoisia sekä niissä saattoi olla pieniä säröjä. Kivien erikoiset muodot ja vinot uumat toivat myös haastetta istuttamiseen.

Sovitteet kiville täytyi tehdä ikään kuin vinoon, jotta kiven taulu tulisi kruunussa suoraan. Tässä onnistuin mielestäni hyvin. Sain myös tehtyä kynsistä sirot ja tyylikkäät. Pohjakappaleen sahaus meni vähän vinoon, mutta lopullisessa tuotteessa pohjakappale sointuu kynsiin ja viisteisiin. Opettaja piti siroista kynsistä ja viisteiden muotoilusta, kuulema näytti siltä kuin kiven päälle olisi ripustettu kangasta roikkumaan, joka jatkui jokaisessa kynnessä yhtenäisenä. Ja pohjakappale oli hänen mielestään samaa perhettä kynsien ja viisteiden kanssa. Ei kuulema ollut liian ohut tässä yksilössä.

Seuraavaksi meille annettiin tehtäväksi suunnitella Koulutuskeskus Salpaukselle huomiointilahja/-lahjoja. Naiselle sekä miehelle. Kohderyhmä oli Salpauksen työntekijät. Huomiointilahja annetaan kun henkilö on ollut töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Kyseessä siis n. 40-65 vuotiaat ihmiset. Korut tuli tehdä hopeasta, ja niissä voi olla mahdollisesti kiviä.

Koko suunnitteluprosessista täytyi tehdä portfolio, johon tallennettiin taustoitukset, luonnokset, tekniset piirrokset, esityskuvat yms. Tein esityskuvia myös rhinolla (3d-mallinnus ohjelma).

Teimme kaksi ideaa, joista piirsimme esityskuvat käyttötarkoituksessaan, nämä vietiin raadin nähtäväksi joista valittiin toinen jonka proto täytyi valmistaa hopeasta. Itse piirsin ideani niin, että naisen koru toimi sekä rintakoruna että riipuksena (siinä oli molemmat mekanismit) ja miehen koru toimisi sekä solmioneulana että taskukoruna. Raati oli tykästynyt monitoimisuus ideaani ja halusivat kaikkien valmistavan korunsa niin että naisella toimii riipuksena/rintaneulana ja miehellä taskukoruna.

Mekanismeja ei ollut kaikkien pakko valmistaa. Riitti että yksi valmistaa koruunsa myös mekanismit, jotta raati näkee kuinka tällaiset korut toimivat käytännössä.

Raati oli halunnut minun valmistavan lehtiköynnös-ideani. Päätin toteuttaa koruni kumiprässäämällä, koska koruissa oli useita samanlaisia lehtiä joista täytyi saada kuperia. Meillä ei ollut kuin kahtena viikkona aikaa valmistaa koruja, senkin takia valmistus täytyi miettiä nopeaksi. Lopulliset korut valmistetaan valamalla, raati valitsee yhden meidän luokkalaisen korun, joka sitten valmistetaan.

Sahasin 10mm ja 12mm akryylilevyihin lehtien muodot ja valssasin hopealevyn 0,6mm vahvuiseksi. Sitten vain laitoin hopealevyn akryylilevyn päälle ja niiden päälle laitoin pehmeän sentin paksuisen kumilevyn. Prässäsin osat heittoprässillä, sen jälkeen sahasin osat levyistä ja juotin asentoihinsa.

Heittoprässi

Prikkaleikkurilla leikkasin pieniä palloja lehtien kaveriksi ja löin ne pukkelialasimessa kuperiksi ja juotin paikoilleen.

Tein naisen koruun riipuslenkin ylimmäiseen pieneen lehteen taakse piiloon ja miehen koruun pinnimekanismin. En alkanut tekemään rintaneulamekanismia naisen koruun, koska lopullisessa tuotteessa käytettäisiin kuitenkin valmismekanismeja. Lopullinen tuote valmistettaisiin paksummasta materiaalista sekä lehden piiloon jäävät kärjet jätettäisiin pois ja opettajan mukaan nämä minun koruni voitaisiin valmistaa ehkä 3d-vahatulostuksella.

Naisen korusta tein kiiltävähkön ja miehen korun hiekkapuhalsin. Pintojen ja korujen ei tarvinnut olla täysin viimeisteltyjä, koska ne olivat protoja. Ne tehtiin raadille jotta he hahmottavat paremmin miltä valmis koru tulisi näyttämään. Näitä minun tekeleitäni ei valittu, enkä halunnut näitä lunastaakkaan, kun olivat niin ohuesta materiaaleista tehtyjä, joten menivät sulatukseen.

Raati valitsi yhden luokkalaisen korun ja se koru valmistetaan uudestaan asiakkaiden toiveiden mukaan ja sellaiseksi yksilöksi josta voi esim. tehdä muotin, jotta koruja voidaan valmistaa useampia kappaleita kustannustehokkaasti ja nopeasti. Korujen menekki kun on n. 20 korua naisille ja 10 korua miehille vuodessa. Helmikuussa 2016 taitaa jo tämän meidän luokkalaisen koru päästä huomiointilahjojen jako tilaisuuteen, korun suunnittelijan täytyy kertoa korun tarina tilaisuudessa.

Sain näytöstä arvosanaksi kiitettävän (3).

Lankaistukka riipus valkoisella topaasilla

Harjoittelimme lankaistutuksen tekemistä, ensin teimme ikään kuin palkin. Juotimme 7kpl lyhyitä putken pätkiä pystyyn vierekkäin (putken halkaisija oli sama kuin kiven), sen jälkeen ne sahattiin pitkittäin puoliksi, väliin laitettiin kapea titaanilevyn pala jotta jäisi niin sanottu hajurako eli kevennys. Titaanilevy oli paikoillaan sen aikaa kun palkin päihin putkien väleihin sivulle juotettiin u:n muotoon väännetyt langat. Nämä päihin juotetut langat pitivät palkkia kasassa. Sen jälkeen titaanilevy otettiin pois ja juotettiin muut langat paikoilleen. Viimeiset putket sahattiin pois ja kivet istutettiin paikalleen. Suurella osalla luokasta kivet eivät mahtuneet vierekkäin samankokoisiin putkiin, vaikka sovitteet oli tehty. Opettaja ihmetteli tätä. Putken halkaisija täytyisi jättää kuitenkin hiukan isommaksi kuin kiven halkaisija. Istuttaessa omat kiveni menivät vinoon ja kivien uumat runnoi toisia kiviä niin että rutina kävi. 3mm kivet eivät vain mahtuneet olemaan vierekkäin 3mm halkaisijaltaan olevissa putkissa vaikka sovitteet oli tehty ja kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua olemaan vierekkäin.

Harjoituksen jälkeen sai valmistaa vapaavalintaisen korun johon tulisi lankaistutuksia/-istutus.

Siskollani oli sopivasti synttärit ja hän halusi ovaalin tai pyöreän riipuksen jossa voisi olla kivi. Ajattelin tehdä siihen lankaistukan.

Minulla ei ollut aikaa tehdä tätä kuin muutama päivä. 30h tämän tekemiseen meni. Suunnittelin rhinolla koukerokuviot ja tulostin kaavat sahausta varten.

Ovaalin istukkaan olikin vaikeampi asetella langat oikeisiin kohtiin. Tein langoille pienet urat joihin juotin ne, mutta juottamisen jälkeen huomasin etten ollut tyytyväinen lankojen paikkoihin ja jouduin niitä hieman siirtelemään, mikä jätti istukan hieman epäsiistiksi sivuilta. Mutta koska aikaa oli vähän en alkanut tekemään uutta istukkaa vaan korjailin jo tekemääni.

Päätin tehdä koukerotaustalle sarjan, jotta koru olisi tukevampi ja se näyttäisi ns. arvokkaammalle. Sarjan viilaamiseen kului suurin osa ajasta, koska sahattu koukerotausta oli kupera, täytyi sarja viilata tismalleen saman muotoiseksi, jotta juottaminen olisi helpompaa.

Ovaalia istukkaakin tehtäessä huomasin että istukka-aihion pitäisi olla hieman kiveä suurempi jotta sen jälkeen kun sovite on tehty kiven uuma jäisi juuri pinnalle makaamaan. Tein istukasta kiven kokoisen niin kuin oli ohjeistettu ja sovitteen teon jälkeen kiven uuma jäi silti hieman ylemmäs kuin missä sen kuuluisi olla. Täytyy siis jatkossa muistaa tehdä lankaistukasta hieman kiveä suurempi.

Riipuksen kasaaminen kävi sujuvasti, istukkakin päätti juottaa itse itsensä paikalleen. Laitoin riipukseen ja istukkaan juotosnestettä ja lämmitin istukan paikalleen, pilkoin kasan juotetta ja juuri kun päätin laittaa juotetta tajusin ettei istukka hievahdakaan mihinkään kun koitin sitä siirtää ja ihmetyksekseni se oli juottunut kiinni. Kappale oli kerinnyt lämmitä niin paljon että istukan kakkosjuote lankojen juuresta oli lörähtänyt ja juottanut istukan siististi kiinni riipukseen.

Kiillotuskopilla kiillottaessa koru lensi heti valtavaa vauhtia kopin takaseinään ja kimposi kolahtaen näkymättömiin, hetken etsinnän päästä löytyi lattialta isojen roskisastioiden alta. Koukeron keskikohta oli painautunut sisään ja istukka oli mennyt vinoon. Lievästi sanottuna ketutti, kun koru oli jo loppusilausta ja kiven istutusta vaille valmis. No sittenhän täytyi hieman varovasti hehkuttaa riipusta jotta saisin sen muotoiltua pallopunsselin päällä uudestaan kuperaksi. Ja hehkuttaessa lämpeni taas hiukan liian nopeasti ja juotteet istukan juuresta hieman lörähti ei niin siististi.

No sain pallopunsselin päällä painelemalla ja muovivasaralla hyvin varovasti riipuksen reunoja naputtamalla riipuksen taas oikean muotoiseksi. Istukka jäi silti hiukan vinoon.

Sen jälkeen siistin juotoskohdat ja punsselin jäljet ja kiillotin koko riipuksen mikromoottorin kanssa.

Istutin kiven hyvin hyvin varoen paikalleen, kun lukaisin että kaikki istutustyylit ovat topaasilla hyvin varottavia, vaikka se onkin kova kivi niin se lohkeaa herkästi. Ja olinhan minä edellisessä kivenistutuksessa rikkonut kuukiven. Tajusin vasta nyt että olenhan minä ennenkin topaaseja istuttanut, kun tein viime vuonna rivisormuksen sinisillä topaaseilla.

Istuttaessa istutuspainin lipesi kerran ja minulta jäi pari sydämen lyöntiä välistä, mutta onneksi ei livennyt kiveen vaan riipuksen pintaan. Teki pienen naarmun mitä täytyi koittaa vielä siloitella. Pyöritin lankojen päät raepunsselilla pyöreäksi.
Sain kiven istumaan napakasti, kivi on ehjä, mutta vinossa sivusta katsoessa. Edestä katsoen koru on siisti.

Aikataulu oli turhan tiukka, kiireessä aina sattuu ja tapahtuu jotain, vaikka sitten ihan loppuvaiheessa. Aikaa olisi muuten riittänyt, mutta olin jonkin aikaa flunssassa ja sen jälkeen oli muita murheita ja huolia. Lopulta ei jäänyt kuin muutama päivä aikaa tehdä ja jouduinkin tekemään yhden päivän toisen opettajan tunnilla kun en olisi muuten ehtinyt saamaan valmiiksi ja näyttämään lankaistutusta opettaneelle opettajalle tätä työtä. Opettajan mielestä riipus on sievä, vaikkakin istukka on hieman epäsiisti ja riipuslenkki liian kapea tällaiseen riipukseen. Ajattelin kuitenkin tehdä vielä lisää lankaistutuksia jos aika riittää. Haluan saada tehtyä siistin ja juuri oikean kokoisen istukan kivelle. Muutama trillion hiottu ametisti minulla ainakin odottaisi lankaistukoita.

Tänään sisko sai korun syntymäpäivälahjaksi ja ensimmäinen sana oli vau. Kysyin että kelpaako ja hän totesi naurahtaen että kelpaa hyvinkin. Näyttipä tuo minustakin lahjarasiassa hienolta.