Omia töitä

Tulipa välillä tehtyä omiakin juttuja.

Tilaustyö 925 hopea riipus

Lahja 925 hopea blitzauksella riipus

925 hopea kuukivi riipus

585 keltakulta ja savukvartsi

Tein myös pari korjausta omiin koruihin joita olen joskus ostanut.

Lyhensin hopea/teräs rannekorua

Rannekorun ulkopuoli oli hopeaa ja sisällä meni "teräsverkkoa". Juotosten jälkeen pikkuiseen rikkihappopurkkiin laittaessa teräs värjäsi hopeaosat possun punaisiksi, eikä sitä kaikkea saanut pois messinkiharjoillakaan, ainoastaan hopeoimalla sai pinnan takaisin entisen väriseksi.

Tähän sormukseen oli joku tehnyt aivan liian matalan istukan kivelle. Kun sormuksen pujotti sormeen, kiven kuletti eli kiven pohjassa oleva terävä kärki raastoi sormea. Sahasin entisen istukan pois ja tein uuden hieman korkeamman tilalle. Nyt ei kiven kuletti enää raavi.

Seuraavaksi meillä alkaakin joululoman jälkeen työssäoppimisjakso, sen perään minulla on vielä toinenkin, eli olen koko kevään työssäoppimassa. Käyn varmaan kuitenkin tekemässä nyt keväällä työssäoppimisen ohessa koululla helmilukon ja prisuurikorvikset, kun niitä en nyt ehtinyt ennen joulua tekemään.
Syksyllä taas jatkan vielä vähän opintoja koululla ennen kuin valmistun.

Hyvää Joulua kaikille! :)

Lankaistukat ametisteille

Ostin joskus trillion hiottuja ametisteja, joille olen haaveillut tekeväni istukat. Päätin tehdä lankaistukat, jotta tulisi lisää harjoitusta.

Ongelmia tuli vastaan, pienet istukat jouduin tekemään uusiksi, koska materiaalivahvuudet muuttuivat radikaalisti kastikkaraudalla iskiessä. Ja riipusta jouduin tekemään eräänä iltana kiireessä, niin unohdin jossain vaiheessa titaanilevyn kerrosten välistä pois kun rupesin korjaamaan jotain juotoskohtaa. Sehän juottui iloisesti umpeen ja täytyi taas korjata. Istukoiden mitoittaminen on hyvin hankalaa, istukan pitäisi olla isompi kuin kiven jotta kiven uuma jäisi makaamaan istukan reunalle kun sovitteet on tehty. Ongelma on että kun tekee isomman istukan, langat täytyisi juottaa niin että niille tehdään lokonen istukan kylkeen ja tämähän onnistuisi vain paksuilla aineenvahvuuksilla. Omat aineenvahvuuteni olivat jo vähäiset kivien sovitteiden myötä. Toiseen korvikseen en ole tyytyväinen, kun lankoja ei saanut juotettua parempaan asentoon. Muihin olen tyytyväinen.
No, harjoittelu tekee mestarin.

Asiakastyöt

Saimme asiakastöitä tehtäväksi, työt olivat aika yksinkertaisia. Minä sain tehtäväksi kahdenlaiset vaihdettavat riipukset prisuurikorviksiin.

Toisiin täytyi tehdä helmille hopeiset yksinkertaiset tapit, joiden toisessa päässä on hattu ja toisessa tietenkin lenkki. Tapit liimattiin paikalleen kaksikomponenttiliimalla. Toisiin täytyi tehdä valkokullasta kehysistukat valkoisille viistehiotuille akaattikapusseille. Odotin innolla valkokullan käsittelyä, kun en ollut aiemmin siitä mitään tehnyt. Valkokultaisissa riipuksissa reunus piti jättää mahdollisimman matalaksi, jotta sitä ei juurikaan näkyisi eteenpäin.

Raeistutus ja Pavé

Ensimmäisessä jaksossa teimme myös raeistutusta. Ensin harjoiteltiin neliöihin, sitten palkkiin, sitten pavé-istutusta kolmioon ja pavé-istutusta omavalintaiseen riipukseen/korviksiin/sormukseen. Niin ja teimme kittipuikon harjanvarresta, jotta saamme siihen hopeaosat kiinni. Ja vielä lisäksi raekaivertimen ja tasokaivertimen, minun ei tarvinnut tehdä tasokaiverrinta kun olin tehnyt sen jo edellisenä vuonna.

Opettaja sanoi tietävänsä minun olevan hyvä tässä kivenistutuksessa, koska olen niin rauhallinen. Tässä kun tarvitsee kärsivällisyyttä. Minusta tämä onkin mukavan tyyntä tekemistä.

Ensin sahasimme neliöt ja teimme sahalla urat ristin muotoon jotta saamme jokaiselle kivelle oman karsinan. Teimme kiville valoaukot ja alustavat sovitteet siksi, että pystymme sahaamaan pohjapuolelle pienet neliöt koristeeksi valoaukoille. Sen jälkeen teimme kiville sovitteet, kivien taulujen tuli jäädä metallin tasolle.

Kittipuikon kirjelakkaa lämmitettiin ja painettiin hopeaosa kiinni. Kun lakka oli jäähtynyt, ylimääräinen poistettiin kivien sovitteista palloporalla. Sitten päästiin istuttamaan.

Ensin nostettiin raekaivertimella rae-aihio kiven viereen, tehtiin tasokaivertimella raakaleikkaus eli viistettiin rae-aihion ympäri, jotta se tulee paremmin esiin. Pyöräytettiin raepunsselilla raeaihio palloksi kiven päälle ja sitten vain tasokaivertimella hieman kerrallaan jyrsimällä keskeltä nurkkaa kohti tehtiin kivelle kehys. Kehyksen tekeminen ei ollut helppoa, varsinkaan kulmien. Kulmaan olisi pitänyt tulla viivasuora viiste joka näkyy valaistuksessa mustana. Toisessa neliössä alkoi jo vähän ymmärtämään asentoja ja tekniikkaa, eivätkä kulmat olleet enää niin pyöreitä. Palkissa alkoi jo selvästi muotoutumaan kulmaviisteitä.

Tässä on vasta nostettu rae-aihiot ja pyöräytetty ne palloiksi

Kaksi neliötä ja yhden palkin tehtyäni opettaja ehdottikin yllätyksekseni tekemään pavé-istutusta kolmioon.

Pavé-istutuksessa eli kiveysistutuksessa ideana on että yksi rae pitää kahta kiveä paikallaan. Pavé-istutusta näkee usein runsaana kivirykelmänä ja korut onkin usein kuorrutettu kivillä. Lopputulos on ehkä liian diskopallomainen. Itse pidän enemmän siitä että pavéta on vain koristeena ja itse metallikin näkyy jossain kohti korua.

Pavéssa kivet istutetaan aivan vieri viereen, kivien uumat eivät kuitenkaan saa koskettaa toisiaan. Kun kiville on tehty sovitteet, jyrsitään raekaivertimella vielä sovitteiden väleihin urat joiden täytyy yltää kiven uuman alapuolelle. Tämä estää kivien osumista toisiin ja mahdollista lohkeamista kun rakeita painetaan. Tässäkin tehdään tasokaivertimella hyvin pieni kehys kiville.

Itse pidän tätä pavéta kauniimpana kuin neliömäistä raeistutusta.

Siellä niitä pikkuisia palloja on kivien välissä

Van, minäpä osasin istuttaa kivet hienolle notkolle.
Painoin nimittäin eka keskipallot loppuun saakka ja sitten ulommat. Ja tajusin erheen tietenkin vasta kun aloin tarkastelemaan kolmiota sivusuunnasta. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja miettiä opettajan reaktiota notkokiviin.

Tällaisessa pienessä osassa olisi pitänyt painaa ensin hieman keskellä olevia, sitten ulommaiset loppuun saakka ja vielä uudestaan keskimmäiset loppuun saakka. Isommissa koruissa kuulema täytyy tehdä näin kun minä olin tehnyt eli edetä keskeltä ulospäin.

En sentään saanut naurunsekaista palautetta kolmiosta vaan päin vastoin opettaja sanoi että hän tiesi kyllä että minä olen kivenistuttaja ja että tämä on todella hyvä ensimmäiseksi pavéksi. Ja sanoi että onneksi olen osannut ottaa maltillisesti ainesta pois kun olen tasokaivertimella jyrsinyt kehystä.

Seuraavaksi hän antoikin minulle tehtäväksi tehdä riipuksen/korvikset/sormuksen johon tulisi pavé-istutusta. Päätin tehdä kaksi pientä riipusta jossa tätä pavé-istutusta olisi vain osittain, ja korussa olisi selvästi nähtävissä myös metallipintaa.

Suunniteltujen riipusten päälle laitettiin kaksipuolista teippiä, jonka päälle mallattiin pieniä kiviä, jotta näkee suurinpiirtein kuinka paljon tarvitsee ja minkä kokoisia.

Sovitteiden ja valoaukkojen tekeminen ja mallaaminen oikeille paikoilleen olikin vaikeaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä jokaiselle kivelle valoaukot ja sovitteet yksitellen, jotta kivet saisi mahdollisimman lähelle toisiaan. Alkuperäinen kivien sijoitus suunnitelma oli siis vain hahmotelma. Sovitteita tehtäessä näkee lopullisesti kuinka monta kiveä koruun saa mahtumaan.

Sovitteiden tekeminen oli aika pitkäveteistä, varsinkin kun pienempien kivien palloporanterä toimi omituisesti ja nostatti kummallista pursetta metallipinnan päälle, minkä vuoksi pienten kivien paikalleen sovittaminen oli vaikeaa. Enkä viitsinyt mennä sillä hetkellä hakemaan opettajalta uutta kun hänellä oli toiset tunnit ja hyvin kiireisen oloista.

Loppujen lopuksi ekassa riipuksessa sovitteet menivät liian reunaan saakka ja toisessa sovitteet menivät liian kauas toisistaan. Hylkäsin siis molemmat riipukset romukoppaan. Tein pyöreätä riipusta seuraavaksi, siihenkin sovitteiden sijoittaminen oli vaikeaa ja kaiken kukkuraksi pylväsporakoneella poratessa poranterä päätti yhdessä kohtaa pyöräyttää itsensä hieman eri kohtaan mikä teki sen että sovitetta tehtäessä kivien väliin jäi pieni silminnähtävä rako josta valo paistoi läpi.

Ja 1,5mm kivien sovitteet menivät taas liian syvälle kun uusikin palloporanterä nostatti pursetta, jonka poistamisen jälkeen kivet sujahtivat todella alas. Rakeita painaessa tämä kävikin ongelmaksi kun rakeet eivät yltäneet niin alhaalla oleviin kiviin. Kävin pyytämässä opettajalta neuvoa, hän kehoitti kokeilemaan pienemmällä raepunsselilla työntäen samalla hieman vinoittain raetta pikkukivien päälle. Tällä tavalla pari raetta katkesi mutta tein uudet viereen. Lopulta melkein kaikki kivet olivat hyvin kiinni. Testasin vielä ultraäänipesurilla, onko jotkin kivet irti ja yksi ainut kivi pomppasi keskemmältä pois, laitoin sen takaisin paikalleen ja painoin pienemmällä raepunsselilla rakeet kiinnemmäksi. 1,5mm kivet ovat eri tasossa kuin 2mm kivet.

Meillä oli myös toisen opettajan pitämänä raeistutusta. Hänen kurssilla kokeilimme myös istuttamista toisin päin, eli tekemällä leikkaukset ensin ja vasta sitten kivet laitettiin sovitteisiin ja rakeet painettiin päälle. Kokeilimme myös pikaisesti paineilmakaivertimia.

Eka; normaali-istutus

Toka; leikkaukset ensin

Kolmas; paineilmakaivertimella

Tähän täytyisi todella paneutua jotta onnistuisi hyvin. Vaatii paljon aikaa harjoitella ja kärsivällisyyttä.

Valukorut

Meillä oli valukurssi, jonka aikana oli tarkoitus tehdä kumimuotin avulla kaulakoru jossa on monistettu samanlaista osaa. Kumimuotin voi tehdä valmiista esineistä tai tehdä alkuperäiskappaleen vahasta ja sen valamisen jälkeen tehdä siitä kumimuotti, tai voi valaa orgaanisen esineen ja tehdä siitä kumimuotin.

Itselläni ei meinannut ensin millään tulla ideaa kun tehtävänanto oli että täytyi monistaa jotain kappaletta. Lopulta päädyin miettimään orgaanisia esineitä ja kävin ostamassa kaupasta maustehyllyltä tähtianis-pussin. Sain heti inspiraation myös siihen että laitan emalia koruihin. Valkkasin pussista erikoisempia tähtianiksia, jotka kiinnitin vahakuuseen valettavaksi. Kaikki olivat onnistuneet valussa hyvin, mitä nyt oli aika paljon huokoisuutta. Putsasin ja siistin kappaleet joista aioin tehdä korut. Ötökän mallisesta tähtianis kappaleesta tein kumimuotin, itse asiassa kaksikin, kun ensimmäisellä oli vaikea irrottaa ötökkä niin että lenkitkin pysyisi ehjinä. Lopulta kuitenkin ensimmäinen muotti toimi paremmin, toinen muotti ei täyttynyt kunnolla.

Muotteihin ruutataan siis kuumaa vahaa vahapöntöstä, vaha täyttää muotissa olevan kuvion. Kun vaha on jähmettynyt, se otetaan pois muotista ja valmis vahakappale laitetaan vahakuuseen. Sen jälkeen tehdään kipsimuotti, höyrytetään vaha pois ja laitetaan kipsimuotti uuniin. Sen jälkeen se on valmis valettavaksi. Kipsimuottiin kaadetaan sulaa metallia kuten hopeaa tai kultaa.

Itse tein muotin avulla kahdeksan ötökkäosaa lenkeillä. Laitoin lenkit sen takia jo alkuperäiskappaleeseen josta tein kumimuotin, että voin emaloida osat huoletta. Emaloinnin aikana kun juotetut osat saattavat pudota pois, koska emalointiuunissa on niin kova lämpö. Näin sain säästettyä aikaa ja vaivaa ja varmistettua emaloinnin onnistumisen.

Minusta koruista tuli hauskoja. Emalointikin onnistui hyvin ja ongelmitta, vaikka yksi opettaja oli kuulema väittänyt ettei valukoruja pysty emaloimaan, että emalointiuunissa alkaisi valot vilkkumaan. Tappikorviksiin laitoin kaksi tappia, jotta pysyvät korvassa korvanlehden myötäisesti. Tappien välit täytyi mitoittaa omien korvanreikien mukaan. Jouduin toiset tapit kiinnittämään laserilla, kun totesin että yhdellä tapilla ei pysy haluamassani asennossa. Oli oikeastaan ihan kiva laaseroida, kun sitä ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua. Emali ei vaurioittunut laaseroinnissa, kun antoi kappaleiden jäähtyä iskujen välillä. Laaseri nimittäin kuumentaa kappaleita jonkin verran. Sillä ei saa iskeä suoraan kiveen tai emaliin, ne menevät rikki.
Pääsin käyttämään myös Puk-hitsauslaitetta, kun hitsasin avonaiset lenkit ketjusta kiinni.

Rannekoru

Yhtenä koulutyönä tuli valmistaa ontto rannekoru. Luokkakaverin kanssa päätettiin kokeilla mokume ganea, mutta kun ketään ei ollut sen suuremmin ohjeistamassa niin päätimme tehdä kupari ja hopeatangosta spiraalia, jonka valssasimme 0,6mm vahvuiseksi. Harjoittelimme ensin opettajan materiaaleilla jotta tietäisimme paljonko materiaalia tarvitsisimme. Tangosta kun piti saada valssattua n. 1cm leveä levy ja meidän täytyi lunastaa hopeatankoa etukäteen, koska meidän täytyi juottaa se nollajuotteella kuparitankoon. Työtä ei voinut leimata kuparin takia. Työhön saamamme kupari oli jonkinlaista kupari-tompakki sekoitusta, sen takia väri on hieman kellertävämpi. Lukon kieli tehtiin alpakasta.

Hopea-kuparitankoa oli vaikea työstää, tarvittiin paljon käsivoimaa ja suuret pihdit sekä paljon hehkutusta, jotta tankoa sai väännettyä suoralle spiraalille. Asiaa ei helpottanut kauhea flunssa ja pieni kuume jossa satuin silloin olemaan. Tankoa työstäessä menikin useampi päivä ennen kuin se oli valssattu ja pyöräytetty renkaaksi.

Testing testing

Rannerenkaassa oli todella paljon vaiheita. Eikä ihan kaikki mennyt putkeen, innostuin esimerkiksi prässillä painamaan sisäsarjaa liian lujaa paikalleen, mikä tietty näkyy korun ulkomuodossa. Emme saaneet yksityiskohtaista ohjetta korun tekoon, vain yleispätevän lapun ja muutamia esimerkkirannekoruja. Sen takia korun tekoa ja mitoitusta oli aluksi vaikea hahmottaa, mutta onneksi kavereiden kanssa voi lyödä viisaat päät yhteen.

Matkassa olleista mutkista huolimatta tuli toimiva rannekoru, lukko napsahtaa ja pysyy hyvin paikallaan. Ja mahtuu käteenikin, vaikka olin unohtanut huomioda että sisäsarja syö koosta jonkin verran. Ensi kerralla saisi jo varmasti siistimmän yksilön aikaiseksi kun tietää mitä välttää ja ymmärtää kuinka koru kasataan.