Valukorut

Meillä oli valukurssi, jonka aikana oli tarkoitus tehdä kumimuotin avulla kaulakoru jossa on monistettu samanlaista osaa. Kumimuotin voi tehdä valmiista esineistä tai tehdä alkuperäiskappaleen vahasta ja sen valamisen jälkeen tehdä siitä kumimuotti, tai voi valaa orgaanisen esineen ja tehdä siitä kumimuotin.

Itselläni ei meinannut ensin millään tulla ideaa kun tehtävänanto oli että täytyi monistaa jotain kappaletta. Lopulta päädyin miettimään orgaanisia esineitä ja kävin ostamassa kaupasta maustehyllyltä tähtianis-pussin. Sain heti inspiraation myös siihen että laitan emalia koruihin. Valkkasin pussista erikoisempia tähtianiksia, jotka kiinnitin vahakuuseen valettavaksi. Kaikki olivat onnistuneet valussa hyvin, mitä nyt oli aika paljon huokoisuutta. Putsasin ja siistin kappaleet joista aioin tehdä korut. Ötökän mallisesta tähtianis kappaleesta tein kumimuotin, itse asiassa kaksikin, kun ensimmäisellä oli vaikea irrottaa ötökkä niin että lenkitkin pysyisi ehjinä. Lopulta kuitenkin ensimmäinen muotti toimi paremmin, toinen muotti ei täyttynyt kunnolla.

Muotteihin ruutataan siis kuumaa vahaa vahapöntöstä, vaha täyttää muotissa olevan kuvion. Kun vaha on jähmettynyt, se otetaan pois muotista ja valmis vahakappale laitetaan vahakuuseen. Sen jälkeen tehdään kipsimuotti, höyrytetään vaha pois ja laitetaan kipsimuotti uuniin. Sen jälkeen se on valmis valettavaksi. Kipsimuottiin kaadetaan sulaa metallia kuten hopeaa tai kultaa.

Itse tein muotin avulla kahdeksan ötökkäosaa lenkeillä. Laitoin lenkit sen takia jo alkuperäiskappaleeseen josta tein kumimuotin, että voin emaloida osat huoletta. Emaloinnin aikana kun juotetut osat saattavat pudota pois, koska emalointiuunissa on niin kova lämpö. Näin sain säästettyä aikaa ja vaivaa ja varmistettua emaloinnin onnistumisen.

Minusta koruista tuli hauskoja. Emalointikin onnistui hyvin ja ongelmitta, vaikka yksi opettaja oli kuulema väittänyt ettei valukoruja pysty emaloimaan, että emalointiuunissa alkaisi valot vilkkumaan. Tappikorviksiin laitoin kaksi tappia, jotta pysyvät korvassa korvanlehden myötäisesti. Tappien välit täytyi mitoittaa omien korvanreikien mukaan. Jouduin toiset tapit kiinnittämään laserilla, kun totesin että yhdellä tapilla ei pysy haluamassani asennossa. Oli oikeastaan ihan kiva laaseroida, kun sitä ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua. Emali ei vaurioittunut laaseroinnissa, kun antoi kappaleiden jäähtyä iskujen välillä. Laaseri nimittäin kuumentaa kappaleita jonkin verran. Sillä ei saa iskeä suoraan kiveen tai emaliin, ne menevät rikki.
Pääsin käyttämään myös Puk-hitsauslaitetta, kun hitsasin avonaiset lenkit ketjusta kiinni.