Kantasormus

Kun olimme saaneet muut korut tehtyä, opettaja antoi meille tehtäväksi tehdä viilattu kantasormus. Sormusta ei ollut ilmeisesti aivan pakko valmistaa, osa teki omia töitä. Itse kuitenkin päätin tehdä sormuksen.

Haimme toimistosta materiaaliksi 4cm pätkän 7mm hopeakankea. Sen keskikohtaan teimme heittoprässillä ja sormustuurnalla kuopan ja sen jälkeen lankavalssissa valssasimme kangen päät 4mm. Keskikohtaa ei saanut valssata. No, valssi ikävästi väänsi hopeakankea vinoon, eikä valssaus onnistunut nätisti. Ja valssasin vähän liian pitkälle, jolloin keskikohdan kuoppa alkoi litistyä ja keskikohta muuttui vähän omituisen muotoiseksi.

Päätin kuitenkin jatkaa työstämistä ja valssasin kangen päät levyvalssissa 2mm paksuiseksi. Sen jälkeen sormustuurnalla aloimme pyöristää kankea sormuksesi keskikuopan takapuolelta. Sahattiin ylimääräistä pituutta pois, juotettiin, tarkistettiin koko, sahattiin vielä ylimääräistä pois ja juotettiin viimeisen kerran.

Sitten olikin vuorossa viilaus. Taisi muutama tunti vierähtää sormusta oikeaan muotoon viilatessa.
Sovelsin hieman omaa sormustani ja tein siitä oman näköiseni, jotta voisin oikeasti pitääkin sitä.
Perus kantasormushan näyttää tältä:

Kansi on näissä yleensä aina suorakaiteen muotoinen. Itselleni tuli kuitenkin mieleen salmiakkikuvio, valssauksessa oudoksi muotoutuneesta kansiosastani ja päätin lähteä muotoilemaan sitä, kun sellaista kantasormusta en ole aiemmin nähnyt ja siitä tulisi minun tyyliseni.

Minä myös muotoilin sivuprofiilin toisenlaiseksi kuin kantasormuksissa yleensä. Perusmallissa sivu levenee ylöspäin ja on kapeampi alhaalta, minä kuitenkin halusin toisin päin jotta salmiakkikuvio erottuu paremmin. Sormuksesta olisi tullut tylsä pelkkänä tasaisena kiiltävänä pintana, joten kävin runkoon hellästi naputtelemassa vasaralla kuviota. Sormus kaipasi jotain tekstuuria, kun kansi kuitenkin jäi kiiltäväksi ja sileäksi.

Sormuksesta tulee minulle mieleen merenneidon suomut. Tulen tätä käyttämään varmasti useasti sormessani. Ja tähän työhön en saanut mustaa hopeaa aikaiseksi vaikka viilasinkin korua paljon.

Manttelisormus

Tehtävänä oli tehdä ontto manttelisormus. Sormuksen kannen sai päättää itse millaisen tekee. Suurin osa luokkalaisista teki tasaisen kannen ja läpisahauskuvion siihen. Minulla sattumoisin kaava muotoitui kuperaan muotoon ja olin siihen tyytyväinen, en halunnutkaan tasaista kantta.

Minulle tulee tästä mieleen kuun pinta

 

 

 

 

Ihan ensimmäiseksi tehtiin kuparista mallikappale jota voi sovitella käykö omiin sormiin. Sitten tehtiin hopealevystä sisäsormus, useamman sentin leveä. Kaavaa soviteltiin sisäsormuksen ympärille ja tarvitaessa muutettiin. Tein omasta kaavasta hiukan pitemmän. Kaavaa tehdessä olisi pitänyt huomioida se että lopullinen sormus pienenee 1-2 kokoa riippuen kuinka paljon pyöristää kaikkia reunoja. Oma sormukseni piti mahtua etusormeeni, mutta kun en ollut pyöristystä huomioinut mahtuu sormus tällä hetkellä pikkurilliini.

Seuraavaksi ulomman sormuksen kaava sahattiin hopealevystä ja juotettiin sormukseksi. Sormusta pyöristettiin erilaisilla punsseleilla. Itsekin käytin pyöristämiseen useamman tunnin ja lopputulos oli se, että sisäsormus ei enää mahtunutkaan ulomman sormuksen sisälle. Erään opettajan avustuksella sisäsormus saatiin menemään paikalleen, mutta pyöristykset sormuksen alaosasta hiukan hävisivät.

Tässä vaiheessa tajusin että leimat olisi kannattanut lyödä silloin kun sisäsormus oli vielä laakeana levynä. Sain leimat kuitenkin taiteiltua sisälle.

Sisäsormus juotettiin ulomman sormuksen sisään kiinni. Juottaessa minulla jäi pari pientä rakoa, jotka korjasin jälkikäteen. Ylimääräiset sisäsormuksen osat sahattiin pois.

Sitten alkoi kannen muotoilu, mihin minulla menikin useampi tunti ennen kuin sain kannen käymään täsmällisesti reikään. Reijästäkin tuli aluksi aika ovaali muotoillessa ulkosormusta, mutta muotoituikin vielä itsestään vähän pyöreämmäksi. Kannen juottaminen paikoilleen onnistui heti kerralla, eikä sormus räjähtänyt. Onttoja koruja tehtäessä on vaarana että koru saattaa kirjaimellisesti räjähtää, jos sisälle on jäänyt vähänkin nestettä, koska se alkaa muodostaa painetta kuumennettessa nestekaasupolttimella.

Sormus oli jo aika mukavan näköinen ja erikoinen kun siinä oli kaareva pinta, mutta kaipasin vielä lisätekstuuria muuten niin tasaiseen pintaan ja sulattelin kretseistä (hopealevyn palasia joita syntyi sahatessa) palloja ja skrymppasin (sulatin röpelöisen pinnan) niitä. Sitten juotin ne kannen päälle. Ne olisi kannattanut juottaa ensin kanteen ja sitten kansi vasta sormuksen päälle, mutta keksin pallot vasta kannen juottamisen jälkeen. Vaarana on että jo juotettujen saumojen juotokset sulaa kun joudutaan juottamaan monta kertaa. Ja aivan viimeisellä sekunnilla kun pallot juottuivat kanteen, alkoi kaikki päälliosassa olevat juotetut kohdat sulaa ja työntää juotetta ulos saumoista. Onneksi sitä kuitenkin tuli niin vähän että sain filssattua ne taas piiloon.

Tilasin Rasmussenilta kaikenlaista työkalua yms. ja sainkin käyttää tähän työhön omia laikkoja ja vahoja. Rasmussenilla on todella nopea toimitus, meni vähän päälle vuorokausi kun tavarat oli jo minulla. Kiitettävää toimintaa, vielä kun sivuilla olisi kaikki kuvat kaikista tuotteista ja ehkä vähän selitystä niistä niin olisin erittäin tyytyväinen.
Ostin Luxorin vahoja, se on uusi tuotemerkki ja monien mukaan parempi kuin Dialux ja olin kyllä itsekin samaa mieltä kun sain niillä kiillotettua tämän sormuksen. Sain todella nätin pinnan aikaiseksi, jäihän tähänkin pienen pieniä virheitä, mutta tulos on jo paljon parempi kuin hopeaveitsen ja aikaisempien töiden kohdalla. Todella kiiltävässä hopeapinnassa on se huono puoli, että on todella vaikea kuvata kun kamera ja kuvaaja heijastuu korun pintaan kuin peiliin.

Ajattelin että tästä sormuksesta tulee ruma ja massiivinen muhkula, joka jää hyllylle koristeeksi. Mutta siitä tuli mielestäni nätti ja erikoinen, voisin harkita jopa pitäväni vaikka onkin aika suuri pikkurilliin.

Kupera riipus

Nyt meillä on ollut monta työtä yhtäaikaa tekeillä. Tämä työ oli suhteellisen helppo ja nopea. Tässäkin täytyi olla läpisahauskuvio ja mahdollisesti sisäpinnan patinointi Blitzillä.

Minä suunnittelin ja sahasin pienen lohikäärmeen. Alemman levyn taoin vasaralla, jotta se näyttäisi ikäänkuin suomuilta kun lohikäärmeen läpi katselee. Tässä oli enemmän haastetta sahauksen osalta, koska levystä piti sahata ensin pyöreä lätkä joka ensin lyötiin punsselilla kuperaksi ja vasta tämän jälkeen siirrettiin sahattava kuvio pintaan ja sahattiin se irti.

Kolmiolenkkiä tehtäessä alkoi lenkin kapein kohta jo murtumaan kovan taivuttelun jälkeen. Hopealevy josta tein lenkin oli todella kovaa, vaikka olin sen jo hehkuttanut. Jouduin sitten vähän katkaisemaan pois lenkin mitasta, mutta se oli vain parempi, lenkistä tuli mielestäni nätimpi kuin mitä siitä olisi tullut alkuperäisellä kaavalla.

Tämäkin koru taisi kiillottaessa pari kertaa kiillotuspöntön pohjalle lentää. Ja takapuolelle jäi appelsiinia kiillottaessa, siis sellaisia pieniä pisteitä niin kuin appelsiinissa. Sellaista tulee jos ei tarpeeksi lujaa paina korua kiillotuslaikkaa/huopalaikkaa vasten tai jos jää liian pitkään junnaamaan yhteen kohtaan laikalla. No toinen opettaja oli antanut vinkin käyttää vihreää vahaa joka on karkeampaa kuin käyttämämme sininen ja tuo vihreä vaha söi tosi hyvin pois suurimman osan appelsiinista. Pieniä pisteitä vielä jäi, jotka olisi pitänyt viilata ja filssata uudestaan ja tehdä kaikki kiillotukset uusiksi. Päätin kuitenkin jättää pinnan sellaiseksi.

Tämänkin minä hopeoin kun korun takapuolelle tuli mustaa hopeaa. Lopuksi vielä blitzasin. Tämä koru saattaa päätyä omaan kaulaan kerran jos toisenkin.

Kalvosinnapit

Tässä työssä harjoiteltiin lisää läpisahauskuviota ja juottamista. Nyt uudeksi haasteeksi tuli putken vetäminen hopealevystä ja saranan tekeminen.

Aluksi tehtiin kansipalat, joihin suunniteltiin itse läpisahauskuvio. Näistäkään kuvioista en täysin symmetrisiä saanut ja kulmien viimeistely neulaviiloilla oli vaikeaa.

Seuraavaksi teimme ikäänkuin toiset kansipalat, jotka juotimme noiden sahattujen alle. Lopuksi kuvio patinoitiin Blitzillä. Kuvio näytti kyllä hauskalta valkoisella oksidikerroksellakin, mutta päätin nyt patinoida miehisemmän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Tässä työssä kaikki ei tosiaankaan mennyt niin kuin piti. Kerkisin jalustan (keskiosa) sahata muotoonsa ensin ja vasta sen jälkeen kävin nuo leimat iskemässä. Lopputuloshan oli se että toinen puoli vääntyi vinoon ja sitten täytyi yrittää viilata ne tasaisiksi ja samanlaisiksi.

Saranaviilalla tehtiin jalustaan ja pohjapaloihin urat saranoita varten, uratkin tuntui menevän aluksi vinoon, mutta suoristuivat lopulta.

Putken vetäminen oli aika hauskaa puuhaa. Ensin valssattiin hopealevyä ohuemmaksi ja leikattiin siitä tietyn kokoinen pala. Palan kärki muotoiltiin kolmioksi, jotta kärjestä voisi vetää pihtien avulla. Pala venyi todella pitkäksi putkea vetäessä. Pala muotoiltiin vähän kouruksi jo alussa, sitten sitä vedettiin teräslevyn lävitse jossa oli paljon eri kokoisia reikiä. Isoimmasta reiästä edettiin aina pienempään ja pienempään, kunnes lopulta putki oli 2,3mm paksu ja sauma oli ummessa. Putkea olisi pitänyt muistaa hehkuttaa siinä vaiheessa kun on pidentynyt kaksinkertaiseksi, mutta siinä kiireessä unohdin. Putki ei kuitenkaan murtunut yms.

Sitten juotettiin putket uriin ja pohjaosan putkesta sahattiin keskeltä pala pois jotta jalustan putki pääsisi siihen keskelle. Kartiokalvaimella putket tehtiin kartion muotoiseksi. Otettiin hopealankaa joka myöskin viilattiin kartioksi. Tehtiin ulompien putkien päihin viisteet niittausta varten.

Hopealanka työnnettiin putkien sisään ja katkaistiin niin että näkyviin jäi vain puoli milliä. No minähän jätin ainakin millin näkyviin molemmille puolille. Sitten kun aloin niittaamaan eli lyömään punsselin kanssa hopealankaa putken reijän päälle peitteeksi, kävi niin että toisen kalvosimen putkien saumat ratkesivat, koska hopealanka alkoi liikaa puskea sisältä. Ja lisäksi pohjapalat alkoi vääntyä kuperaksi, mutta sain ne onneksi muutamalla kumivasaran lyönnillä suoristettua.

Opettaja ehdotti että juotan kokonaan uudet putket ja laitan uuden langan putkien sisään. Porasin vanhaa lankaa pois ja päätin että minähän saan tämän vielä korjattua. Juotin putket uudestaan, juotos meni hyvin mutta pieni määrä juotetta päätti juosta pohjapalan päälle ja syövytti pienen kuopan pohjapalaan. Tätä kuoppaa ei kannattanut ruveta viilaamaan pois, koska pohjapalasta olisi tullut liian ohut.

Laitoin uuden langan ja niittasin sen. Viilasin niitit piiloon, niin että näyttää kuin siinä ei olisi mitään ja tein loppuhionnat ja kiillotukset.

Mustaa hopeaa oli taas ilmaantunut kansipalojen alle paljon, niin päätin hopeoida nämä. Hopeointi tapahtuu sähkön ja syanidin avulla. Koru ensin pestään ultraäänipesurissa tai ammoniakilla, jotta saadaan kaikki epäpuhtaudet ja rasva pois. Pesun jälkeen koruihin ei saa koskea sormin, ettei jää sormenjälkiä. Ensin korut ripustetaan rautalangan kanssa rasvanpoistoaltaaseen johon johdetaan sähköä. Koru alkaa poreilemaan. Tämän jälkeen huuhdellaan koru kahdessa eri altaassa, joissa on vettä. Sitten korut laitetaan rautalangalla roikkumaan syanidialtaaseen jossa on hopealevyn pala ja altaaseen johdetaan hieman sähköä, parissa minuutissa hopealevystä alkaa siirtymään hopeaa korun pintaan ja koru alkaa muuttua hieman sameaksi ja vaaleaksi, joskus jopa helmen valkoiseksi. Tämän jälkeen koru huuhdellaan vielä kahdessa vesialtaassa ja lopuksi kiillotusliinalla hangataan vaalea pinta pois, jotta saadaan kiilto taas näkyviin. Kuulostaa pelottavalta, mutta kuitenkin aika yksinkertaista. Ja opettajat pitää huolen ettei kukaan pääse itseään myrkyttämään.

Tähän projektiin meni paljon aikaa, mutta aika tyytyväinen olen lopputulokseen kuitenkin. Kiillotus onnistui jo vähän paremmin (lukuunottamatta sitä että koru lensi muutaman kerran kiillotuspöntön pohjalle saaden parit naarmut), kuitenkin pieniä naarmuja jäi näkyviin.

Hopean sulatus, kvartaatio, pelkistys ja rakeistus

Opettajamme näytti meille viikkoja sitten kuinka sulattaminen tapahtuu. Alussa hänellä oli rasiallinen metallijätettä, jossa oli hopeaa ja kuparia. Nämä hän sulatti ensin sulatusuunissa upokkaassa ja valoi levymuottiin. Seuraavaksi levyä valssattiin konevalssissa, levy kuumenee todella paljon valssatessa. Täytyi myös muistaa hehkuttaa kappaletta aina välillä, jotta kiderakenne menisi takaisin normaaliin asentoonsa ja estettäisiin levyn murtuminen valssatessa. Levyssä oli selvästi nähtävissä punaista vivahdetta kuparin takia.

Seuraavaksi opettaja leikkasi valssatun levyn pieniksi paloiksi ja laittoi typpihappoliuos-astiaan liottumaan. Typpihappo alkoi kuohua ja liuottaa kuparia pois hopeasta.

Kun kupari on liennut, liuokseen lisättiin suolahappoa vähitellen, jolloin hopea ja kloridi yhdityivät hopeakloridiksi. Suolahappoa lisättiin kunnes hopeakloridia ei enää muodostunut. Lopulta lisättiin vettä, jotta liuos jäähtyy ja hopeakloridi laskeuttuu astian pohjalle. Hopeakloridi on valkoista, raskasta massaa. Liuos kaadettiin astiasta pois ja hopeakloridia huuhdeltiin vedellä. Kuvia en muistanut ottaa edellä mainituista vaiheista.

Seuraavaksi hopeakloridi pelkistettiin. Hopeakloridi laitettiin astiaan ja sen päälle kaadettiin suolahappoa sekä vettä. Sitten lisättiin sinkkilevyn paloja. Liuos alkoi kuumentua ja kuohua. Liuosta piti muistaa sekoitella koko ajan. Sinkin tarkoitus oli se, että kun sinkki koskee hopeakloridiin, syntyy heikko sähkökemiallinen reaktio, jonka johdosta hopeassa oleva kloori siirtyy sinkkiin ja hopeasta tulee puhdasta 999 hopeaa. Liuosta sekoitetaan niin kauan kunnes valkoinen hopeakloridi on hävinnyt ja pohjalla on harmaata hopeasakkaa. Hopeasakka pestään vedellä ja huuhdotaan vielä suolahapolla ja vielä näiden jälkeen pestään monesti.

 

Sitten puhdas hopeajauhe sulatettiin sulatusuunissa ja rakeistettiin. Rakeita on sitten helppo sulatella esim. valutöihin. Rakeistus tapahtuu valuttamalla hiljalleen sula hopea pitkään putkimaiseen astiaan jossa on paljon vettä ja vähän alkoholia. Alkoholi auttaa rakeista muodostumaan enemmän pyöreitä.

Ja tämmöinen määrä puhtaita hopearakeita saatiin aikaiseksi. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen prosessi.

Hopeaveitsi

Tämä oli ensimmäinen hopeatyömme. Teimme siis valssatut hopeasormukset vasta veitsen jälkeen.

Työstökuvia muistin ottaa tasan yhden. Saimme työtä varten siis pätkän hopealevyä, joka täytyi valssata tietyn paksuiseksi teräosasta ja tämän jälkeen sahattiin kahvan kuviot ja itse terä, näiden jälkeen viilattiin, hiottiin ja kiillotettiin.

Kahvan kuvio suunniteltiin itse ja siinä täytyi olla läpisahaus kuvioita. Molemmille puolille paperia piirretty kuva siirrettiin kahvaan siten, että kahvaan siveltiin valkoista vesiväriä, piirretty kuva laitettiin kuivuneen vesivärin päälle ja alettiin piirtää kuvan ääriviivoja pitkin uudestaan, jolloin paperin toisella puolella oleva sama kuvio alkoi siirtyä vesivärin pintaan. Tämän jälkeen laitettiin oksalakkaa kuvion päälle jottei lyijykynän jälki hankautuisi pois kun kahvaan kosketaan.

Kuvio olikin vähän haastava sahata keskeltä kun ei tiennyt mistä suunnasta sahalla pääsisi käsiksi. Kuvio jäi hieman röpelöiseksi, kun neulaviiloilla ei tahtonut kaikkiin kolosiin päästä, enkä mikromoottoria osannut vielä silloin käyttää.

Ja minullahan tosiaan kävi niin että vähän liian ronskisti valssasin tuota teräosaa, niin siitä tuli hitusen ohuempi kuin oli tarkoitus. Ja kun viilasin mahdottomasti niin terä oheni entisestään. Tästä syystä jouduin tekemään veitsestäni lyhyemmän kuin sen olisi pitänyt olla, mutta itse tykkään tästä lyhyemmästä versiosta, on kompaktimman tuntoinen kädessä.

Tässä olen jo valssannut teräosan ja sahannut kahvan kuvion

Mustaa hopeaa ilmestyi hieman terän pintaan, suurimman osan sain hiottua pois, mutta aivan terän päähän jäi vielä pieni pilkku. Musta hopea nousee pintaan kun hopeaa tarpeeksi paljon viilataan ja filssataan, mutta sen saa lisäfilssauksella pois tai vaihtoehtoisesti hopeoimalla.

Täydellistä kiillotusta en tähän saanut ja kun olin yli viisi kertaa filssannut ja kiillottanut veitseä, totesin että se muuttuu vain pahemman näköiseksi joka kerta. Nyt ollaan opittu että miten kuuluisi filssata ja kiillottaa laikoilla, niin tulee jo parempaa jälkeä kuin tätä veitseä tehdessä. Kahvaosaan tehtiin kiillotuksen jälkeen vielä mattaus filssipaperilla.

Valmis veitsi

 Veitsi on testattukin ja hyvin toimii käytössä.