Manttelisormus

Tehtävänä oli tehdä ontto manttelisormus. Sormuksen kannen sai päättää itse millaisen tekee. Suurin osa luokkalaisista teki tasaisen kannen ja läpisahauskuvion siihen. Minulla sattumoisin kaava muotoitui kuperaan muotoon ja olin siihen tyytyväinen, en halunnutkaan tasaista kantta.

Minulle tulee tästä mieleen kuun pinta

 

 

 

 

Ihan ensimmäiseksi tehtiin kuparista mallikappale jota voi sovitella käykö omiin sormiin. Sitten tehtiin hopealevystä sisäsormus, useamman sentin leveä. Kaavaa soviteltiin sisäsormuksen ympärille ja tarvitaessa muutettiin. Tein omasta kaavasta hiukan pitemmän. Kaavaa tehdessä olisi pitänyt huomioida se että lopullinen sormus pienenee 1-2 kokoa riippuen kuinka paljon pyöristää kaikkia reunoja. Oma sormukseni piti mahtua etusormeeni, mutta kun en ollut pyöristystä huomioinut mahtuu sormus tällä hetkellä pikkurilliini.

Seuraavaksi ulomman sormuksen kaava sahattiin hopealevystä ja juotettiin sormukseksi. Sormusta pyöristettiin erilaisilla punsseleilla. Itsekin käytin pyöristämiseen useamman tunnin ja lopputulos oli se, että sisäsormus ei enää mahtunutkaan ulomman sormuksen sisälle. Erään opettajan avustuksella sisäsormus saatiin menemään paikalleen, mutta pyöristykset sormuksen alaosasta hiukan hävisivät.

Tässä vaiheessa tajusin että leimat olisi kannattanut lyödä silloin kun sisäsormus oli vielä laakeana levynä. Sain leimat kuitenkin taiteiltua sisälle.

Sisäsormus juotettiin ulomman sormuksen sisään kiinni. Juottaessa minulla jäi pari pientä rakoa, jotka korjasin jälkikäteen. Ylimääräiset sisäsormuksen osat sahattiin pois.

Sitten alkoi kannen muotoilu, mihin minulla menikin useampi tunti ennen kuin sain kannen käymään täsmällisesti reikään. Reijästäkin tuli aluksi aika ovaali muotoillessa ulkosormusta, mutta muotoituikin vielä itsestään vähän pyöreämmäksi. Kannen juottaminen paikoilleen onnistui heti kerralla, eikä sormus räjähtänyt. Onttoja koruja tehtäessä on vaarana että koru saattaa kirjaimellisesti räjähtää, jos sisälle on jäänyt vähänkin nestettä, koska se alkaa muodostaa painetta kuumennettessa nestekaasupolttimella.

Sormus oli jo aika mukavan näköinen ja erikoinen kun siinä oli kaareva pinta, mutta kaipasin vielä lisätekstuuria muuten niin tasaiseen pintaan ja sulattelin kretseistä (hopealevyn palasia joita syntyi sahatessa) palloja ja skrymppasin (sulatin röpelöisen pinnan) niitä. Sitten juotin ne kannen päälle. Ne olisi kannattanut juottaa ensin kanteen ja sitten kansi vasta sormuksen päälle, mutta keksin pallot vasta kannen juottamisen jälkeen. Vaarana on että jo juotettujen saumojen juotokset sulaa kun joudutaan juottamaan monta kertaa. Ja aivan viimeisellä sekunnilla kun pallot juottuivat kanteen, alkoi kaikki päälliosassa olevat juotetut kohdat sulaa ja työntää juotetta ulos saumoista. Onneksi sitä kuitenkin tuli niin vähän että sain filssattua ne taas piiloon.

Tilasin Rasmussenilta kaikenlaista työkalua yms. ja sainkin käyttää tähän työhön omia laikkoja ja vahoja. Rasmussenilla on todella nopea toimitus, meni vähän päälle vuorokausi kun tavarat oli jo minulla. Kiitettävää toimintaa, vielä kun sivuilla olisi kaikki kuvat kaikista tuotteista ja ehkä vähän selitystä niistä niin olisin erittäin tyytyväinen.
Ostin Luxorin vahoja, se on uusi tuotemerkki ja monien mukaan parempi kuin Dialux ja olin kyllä itsekin samaa mieltä kun sain niillä kiillotettua tämän sormuksen. Sain todella nätin pinnan aikaiseksi, jäihän tähänkin pienen pieniä virheitä, mutta tulos on jo paljon parempi kuin hopeaveitsen ja aikaisempien töiden kohdalla. Todella kiiltävässä hopeapinnassa on se huono puoli, että on todella vaikea kuvata kun kamera ja kuvaaja heijastuu korun pintaan kuin peiliin.

Ajattelin että tästä sormuksesta tulee ruma ja massiivinen muhkula, joka jää hyllylle koristeeksi. Mutta siitä tuli mielestäni nätti ja erikoinen, voisin harkita jopa pitäväni vaikka onkin aika suuri pikkurilliin.