Oma työ: Belgianpaimenkoira-riipus

Ehdinpäs tekemään tilaustyön työkaverilleni, kun sainkin yli viikon ajoissa kaikki jakson korutyöt tehtyä.

Työkaverini halusi kaulakorun omasta belgianpaimenkoirastaan. Hän käy koirien kanssa näyttelyissä ja niin löytyi häneltä hyvä kuva omasta belgistään, josta sain otettua siluetin riipusta varten.

Olen todella tyytyväinen koiraan, sain hienosti sahattua ja viilattua turkin. Lenkin juottaminen oli taas haastavaa, juote juoksi lenkkiä pitkin eikä tarttunut hauvaan. Ja sitten kun se päätti tarttua niin se sulatti kaikki entiset juotteet palloksi takapuolelle, no eikun viilaamaan pois. Koira on 1mm hopealevystä ja kolmiolenkki 0,6mm hopealevystä.

Emalointi

Harjoittelimme emalointia syksyllä.

Luokkatoverini tässä ottaa jauhettua emaliväriä kulhoon

Joukkoon laitetaan tislattua vettä ja tuollaisella lääke/maustemurskaimella jauhetaan

Valutetaan vesi pois ja toistetaan niin monta kertaa että vesi muuttuu kirkkaaksi

Johan kirkastui

Filssattu kuparilaattani, keskelle piirtopuikolla tehty neliö

Luokkatoveri näyttää kuinka lasiharjalla harjataan kuparilaatan pinta puhtaaksi veden kanssa.

Kumihanskat on tarpeen, harja on tehty sadoista ohuista lasi"langoista" joiden

ympärille on kääritty paksua narua

Sitten vaan erivärisiä kosteita tislatun veden kanssa puhdistettuja jauheita levyille, keskelle tehtyyn neliöön harmaata.

Ja eikun uuniin

Siellä se paistuu, lämpötila taisi pyöriä 700-800 asteen kulmilla. Paistuminen tapahtui yllättävän nopeasti 1-3min, jos piti liian pitkään saattoi muuttua mustaksi, jos liian vähän ei sulanut lasimaiseksi vaan jäi raemaiseksi

Minun paistetut levyt, olisi saanut hitusen pidempään olla, pinta jäi harmaista kohti rakeiseksi, eri väritkin sulavat eri aikaan. Pinta on kumpuileva, eipä mennytkään jauhe tasaisesti

Hauska oli kokeilla, kohta meillä alkaakin oikeasti emalointikurssi, jonka aikana teemme jonkinlaisen pyöreämuotoisen korun

Niitattu sormus

Viimeinen jakson kolmesta korusta oli niitattu sormus. Ehdot olivat että sormuksessa täytyy olla vähintään viisi kerrosta ja vähintään kaksi niistä on oltava hopeisia.

Tilasin ulkomailta tiikerieebenbuu kolikoita, joista menee reikä läpi ja ne voi pujottaa vaikka kaulanauhaan. Kolikosta oli helppo muotoilla sormusrunko, porasin keskelle reiän, sahasin lehtisahalla sisäreiän ja viilasin ulkopuolelta sopivan kokoiseksi. Toisen reijistä tukin mustalla akryylimaali-erikeeper sekoituksella. Toista tarvitsin niittaukseen. Puun työstämisessä meni aikaa kun oli niin kovaa. Toisesta puukolikosta sahasin lehdet ja porasin keskelle reiän niittausta varten. Puuosat vielä kaiversin dremelillä ja jyrsinterällä. Harjoittelin ensin koivuun ja söikin koivun pintaa nopeasti, eebenpuun pintaa piti kaivertaa monta kertaa uudestaan jotta kuvioista sai tarpeeksi syvät. Eebenpuun kiillotin huopalaikalla ja mehiläisvahalla.

Puun kaveriksi valitsin 2mm hopealevystä sahatut sormusrungot ja 0,8mm hopealevystä sahatut kukat. Kukat pyöristin pukkelialasimessa, maalaisittain reikäjuustossa. Porasin kukkiin vielä reiät keskelle.

Niittilankojen päihin sulatin pienet pallot, helpotti niittaamista kun muuten niittilanka tulisi aina toiselta puolelta reiästä läpi. Noihin kaikkiin kolmeen sormusrunkoon porattiin siis reiät läpi, ja oli oltava tarkka että osat on oikein päin ja reiät kohtaa jotta niittilangan saa pujotettua kaikista kolmesta rungosta läpi.

Kiillotin hopeaosat ja niittasin ensin rungon kiinni pienellä niittipunsselilla, jonka opettaja minulle teki katkaistusta palloporan terästä. Lopuksi vielä isolla, kiiltävällä ja pyöreä päisellä niittipunsselilla tasoiteltiin niittejä. Ja viilattiin ja filssattiin niitit piiloon.

Tässä vaiheessa tajusin että opettajalle oli pitänyt esitellä teknisiä piirrustuksia tai suunnitelmia tästä niittisormuksesta, jotta opettajan kanssa voidaan katsoa yhdessä toimivat ratkaisut.

No vein sormuksen opettajalle näytille kun halusin kysyä kuinka onnistun niittaamaan kukan puun läpi ilman että puu halkeaa. Puu voi helposti haljeta niitatessa, varsinkin jos niitin toinen pää tulee puuta vasten, eikä metallia.

Opettaja kauhistelikin ajatusta ja sanoi pelkäävänsä että puu tosiaan halkeaa. Hän ehdotti että tehdään oikein iso senkkaus puiseen sormusrunko-osaan isolla palloporanterällä, jotta siinä vaiheessa kun sormus pujotetaan sormuspinnaan ja aletaan niittaamaan, pallopäisen niitin ei tarvitsisi juuri laisinkaan litistyä. Pallopään minä tosiaan viilasin puolipalloksi, niin että siitä jäi vain juuri ja juuri silmin nähtävä osa senkkauksen ulkopuolelle.
Sitten laitoin sormuspinnan ruuvipenkkiin ja aloin pikkuhiljaa naputtelemaan pikkuisella niittipunsselillani kukan keskellä olevaa niittilangan päätä. Isompi punsseli ei kukkaan mahtunut, siksi niitattua lankaa ei voinut siistiä tuon kummemmin.
Niitatessa kukkaset ja lehdet liikkuivat aina hieman johonkin suuntaan, niin minun täytyi niitata hyvin hitaasti ja pyörittää osat oikeille kohdilleen. Kaksi ylempää kukkasta kiinnittyi täysin eivätkä pyöri, mutta alin kukka ja lehdet hieman pyörivät jos sormin pienellä voimalla kääntää. Enempää ei kuitenkaan voinut niitata senkään takia ettei puu halkea.

Sain kukat niitattua ilman että puu olisi haljennut. Olin todella tyytyväinen ja menin iloisesti näyttämään tulosta opettajalle. Opettajakin oli tyytyväinen että onnistuin ja sanoi että häntä pelotti koko ajan puun halkeaminen.

Tein vielä viimeiset kiillotukset hopeapinnoille ja kiillottaessa tulivat rungosta toiselta puolelta kaikki niitit näkyviin ja toiselta puolen kaksi niittiä. Olisi ollut mukava että jos kerran aikovat tulla esiin niin olisi sitten tullut kaikki. Olisi ollut symmetrisempi.

Olen todella tyytyväinen sormukseen, vaikka se massiivinen onkin, mutta se on minun tyyliseni. Käytän ehdottomasti kunhan tulee kesä ja päästään hanskoista eroon.

Sormenjälkiä..

Sormenjälkiä ja karvoja tässäkin..

 

 Tässä kuvassa tuo niitti joka tuli puuta vasten

Kartio- ja putki-istutukset

Seuraavaksi harjoiteltiin kartio ja putki-istutusten tekemistä. Mustat cubic zirkoniat sain opettajalta ja punaisen synteettisen rubiinin toimistotätiltä.

Muut luokkalaiset tekivät niitattua sormusta, mutta itse olin tilannut siihen ulkomailta eebenpuuta joka ei ollut vielä saapunut postissa. Jouduin aloittamaan tämän kartio- ja putki-istutus sormuksen pelkkien ohjelappujen turvin. Kaikista koruista pidetään yleensä alkubriefing, mutta kun olin ainut joka tätä aloitti tekemään niin se pidettiin niitatusta sormuksesta. Tottakai sain opettajalta aina kysyttyä neuvoa, mutta tuntuu että tämän tekeminen olisi sujunut helpommin jos olisi ollut edes toinen opiskelija tekemässä samaa prosessia, enkä viitsinyt joka kymmenen minuutin välein olla kysymässä ohjetta tai vinkkiä opettajalta.

Ensin hain 6mm hopeatankoa, jota täytyi valssata ohuemmaksi, n. 3,5-5mm paksuiseksi tangoksi. Tämän jälkeen keskelle jätettiin sentin alue jota ei enää valssattu vaan valssattiin päät 2-3,5mm vahvuisiksi. Taisin tehdä tangosta 3,5-4mm paksun.
Valssasin vielä päät 1,5mm vahvuuteen ja puolipyöreäksi. Loppujen lopuksi hopeatanko oli venynyt valssatessa valtavan pitkäksi, sain melkein venytettyä sen kaulani ympärille. Sitä olikin huvittava esitellä luokkatovereille.
Sahasin tangon oikeaan pituuteensa, että saisin sen pyöräytettyä sormukseksi. Sitten lähdin sormustuurnan kanssa pöytäprässillä iskemään paksua keskikohtaa pyöristyvään muotoon. Ja enhän minä kehdannut muita opiskelijatovereita häiritä, kun olivat niin työn touhussa. Niimpä päätin yksin kokeilla, mutta hankalaahan se on kun pitäisi pitää tankoa täysin paikoillaan, raskasta sormustuurnaa päällä täysin paikoillaan ja toisella kädellä heilauttaa prässi liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi että tuurna lipsahti ja väänsi tangon hyvin oudon muotoiseksi.

Ei auttanut muu kuin hakea uusi 6mm hopeatanko ja aloittaa alusta. Onneksi tuo ensimmäinen versio meni pieleen, sormuksen rungosta olisi tullut vielä kauheampi kuin tästä minkä toteutin lopulta.
Valssasin tangon 3,5-4mm paksuksi ja siinä vaiheessa kun piti valssata päät ohuemmiksi ja jättää keskikohta paksummaksi, pääsi se vahingossa unohtumaan ja tajusin tehneeni koko tangosta 3mm paksun. No onneksi en sen enempää ehtinyt tekemään. Otinkin tussin käteen ja merkkasin keskikohdan etten varmasti uudestaan valssaa sen yli. Päädyt valssasin 1,5mm vahvuisiksi.
Sormustuurnan ja pöytäprässin käsittelyyn pyysin tällä kertaa luokkatoverin avuksi ja saatin yhteistuumin tanko pyöristymään sormukseksi.

Juotin rungon ja aloin takomaan juotosta vastapäätä olevaa rungon kohtaa litteäksi, niin että sivusta tarkasteltuna sormuksen runko näytti pitkältä kolmiolta. Sitten viilailin vähän muotoonsa ja pyöristin sormuksen sormuspinnassa.

Seuraavaksi mitattiin 8mm kivelle sopivan kokoinen kartio-aihio. Sahasin 25x10mm palan 0,8mm hopealevystä ja juotin rinkulaksi. Istukkaraudassa muotoilin kartioksi. Ja tulikin hieman iso, niin jouduin sahaamaan sauman uudestaan auki ja sahaamaan 1,5mm pois sekä juottamaan uudestaan umpeen.

Sormusrungon litteäksi taotusta kohdasta sahattiin kartion muotoinen pala pois, jotta kartio saataisiin asetettua runkoon. Tässä vaiheessa jonkinlainen jännite oli ilmeisesti poistunut rungosta ja sormusrungon sisäosa ei näyttänyt enää tasaisen pyöreältä, myös ulkopuolelta näytti epäsymmetriseltä. Tätähän minä kovasti viilailin ja muotoilin. Ja huomasinkin viilanneeni liian innokkaasi. Kun laitoin kartion paikalleen tajusin että sormusrunko näyttää sisäpuolelta kananmunan muotoiselta, pyöreän sijaan. Kartio laitettiin runkoon hieman alemmas kuin rungon reuna ja sitä olisi ollut tarkoitus viilata pyöreäksi. Mutta kun omani oli kananmunan muotoinen niin kartion pohjan viilaus olisi korostanut sitä entisestään eikä sormus olisi pysynyt edes peukalossani. Niin päätimme jättää kartion pohjan pyöristämättä. Kartion sain juotettua paikalleen suoraan viidennellä tai kuudennella yrittämällä. Oli yllättävän vaikeaa, aina jäi vinoon johonkin suuntaan.

Seuraavaksi vedin putkea 0,6mm hopealevy suirosta. Mustat kivet olivat 3,5mm ja putken ulkohalkaisijan täytyi näin ollen olla 4mm. Tein putkiin urat sahalla ja viiloilla, jotta saan asetettua putket rungon ympärille. Viilani olivat liian paksuja tähän ja urista tuli hivenen suuret kartion puolelta eivätkä juottuneet umpeen.

Juotin putket runkoon ja juuri viimeisellä murtosekunnilla kun sain putkien juotteet sulamaan, päätti sulaa kartion juotekin. Ja kartio luiskahti vinoon, taas. Ja tällä kertaa sillä tavalla että kartio täytyi sahata irti ja juottaa uudestaan. No sain kartion juotettua paikoilleen ja samalla tietenkin putkien juotokset vähän suli jolloin toinen putki rupesi sojottamaan enemmän ulos eikä samassa kulmassa kuin kaveri. Onneksi ero oli kuitenkin pieni.

Laserilla ja hienohopealangalla sain tukittua pienen reiän putken ulkourassa, kun juote ei tahtonut juosta millään sinne. Mutta putkien urat jotka olivat kartion puolella, jäivät hieman avoimeksi.

Seuraavaksi tehtiin kiville sovitteet putkiin ja kartioon, niiden täytyy olla suorassa ja juuri oikeanlaiset tai kivi särähtää rikki istuttaessa. Ja porasin valoaukon putkiin. Kärsivällisyyttä ei minulta ainakaan puuttunut, porasin reikää kaksi tuntia palloporan terällä ennen kuin sain sen läpi. Ja porattavaa materiaalia oli varmaan sentin korkeudelta ja 0,2-1,4mm paksuudelta. Ennen kuin aloitin poraamaan toisen putken valoaukkoa, päätin kysyä opettajalta eikö olisi järeämpää kalustusta hommaan ja kerroin kahden tunnin poraussessiosta. Opettaja vilkaisi palloporanterää ja totesi että tämähän olikin aika huonossa kunnossa. Ei siis ihme kun yhden reiän poraaminen kesti kaksi tuntia.
Ja lopulta putkien sovitteet menivät kuitenkin liian syvälle vaikka tarkastin asian opettajalta. Ja istuttaessa kivet jäivätkin rumasti upoksiin, ja toinen niistä jäi hieman vinoon. Se oli aluksi todella vinossa, mutta sain hölskyttelemällä sitä vähän suorempaan. Kartioon kiven istuttaminen kävi helposti ja onnistui hyvin.

En ole sormukseen täysin tyytyväinen, mutta hyvää harjoitusta oli. Nyt tiedän mille tasolle kivien taulut täytyy tulla sovitteissa, että asettuisivat istuttaessa nätisti. Tämäkin työ olisi varmasti onnistunut paljon paremmin jos en olisi panikoinut aikataulun kanssa. Aikasemmissa jaksoissa olemme tehneet yhden tai kaksi korua, mutta nyt annettiin tehtäväksi kolme korua ja tarkka päivämäärä mihin mennessä oli oltava valmis. Tiesin olevani hitaampi kuin muutama muu luokkalainen ja panikoin että en ehdi saada kaikkia valmiiksi jos en pidä kauheaa kiirettä. Opettajakin koitti kovasti rauhoitella että työni on todella hyvällä mallilla ja kerkeän tekemään hyvin. Turhan kiirehtimisen takia sormuskin on vähän... omalaatuinen. En itse erityisemmin pidä näistä umpinaisista massiivisista istutuksista, mutta käytän sormusta varmaan joskus, ihan vain kivien takia, kun ovat niin ihanan väriset.

Kehysistutus

Tämän jakson aikana töissämme on ollut aiheena kivenistutus ja niittaus.
Aloitimme kehysistutuksen tekemisestä, siihen tarvittiin pyöröhiottu kapussi ja omista laatikoistani löytyi ametistikvartsi tähän työhön. Näitä kehysistutuksia olen pitkään haaveillut opettelevani, mutta en ollut vielä saanut aikaiseksi. Mutta nyt koulussa pääsi näppärästi senkin opettelemaan.

Ensin mitattiin kiven ympärysmitta ja sen mukaan sahattiin 0,5mm hopealevystä suiro. Suiro juotettiin rinkulaksi. Rinkula muotoiltiin ja kokeiltiin että on kiven myötäinen, kivi ei saanut heilua sen sisällä. Seuraavaksi sahattiin 0,6mm hopealevystä pohjakappale suurempi kuin suirosta tehty rinkula ja juotettiin rinkula pohjalevyyn. Tässä vaiheessa ei saanut olla liian hätäinen, kokeilemaan mahtuuko kivi sille tehtyyn pohjaan, koska jos niin meni tekemään, ei kiveä saanut enää pois. Sahasin pohjakappaleeseen valoaukkokuvion, tein lenkit ja juotin kiinni. Ennen lenkkien juottamista kokeilin kiveä pohjaan, juottamisen aikana lämpö saattaa muokata rinkulaa suuntaan tai toiseen eikä kivi välttämättä ole hyvä pohjassa, mutta omani meni hyvin paikoilleen.
Valoaukon tarkoitus on nimensä mukaisesti päästää valo läpi, jolloin kivi näkyy hienosti valon siihen osuessa, mutta se myös auttaa kiven alle käytössä joutuvaa likaa poistumaan.

Riipus istutuspunsselilla istutuksen jälkeen

Istutuspunsseli

Tässä vielä tämä työkalu jossa istutus tehtiin, tätä käytetään myös kaivertamisessakin joskus. Kutsutaan kaiverruskuulaksi/istutuskuulaksi. Painaa todella paljon ja on arvokas vehe. Riipus kivineen laitettiin noiden pikkuneliöiden väliin jumiin, työ pysyi paikallaan kun istutuspunsselilla painettiin reunoja kiven päälle.

Olen tyytyväinen riipukseen, kuvio kylläkään ei ole täysin symmetrinen kun käsivaraisesti sen siihen piirsin, ja pyöreän lenkin juottaminen on aina vaikeaa. Se ei meinaa juottua millään kiinni ja sitten kun se juottuu, niin lenkin juureen tulee hirveä juotekasa ja lenkkikin yleensä menee vinoon suuntaan tai toiseen. Pyöreä lenkki jäi hieman vinoon, kokeilen vielä jos pihdeillä saisin varovasti suoristettua. Kolmiolenkin tein aivan liian paksusta materiaalista, 1mm hopealevystä. Siinä olikin homma taivutella se muotoonsa. Mutta onnistuin.