 |
585 Kultainen rintaneula ametistilla |
Tässä olisi pitänyt jättää hieman korkeammalle tuo U:n muotoisen hopealevyn kaaren kärki jotta neula olisi taipunut vähän känkyrään ja olisi jännityksessä. Siten neula pysyisi paremmin paikallaan kun on kiinni vaatteessa. Tähän emme saaneet ohjeita vaan mallipiirustuksen.
Seuraavaksi valmistimme kultaisen rintaneulan putkilukko mekanismilla. Koska oma koruni oli niin kapea, tein siihen samanlaisen saranapään kuin hopeisessa. Leveämpään koruun olisi voinut tehdä saranaputkilla ja seinäkappaleella.
Aivan alkuperäinen suunnitelma oli juuri kuvan kaltainen, paitsi kyaniitilla. Tajusin kuitenkin ettei koululla ollut tarpeeksi paljon pehmeää kultaa, että olisin voinut hauraan kiven istuttaa. Päätin laittaakin 6mm kuukivi kapussin, koska siihen koulun ainut hienokulta suiro olisi riittänyt. Opettajamme kuitenkin oli sitä mieltä että kuukiven voi istuttaa 750 kultaan tai jopa 585 kultaan. Päätin valita 750 kullan kiven istutusreunaan. Muuten osat ovat 585 kultaa.
Korussa oli paljon juotettavia osia eikä koulussa ollut enää saatavilla kuin kovaa ja pehmeää juotetta, medium juotetta ei jostain syystä ollut. Osat oli vaikea saada juotettua suoraan ja laitoin juotosnestettä liikaa kiekuroita juottaessa missä kävikin niin, että kiekurat nousivat kuplivan juotosnesteen toimesta ilmaan ja liikahtivat istukasta vähän kauemmaksi kuin olin ajatellut. Olin jo unohtanut myös juotospalojen koon kultaa juottaessa, kultajuotospalojen kun tarvitsee olla huomattavan paljon pienempiä kuin hopean. Kullan juotteet juoksevat paljon laajemmalle.
Opettajani epäili että en välttämättä saisi juotettua enää mekanismeja koska olin juottanut niin paljon osia pehmeällä juotteella. Hän antoi minulle kokeiltavaksi Thermo Fix nimistä ainetta, jonka koostumus oli kuin kuivahko savi ja väri punainen. Tämä aine kovettuu juottaessa ja suojaa aikaisempia juotoksia korussa. Laitoin koruni tähän aineeseen kun aloin juottamaan mekanismeja, mutta eihän siitä mitään tullut koska aine imi kaiken lämmön pois myös pohjakappaleesta johon mekanismit oli tulossa. Lopulta juotin mekanismit pehmeällä juotteella paikoilleen ilman mitään entisen juotteiden suojaamista, ja sainkin juotettua ne samontein.
Thermo Fix aineella kikkaillessa kävikin tosiaan se hassu juttu, että kun pohjakappaleessa ei ollut lämpöä, lämpenivät ainoastaan itse mekanismit mikä aiheutti sen että juotteet tietenkin juoksivat mekanismeja pitkin. Vuosileiman numero peittyi kun yksi juotepala oli salaa singonnut itsensä sinne. Enkä sitä juotepalaa ruvennut siloittelemaan, näkyypähän sentään se kirjain mutta se ei varmaan paljoa lohduta jos joku korua vuosien päästä tutkii. Koruhan voisi olla joltain yhdeksältä eri vuodelta akselilta 1800-2015 :D 585 leima näkyy myös hiukka haaleasti kun toiselle puolelle isketty vuosileima tasoitti sitä. Kun olisin ollut fiksu, niin olisin ihan ensimmäiseksi leimannut toisen pohjakappaleista ennen mitään juotoksia.
Että olipahan noita pieniä robleemia matkassa (kaikkea viitsi mainitakkaan), mutta niistäkin jotenkin selvittiin ja toimiva rintaneula saatiin aikaiseksi. En ollut tajunnut että neulassa täytyy olla jännite kun on tällainen lukko kyseessä. Ilman jännitettä neula loikkii eri puolille eikä mene helposti lukkoon. Onneksi jännitteen sai nopsasti hieman neulalangan juurta notkolle taivuttamalla.
Niin, ja mitäs sille kuukivelle kävi.....? Noh istutin sen vaivalla paikalleen, kivi pyöri kehysistutuksessaan hieman, lähdin tekemään vielä viimeistä kiristyskierrosta, kun istutuspunsseli sitten lipesi suoraan kivessä olevaan juomuun. Eiköpähän se sitten lohjennut. Juuri kun olin henkisesti valmistunut siihen että koru on valmis. Ei muuta kuin automaattinen pistepuikko kouraan ja kiven takapuolta rikkomaan. Lopulta kun kivi oli murjottu pienen pieneksi muruksi, täytyi istukka avata uudestaan. Tässä vaiheessa ajattelin että istukka olisi hyvä hehkuttaa, jotta seuraavan kiven istutus olisi helpompaa. Pelkäsin kuitenkin että muut juotokset sulavat kun niitä oli korussa niin paljon, enkä aikonut riskeerata.
Mallasin toisia kuukiviäni, mutta ne olivat liian korkeita istukkaan. Minun täytyi siis mennä toimistolle ja toivoa että sieltä löytyisi 6mm kapussi hiontainen kivi. Ja olihan siellä yksi ametisti, muutama peridootti ja muutamia kordieriittejakin. En luottanut enää itseeni joten en uskaltanut ottaa hieman hintavampaa kaunista sinistä kordieriittia, päätin ottaa ametistin.
Ametistin istutus kävi hyvin, vaikkakin oli työläämpää kun olin jo kovettanut istutusreunan. Päätin vasaralla istutuspunsselia naputtaen istuttaa kiven paikalleen. Ametisti oli hieman matalampi kuin alkuperäinen kuukivi, minkä vuoksi istutusreunaakin oli hiukan enemmän. Istutusreuna murtui yhdestä kohti, mutta murtuma meni aika hyvin piiloon kun tarpeeksi pitkään jaksoi naputella.
Koru oli lopulta kasassa, vaikken siihen aivan tyytyväinen ollut.
Tämä syksy on ollut aika työntäyteistä ja stressaavaa. Ei vaan pitäisi olla niin ankara itselleen, vastahan me opetellaan. Menee varmaan aika monta vuotta, ennen kuin työ alkaisi sujumaan miltei ongelmitta. Aina ensimmäinen koru on opettelua, seuraava voisi olla jo vähän parempi kun osaa varoa vaaranpaikkoja ja ymmärtää miten mekanismien kuuluu toimia. Silti sitä vaan toivoo että työ sujuisi sutjakasti ilman mitään ongelmia :)
