Niitattu sormus

Viimeinen jakson kolmesta korusta oli niitattu sormus. Ehdot olivat että sormuksessa täytyy olla vähintään viisi kerrosta ja vähintään kaksi niistä on oltava hopeisia.

Tilasin ulkomailta tiikerieebenbuu kolikoita, joista menee reikä läpi ja ne voi pujottaa vaikka kaulanauhaan. Kolikosta oli helppo muotoilla sormusrunko, porasin keskelle reiän, sahasin lehtisahalla sisäreiän ja viilasin ulkopuolelta sopivan kokoiseksi. Toisen reijistä tukin mustalla akryylimaali-erikeeper sekoituksella. Toista tarvitsin niittaukseen. Puun työstämisessä meni aikaa kun oli niin kovaa. Toisesta puukolikosta sahasin lehdet ja porasin keskelle reiän niittausta varten. Puuosat vielä kaiversin dremelillä ja jyrsinterällä. Harjoittelin ensin koivuun ja söikin koivun pintaa nopeasti, eebenpuun pintaa piti kaivertaa monta kertaa uudestaan jotta kuvioista sai tarpeeksi syvät. Eebenpuun kiillotin huopalaikalla ja mehiläisvahalla.

Puun kaveriksi valitsin 2mm hopealevystä sahatut sormusrungot ja 0,8mm hopealevystä sahatut kukat. Kukat pyöristin pukkelialasimessa, maalaisittain reikäjuustossa. Porasin kukkiin vielä reiät keskelle.

Niittilankojen päihin sulatin pienet pallot, helpotti niittaamista kun muuten niittilanka tulisi aina toiselta puolelta reiästä läpi. Noihin kaikkiin kolmeen sormusrunkoon porattiin siis reiät läpi, ja oli oltava tarkka että osat on oikein päin ja reiät kohtaa jotta niittilangan saa pujotettua kaikista kolmesta rungosta läpi.

Kiillotin hopeaosat ja niittasin ensin rungon kiinni pienellä niittipunsselilla, jonka opettaja minulle teki katkaistusta palloporan terästä. Lopuksi vielä isolla, kiiltävällä ja pyöreä päisellä niittipunsselilla tasoiteltiin niittejä. Ja viilattiin ja filssattiin niitit piiloon.

Tässä vaiheessa tajusin että opettajalle oli pitänyt esitellä teknisiä piirrustuksia tai suunnitelmia tästä niittisormuksesta, jotta opettajan kanssa voidaan katsoa yhdessä toimivat ratkaisut.

No vein sormuksen opettajalle näytille kun halusin kysyä kuinka onnistun niittaamaan kukan puun läpi ilman että puu halkeaa. Puu voi helposti haljeta niitatessa, varsinkin jos niitin toinen pää tulee puuta vasten, eikä metallia.

Opettaja kauhistelikin ajatusta ja sanoi pelkäävänsä että puu tosiaan halkeaa. Hän ehdotti että tehdään oikein iso senkkaus puiseen sormusrunko-osaan isolla palloporanterällä, jotta siinä vaiheessa kun sormus pujotetaan sormuspinnaan ja aletaan niittaamaan, pallopäisen niitin ei tarvitsisi juuri laisinkaan litistyä. Pallopään minä tosiaan viilasin puolipalloksi, niin että siitä jäi vain juuri ja juuri silmin nähtävä osa senkkauksen ulkopuolelle.
Sitten laitoin sormuspinnan ruuvipenkkiin ja aloin pikkuhiljaa naputtelemaan pikkuisella niittipunsselillani kukan keskellä olevaa niittilangan päätä. Isompi punsseli ei kukkaan mahtunut, siksi niitattua lankaa ei voinut siistiä tuon kummemmin.
Niitatessa kukkaset ja lehdet liikkuivat aina hieman johonkin suuntaan, niin minun täytyi niitata hyvin hitaasti ja pyörittää osat oikeille kohdilleen. Kaksi ylempää kukkasta kiinnittyi täysin eivätkä pyöri, mutta alin kukka ja lehdet hieman pyörivät jos sormin pienellä voimalla kääntää. Enempää ei kuitenkaan voinut niitata senkään takia ettei puu halkea.

Sain kukat niitattua ilman että puu olisi haljennut. Olin todella tyytyväinen ja menin iloisesti näyttämään tulosta opettajalle. Opettajakin oli tyytyväinen että onnistuin ja sanoi että häntä pelotti koko ajan puun halkeaminen.

Tein vielä viimeiset kiillotukset hopeapinnoille ja kiillottaessa tulivat rungosta toiselta puolelta kaikki niitit näkyviin ja toiselta puolen kaksi niittiä. Olisi ollut mukava että jos kerran aikovat tulla esiin niin olisi sitten tullut kaikki. Olisi ollut symmetrisempi.

Olen todella tyytyväinen sormukseen, vaikka se massiivinen onkin, mutta se on minun tyyliseni. Käytän ehdottomasti kunhan tulee kesä ja päästään hanskoista eroon.

Sormenjälkiä..

Sormenjälkiä ja karvoja tässäkin..

 

 Tässä kuvassa tuo niitti joka tuli puuta vasten