Kartio- ja putki-istutukset

Seuraavaksi harjoiteltiin kartio ja putki-istutusten tekemistä. Mustat cubic zirkoniat sain opettajalta ja punaisen synteettisen rubiinin toimistotätiltä.

Muut luokkalaiset tekivät niitattua sormusta, mutta itse olin tilannut siihen ulkomailta eebenpuuta joka ei ollut vielä saapunut postissa. Jouduin aloittamaan tämän kartio- ja putki-istutus sormuksen pelkkien ohjelappujen turvin. Kaikista koruista pidetään yleensä alkubriefing, mutta kun olin ainut joka tätä aloitti tekemään niin se pidettiin niitatusta sormuksesta. Tottakai sain opettajalta aina kysyttyä neuvoa, mutta tuntuu että tämän tekeminen olisi sujunut helpommin jos olisi ollut edes toinen opiskelija tekemässä samaa prosessia, enkä viitsinyt joka kymmenen minuutin välein olla kysymässä ohjetta tai vinkkiä opettajalta.

Ensin hain 6mm hopeatankoa, jota täytyi valssata ohuemmaksi, n. 3,5-5mm paksuiseksi tangoksi. Tämän jälkeen keskelle jätettiin sentin alue jota ei enää valssattu vaan valssattiin päät 2-3,5mm vahvuisiksi. Taisin tehdä tangosta 3,5-4mm paksun.
Valssasin vielä päät 1,5mm vahvuuteen ja puolipyöreäksi. Loppujen lopuksi hopeatanko oli venynyt valssatessa valtavan pitkäksi, sain melkein venytettyä sen kaulani ympärille. Sitä olikin huvittava esitellä luokkatovereille.
Sahasin tangon oikeaan pituuteensa, että saisin sen pyöräytettyä sormukseksi. Sitten lähdin sormustuurnan kanssa pöytäprässillä iskemään paksua keskikohtaa pyöristyvään muotoon. Ja enhän minä kehdannut muita opiskelijatovereita häiritä, kun olivat niin työn touhussa. Niimpä päätin yksin kokeilla, mutta hankalaahan se on kun pitäisi pitää tankoa täysin paikoillaan, raskasta sormustuurnaa päällä täysin paikoillaan ja toisella kädellä heilauttaa prässi liikkeelle. Ja niinhän siinä kävi että tuurna lipsahti ja väänsi tangon hyvin oudon muotoiseksi.

Ei auttanut muu kuin hakea uusi 6mm hopeatanko ja aloittaa alusta. Onneksi tuo ensimmäinen versio meni pieleen, sormuksen rungosta olisi tullut vielä kauheampi kuin tästä minkä toteutin lopulta.
Valssasin tangon 3,5-4mm paksuksi ja siinä vaiheessa kun piti valssata päät ohuemmiksi ja jättää keskikohta paksummaksi, pääsi se vahingossa unohtumaan ja tajusin tehneeni koko tangosta 3mm paksun. No onneksi en sen enempää ehtinyt tekemään. Otinkin tussin käteen ja merkkasin keskikohdan etten varmasti uudestaan valssaa sen yli. Päädyt valssasin 1,5mm vahvuisiksi.
Sormustuurnan ja pöytäprässin käsittelyyn pyysin tällä kertaa luokkatoverin avuksi ja saatin yhteistuumin tanko pyöristymään sormukseksi.

Juotin rungon ja aloin takomaan juotosta vastapäätä olevaa rungon kohtaa litteäksi, niin että sivusta tarkasteltuna sormuksen runko näytti pitkältä kolmiolta. Sitten viilailin vähän muotoonsa ja pyöristin sormuksen sormuspinnassa.

Seuraavaksi mitattiin 8mm kivelle sopivan kokoinen kartio-aihio. Sahasin 25x10mm palan 0,8mm hopealevystä ja juotin rinkulaksi. Istukkaraudassa muotoilin kartioksi. Ja tulikin hieman iso, niin jouduin sahaamaan sauman uudestaan auki ja sahaamaan 1,5mm pois sekä juottamaan uudestaan umpeen.

Sormusrungon litteäksi taotusta kohdasta sahattiin kartion muotoinen pala pois, jotta kartio saataisiin asetettua runkoon. Tässä vaiheessa jonkinlainen jännite oli ilmeisesti poistunut rungosta ja sormusrungon sisäosa ei näyttänyt enää tasaisen pyöreältä, myös ulkopuolelta näytti epäsymmetriseltä. Tätähän minä kovasti viilailin ja muotoilin. Ja huomasinkin viilanneeni liian innokkaasi. Kun laitoin kartion paikalleen tajusin että sormusrunko näyttää sisäpuolelta kananmunan muotoiselta, pyöreän sijaan. Kartio laitettiin runkoon hieman alemmas kuin rungon reuna ja sitä olisi ollut tarkoitus viilata pyöreäksi. Mutta kun omani oli kananmunan muotoinen niin kartion pohjan viilaus olisi korostanut sitä entisestään eikä sormus olisi pysynyt edes peukalossani. Niin päätimme jättää kartion pohjan pyöristämättä. Kartion sain juotettua paikalleen suoraan viidennellä tai kuudennella yrittämällä. Oli yllättävän vaikeaa, aina jäi vinoon johonkin suuntaan.

Seuraavaksi vedin putkea 0,6mm hopealevy suirosta. Mustat kivet olivat 3,5mm ja putken ulkohalkaisijan täytyi näin ollen olla 4mm. Tein putkiin urat sahalla ja viiloilla, jotta saan asetettua putket rungon ympärille. Viilani olivat liian paksuja tähän ja urista tuli hivenen suuret kartion puolelta eivätkä juottuneet umpeen.

Juotin putket runkoon ja juuri viimeisellä murtosekunnilla kun sain putkien juotteet sulamaan, päätti sulaa kartion juotekin. Ja kartio luiskahti vinoon, taas. Ja tällä kertaa sillä tavalla että kartio täytyi sahata irti ja juottaa uudestaan. No sain kartion juotettua paikoilleen ja samalla tietenkin putkien juotokset vähän suli jolloin toinen putki rupesi sojottamaan enemmän ulos eikä samassa kulmassa kuin kaveri. Onneksi ero oli kuitenkin pieni.

Laserilla ja hienohopealangalla sain tukittua pienen reiän putken ulkourassa, kun juote ei tahtonut juosta millään sinne. Mutta putkien urat jotka olivat kartion puolella, jäivät hieman avoimeksi.

Seuraavaksi tehtiin kiville sovitteet putkiin ja kartioon, niiden täytyy olla suorassa ja juuri oikeanlaiset tai kivi särähtää rikki istuttaessa. Ja porasin valoaukon putkiin. Kärsivällisyyttä ei minulta ainakaan puuttunut, porasin reikää kaksi tuntia palloporan terällä ennen kuin sain sen läpi. Ja porattavaa materiaalia oli varmaan sentin korkeudelta ja 0,2-1,4mm paksuudelta. Ennen kuin aloitin poraamaan toisen putken valoaukkoa, päätin kysyä opettajalta eikö olisi järeämpää kalustusta hommaan ja kerroin kahden tunnin poraussessiosta. Opettaja vilkaisi palloporanterää ja totesi että tämähän olikin aika huonossa kunnossa. Ei siis ihme kun yhden reiän poraaminen kesti kaksi tuntia.
Ja lopulta putkien sovitteet menivät kuitenkin liian syvälle vaikka tarkastin asian opettajalta. Ja istuttaessa kivet jäivätkin rumasti upoksiin, ja toinen niistä jäi hieman vinoon. Se oli aluksi todella vinossa, mutta sain hölskyttelemällä sitä vähän suorempaan. Kartioon kiven istuttaminen kävi helposti ja onnistui hyvin.

En ole sormukseen täysin tyytyväinen, mutta hyvää harjoitusta oli. Nyt tiedän mille tasolle kivien taulut täytyy tulla sovitteissa, että asettuisivat istuttaessa nätisti. Tämäkin työ olisi varmasti onnistunut paljon paremmin jos en olisi panikoinut aikataulun kanssa. Aikasemmissa jaksoissa olemme tehneet yhden tai kaksi korua, mutta nyt annettiin tehtäväksi kolme korua ja tarkka päivämäärä mihin mennessä oli oltava valmis. Tiesin olevani hitaampi kuin muutama muu luokkalainen ja panikoin että en ehdi saada kaikkia valmiiksi jos en pidä kauheaa kiirettä. Opettajakin koitti kovasti rauhoitella että työni on todella hyvällä mallilla ja kerkeän tekemään hyvin. Turhan kiirehtimisen takia sormuskin on vähän... omalaatuinen. En itse erityisemmin pidä näistä umpinaisista massiivisista istutuksista, mutta käytän sormusta varmaan joskus, ihan vain kivien takia, kun ovat niin ihanan väriset.