Lankaistukka riipus valkoisella topaasilla

Harjoittelimme lankaistutuksen tekemistä, ensin teimme ikään kuin palkin. Juotimme 7kpl lyhyitä putken pätkiä pystyyn vierekkäin (putken halkaisija oli sama kuin kiven), sen jälkeen ne sahattiin pitkittäin puoliksi, väliin laitettiin kapea titaanilevyn pala jotta jäisi niin sanottu hajurako eli kevennys. Titaanilevy oli paikoillaan sen aikaa kun palkin päihin putkien väleihin sivulle juotettiin u:n muotoon väännetyt langat. Nämä päihin juotetut langat pitivät palkkia kasassa. Sen jälkeen titaanilevy otettiin pois ja juotettiin muut langat paikoilleen. Viimeiset putket sahattiin pois ja kivet istutettiin paikalleen. Suurella osalla luokasta kivet eivät mahtuneet vierekkäin samankokoisiin putkiin, vaikka sovitteet oli tehty. Opettaja ihmetteli tätä. Putken halkaisija täytyisi jättää kuitenkin hiukan isommaksi kuin kiven halkaisija. Istuttaessa omat kiveni menivät vinoon ja kivien uumat runnoi toisia kiviä niin että rutina kävi. 3mm kivet eivät vain mahtuneet olemaan vierekkäin 3mm halkaisijaltaan olevissa putkissa vaikka sovitteet oli tehty ja kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua olemaan vierekkäin.

Harjoituksen jälkeen sai valmistaa vapaavalintaisen korun johon tulisi lankaistutuksia/-istutus.

Siskollani oli sopivasti synttärit ja hän halusi ovaalin tai pyöreän riipuksen jossa voisi olla kivi. Ajattelin tehdä siihen lankaistukan.

Minulla ei ollut aikaa tehdä tätä kuin muutama päivä. 30h tämän tekemiseen meni. Suunnittelin rhinolla koukerokuviot ja tulostin kaavat sahausta varten.

Ovaalin istukkaan olikin vaikeampi asetella langat oikeisiin kohtiin. Tein langoille pienet urat joihin juotin ne, mutta juottamisen jälkeen huomasin etten ollut tyytyväinen lankojen paikkoihin ja jouduin niitä hieman siirtelemään, mikä jätti istukan hieman epäsiistiksi sivuilta. Mutta koska aikaa oli vähän en alkanut tekemään uutta istukkaa vaan korjailin jo tekemääni.

Päätin tehdä koukerotaustalle sarjan, jotta koru olisi tukevampi ja se näyttäisi ns. arvokkaammalle. Sarjan viilaamiseen kului suurin osa ajasta, koska sahattu koukerotausta oli kupera, täytyi sarja viilata tismalleen saman muotoiseksi, jotta juottaminen olisi helpompaa.

Ovaalia istukkaakin tehtäessä huomasin että istukka-aihion pitäisi olla hieman kiveä suurempi jotta sen jälkeen kun sovite on tehty kiven uuma jäisi juuri pinnalle makaamaan. Tein istukasta kiven kokoisen niin kuin oli ohjeistettu ja sovitteen teon jälkeen kiven uuma jäi silti hieman ylemmäs kuin missä sen kuuluisi olla. Täytyy siis jatkossa muistaa tehdä lankaistukasta hieman kiveä suurempi.

Riipuksen kasaaminen kävi sujuvasti, istukkakin päätti juottaa itse itsensä paikalleen. Laitoin riipukseen ja istukkaan juotosnestettä ja lämmitin istukan paikalleen, pilkoin kasan juotetta ja juuri kun päätin laittaa juotetta tajusin ettei istukka hievahdakaan mihinkään kun koitin sitä siirtää ja ihmetyksekseni se oli juottunut kiinni. Kappale oli kerinnyt lämmitä niin paljon että istukan kakkosjuote lankojen juuresta oli lörähtänyt ja juottanut istukan siististi kiinni riipukseen.

Kiillotuskopilla kiillottaessa koru lensi heti valtavaa vauhtia kopin takaseinään ja kimposi kolahtaen näkymättömiin, hetken etsinnän päästä löytyi lattialta isojen roskisastioiden alta. Koukeron keskikohta oli painautunut sisään ja istukka oli mennyt vinoon. Lievästi sanottuna ketutti, kun koru oli jo loppusilausta ja kiven istutusta vaille valmis. No sittenhän täytyi hieman varovasti hehkuttaa riipusta jotta saisin sen muotoiltua pallopunsselin päällä uudestaan kuperaksi. Ja hehkuttaessa lämpeni taas hiukan liian nopeasti ja juotteet istukan juuresta hieman lörähti ei niin siististi.

No sain pallopunsselin päällä painelemalla ja muovivasaralla hyvin varovasti riipuksen reunoja naputtamalla riipuksen taas oikean muotoiseksi. Istukka jäi silti hiukan vinoon.

Sen jälkeen siistin juotoskohdat ja punsselin jäljet ja kiillotin koko riipuksen mikromoottorin kanssa.

Istutin kiven hyvin hyvin varoen paikalleen, kun lukaisin että kaikki istutustyylit ovat topaasilla hyvin varottavia, vaikka se onkin kova kivi niin se lohkeaa herkästi. Ja olinhan minä edellisessä kivenistutuksessa rikkonut kuukiven. Tajusin vasta nyt että olenhan minä ennenkin topaaseja istuttanut, kun tein viime vuonna rivisormuksen sinisillä topaaseilla.

Istuttaessa istutuspainin lipesi kerran ja minulta jäi pari sydämen lyöntiä välistä, mutta onneksi ei livennyt kiveen vaan riipuksen pintaan. Teki pienen naarmun mitä täytyi koittaa vielä siloitella. Pyöritin lankojen päät raepunsselilla pyöreäksi.
Sain kiven istumaan napakasti, kivi on ehjä, mutta vinossa sivusta katsoessa. Edestä katsoen koru on siisti.

Aikataulu oli turhan tiukka, kiireessä aina sattuu ja tapahtuu jotain, vaikka sitten ihan loppuvaiheessa. Aikaa olisi muuten riittänyt, mutta olin jonkin aikaa flunssassa ja sen jälkeen oli muita murheita ja huolia. Lopulta ei jäänyt kuin muutama päivä aikaa tehdä ja jouduinkin tekemään yhden päivän toisen opettajan tunnilla kun en olisi muuten ehtinyt saamaan valmiiksi ja näyttämään lankaistutusta opettaneelle opettajalle tätä työtä. Opettajan mielestä riipus on sievä, vaikkakin istukka on hieman epäsiisti ja riipuslenkki liian kapea tällaiseen riipukseen. Ajattelin kuitenkin tehdä vielä lisää lankaistutuksia jos aika riittää. Haluan saada tehtyä siistin ja juuri oikean kokoisen istukan kivelle. Muutama trillion hiottu ametisti minulla ainakin odottaisi lankaistukoita.

Tänään sisko sai korun syntymäpäivälahjaksi ja ensimmäinen sana oli vau. Kysyin että kelpaako ja hän totesi naurahtaen että kelpaa hyvinkin. Näyttipä tuo minustakin lahjarasiassa hienolta.