Meillä oli lyhyt kaiverruskurssi loppusyksystä/alkutalvesta. Opettaja sanoi että kaivertajilla (siihen on oma linjansakin) menee monta kuukautta ennen kuin oppivat kaivertamaan hyvin, ettei meidän tarvitse masentua jos ei ihan onnistu, kun meillä on vain niin vähän aikaa harjoitella taitoa.
No sitten tammikuussa aloitti kaivertajaopiskelijat, koulutus on vain 4 vuoden välein.. Joudunkin sitten odottelemaan pari vuotta valmistumisen jälkeen ennen kuin itse pääsen opiskelemaan..
Kaivertajaopiskelijat olivat laittaneet vitriiniin omia töitään ja riensin innolla katsomaan kuinka monta hutiviivaa tai jyrsimistä laatoissa oli. Van eipä ollut kuin parissa levyssä yksittäinen huti viiva eikä jyrsimistä lainkaan, todella hienoa kaiverrusjälkeä. Hämmentyneenä naurahdin ja mietin omia laattojani. Mutta tajusin hetken päästä että ehkä ei olekaan syytä masennukseen, opiskelijoista suurin osa on jo iäkkäämpiä ja kultaseppiä, joten ovat varmaan ehtineet hyvin harjoitella kotonaan/töissään kaivertamista ennen kuin hakivat opiskelemaan.
Kyllä minäkin vielä joku päivä kaivertajaksi opiskelen.
Kaivertaminen on rankkaa puuhaa, meillä oli välillä 8 tunnin päivä pelkkää kaivertamista. Oli sormen päät vähän kipeät, samoin hartiat, johtuen vähän vääristä työasennoistakin.
Kaiverruspunsselia täytyy pitää todella laakeassa asennossa ja työntää eteenpäin kuin mittarimato sormen päätä vasten. Mittarimatotekniikka oli ihan hakusessa ensimmäisessä laatassa ja se näkyy. Painoin myös liian lujaa ja liian jyrkässä kulmassa, kun pelkäsin lipsumista.
|
Opettajan valmistama kaiverruspunsseli minun käden mittojen mukaan.
Terä pistetään korkkiin piiloon, niin pysyy hyvänä
|
|
Tämmösestä (pitemmästä) sitä aletaan hiomaan sellaisella pyörivällä alusella
|
Kaivertajat yleensä aina piirtävät kaiverrettavan asian, me piirsimme ruudukkoharjoitukset, mutta koukerot siirsimme asetonilla.
|
Ensimmäinen kuparilaatta piirretty, laatta kiinnitettiin sinettilakalla puupalikkaan, kivat hajut tuli kun poltteli tuota lakkaa
|
|
Ja sit alotetaan
|
|
Tällanen on asento miten kaiverruspunsselia kourassa pidetään
|
|
Jaa mitähän sitä tuli jyrsittyä... Putsataas...
|
|
Kauheeta, hirveetä jyrsimistä ja kyntämistä
|
|
Sitten vaan seuraavaan kuparilaattaan piirtämään laineikkaita kuvioita ja viisteitä
|
|
No joo, ehkä vähän parempi, enää ei jyrsitä niin paljoo, mutta linjat ei käänny kauniisti
|
|
Opettaja teki minulle yhden malli laineen, ja sen varmasti erottaa muiden laineiden joukosta
|
|
Sitten kolmas kuparilaatta, asetonilla siirretään koukerokuvio, tästä tulee kirjanmerkki
|
|
Tämä näytti hienommalta vielä silloin kun muste oli laatan pinnassa. Kun pesin niin kauhistuin, että ai tältäkö se näyttikin. Ajattelin että olenpas minä surkea tässä hommassa, kävin katsomassa luokkatovereiden jälkeä ja totesin että no olen minä sentään keskiverto, muutamalla oli upeata jälkeä
|
|
Viisteet olisi saanut olla syvemmät, mutta tyytyväinen olen, tästä minä tykkään
|
Sitten alettiin harjoittelemaan kirjaimien kaiverrusta, teksti kirjoitettiin kuparilaatalle, viisteet ja kaikki täytyi lyijykynällä tehdä niin on helpompi kaivertaa kun ei tarvitse koko ajan paperista tarkistaa, miltä kirjain näyttää.
|
Ensimmäinen harjoituslaatta (Twilight sitaatti):
It's like gravity
Your whole world shifts
Suddenly it's not the earth
holding you here.
You would do anything,
be anything she needs...
A friend, a brother, a protector
|
|
Toinen harjoituslaatta (Twilight sitaatti):
No measure of
time
with you will be long
enough... but we'll start with
forever
|
Kirjainten kaiverrus oli hieman vaikeaa ja joissain kohti näkyy pientä jyrsimistä, mutta näin lyhyeen kurssiin verrattuna ihan kohtalaista jälkeä. Täytyy harjoitella omalla ajallakin tätä kaiverrusta, niin tekstiä kuin koukeroakin, tykkään molemmista. Noihin laattoihin olenkin piirrellyt koukeroita, jotka aion vielä kaivertaa loppuun hiljalleen kun ei ole muuta tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat kultaa ;)