Tähän tarvittiin 0,5mm alpakkalevyä, 0,8mm hopealevyä, riipuslenkki ja pieni terästangon pala.
Ensin piirrotetaan molempiin levyihin samankokoiset ympyrät ja sahataan ne.
Lyödään sahatut ympyrät pukkelialasimessa pallopunsselilla kupolimaiseksi. Hopeaa piti hehkuttaa välillä, alpakkaa ei saanut hehkuttaa! Alpakka ei soi jos on hehkutettu pehmeäksi. Alpakan muotoilu kesti pitempään kun oli niin kovaa materiaalia.
 |
Alpakkapallon puolikkaat |
Terästangon pätkä pyöristetään kulmistaan, että liikkuu sulavasti pallon sisällä.
Alpakkapallon puolikkaisiin sahataan kielet, sahasin puoliskoihin erilaiset jotta helinä olisi vaihtelevaa. Kieliä ei sahata loppuun saakka vaan puoliskon reunaan jätetään vähintään millin reunus, jottei juote pääse juoksemaan kieliin.
Testasin metallia vasten alpakkapuoliskoja pudotellessa että helisevät ja hyvin helisivät. Teräskuutionkin kanssa helisivät. Sitten laitoin alpakkapallon hopeapallon sisälle ja juotin kakkosjuotteella kiinni. Laitoin juotetta niin paljon että varmasti menee kerralla umpeen. Sen takia täytyy saada kerralla, että jos liikaa lämmittää, alpakka saattaa pehmetä eikä enää helise. Lämmitin varoen juottaessa, annoin pallon jäähtyä, mutta unohdin samontein ettei palloa saanut laittaa veteen jäähtymään. Kai minä oletin että on tiiviisti juotettu kun sauma oli juotteen peitossa. Pallo ei helissyt, vaan teräskuutio tömisteli menemään pallon sisällä.
Vein pallon opettajalle näytille, hän epäili että saumassa olisi huokoinen kohta jonka takia ilma pääsee pallon sisälle eikä siksi pallo helise. Laserlaitteen "luupilla" opettaja tutkaili mahdollisen huokoisen kohdan kun olin ylimääräiset juotteet viilannut pois, ja merkkasi tussilla alueen joka tulisi juottaa uudestaan. Outoa oli että pallo alkoi helistä vähän paremmin kun olin viilannut ylimääräisiä juotteita pois.
Tässä vaiheessa tajusin että olin tosiaan kastanut palloa vedessä juottamisen jälkeen ja mainitsin asiasta opettajalle. Opettaja ehdotti että sauman kohtaan porataan pieni reikä ja varovasti lämmitetään palloa jotta mahdollinen vesi haihtuisi pois. Reiän viereen juotettiin riipuslenkki samalla kun huokoinen saumankohta juotettiin. Juote valui myös reikään niin saatiin sekin tukittua.
Mutta pallo ei edelleenkään helissyt, ääni oli muuttunut taas töminäksi.
Opettaja oli hyvin hämmästynyt, ettei pallo soinut heleästi vaikka kaikki mahdollinen oli tehty ja kaikki oli tehty ohjeiden mukaan. Hän ehdotti että olisin lämmittänyt juottaessa liikaa, sanoin ettei niin pitäisi olla kun lämmitin todella varoen ja kakkosluokkalainen sanoi lämmittäneensä omaansa todella paljon ja hänen pallonsa helisi. Kerroin että hän oli jopa juottanut puoliskot ensin erillään ennen kuin juotti pallon umpeen ja pallo helisi siltikin.
Ehdotin olisiko teräskuutio ollut liian iso, mutta muutkin olivat tehneet samankokoisilla ja he olivat saaneet pallot helisemään. Opettaja pohti sitäkin, olisiko alpakkapallon pitänyt olla pienempi, mutta totesi ettei se siitäkään pitäisi olla.
Kielien sahauksessakaan ei ollut mitään vikaa kun kuitenkin helisivät silloin kun niitä kokeilin.
Eräältä kakkosluokkalaiselta kyselin asiasta, kun näin hänen tekevän komsiopalloa. Hän kertoi aiemmin tehneensä kaksi komsiopalloa joista kumpikaan ei soinut. Hänkään ei osannut sanoa miksi pallo ei soi. Koitin kysellä oliko hän tehnyt jotain eri tavalla, mutta samalla tavalla hän oli tehnyt kuin minäkin. On kuitenkin erikoista että se toinen kakkosluokkalainen oli saanut molemmat pallonsa soimaan vaikka oli tehnyt ihan samoilla ohjeilla kuin me.
Filssasin pallon ja kiillotin huopalaikalla. Halusin vielä juotospastalla juottaa pintaan filigraanikuviota.
Löysin saumasta vielä yhden reiän jonka porasin auki että saan kosteudet sisältä ja juotin umpeen. Kun olin juottanut filigraanit pintaan, soi pallo heleästi ja olin jo kovin innoissani. Helinä kuitenkin laantui hetken päästä.
Sain monta kertaa pallon soimaan ihanan heleästi mutta aina se laantui ajan kuluessa. Parhaiten pallo helisi kun minulla oli reikä pallon kyljessä, mitä opettaja ihmetteli suuresti, kun sen ei pitäisi silloin soida.
Tällä hetkellä pallo kilisee, ei sentään ihan niin metallista kolinaa kuin mitä se aluksi teki, mutta ei se kuitenkaan helise niin kuin pitäisi. Tein vielä kokeeksi reiän huomaamattomaan paikaan jos alkaisi uudestaan helisemään. Ei helissyt. Hiustenkuivaajalla lämmitin että saisin mahdolliset kosteudet sisältä pois, mutta ei se miksikään parantunut. Pallo kesti todella monta kuumennusta ja helisi heleästi aina ajoittain, mutta luulen että viimeinen kuumennus oli liikaa, kun juotin tuon pallon poikki menevän filigraanirinkulan ympärille.
Ja eihän tätä tietenkään kärsinyt hopeoida kun on ontto ja saumassa ehkä pientä huokoisuutta sekä reikä kyljessä, niin tämä on tällainen laikkukasa. Ja oudosti 925 leima haalistui, näkee kyllä kun tarkkaan katsoo, olisiko huopalaikka tempaissut liikaa jos oon liian hennosti lyöny leiman. Lunastin kuitenkin vaikka tämä oli tämmöinen kokeilukappale. Onhan se koristeellinen pallo kuitenkin vaikkei soi...
Opettaja suositteli tekemään koristuksia komsiopalloihin vain kaivertamalla, niin ei tarvii lämmittää kappaletta liikoja filigraania juottaessa. Mutta kyllä minä meinasin ensi vuonna tai kesällä tehdä toisen mihin laitan filigraania.
Teen niin monta komsiopalloa, että lopulta saan jonkun niistä soimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat kultaa ;)