Riipukseen sain inspiraatiota äitini pitsinnypläys taidoista.
Riipus on tehty 2mm hopealevystä, johon sahasin kuviot ja tein sovitteet kiville. Kivinä on ruiskukan siniset 3mm kokoiset cubic zirkoniat.
Kivien sovitteet meni aavistuksen liian syvälle mikä vaikeutti hiertämistä. Hiertäminen olikin kovaa hommaa, tein sitä monta tuntia, kyynärpää meinasi krampata ja sormissa oli ainakin kolme rakkoa ja monta kipeää kohtaa.
Kiillotin korun hiertämisen jälkeen ja vein ultraäänipesuriin. Olin jo menossa lunastamaan riipusta kunnes huomattiin että yksi kivi on aivan vinossa ja sitten huomasin parin muunkin heiluvan. Olivat olleet kiinni lialla ja vahalla, jotka sitten ultrassa lähtivät pois.
Hiersin heiluvat kivet uudestaan paikalleen, yksi jäi aavistuksen heilumaan, mutta opettaja sanoi että on sen verran tiukassa ettei kyllä irtoa. Jouduin kiillottamaan takapuolta uudestaan ja vein taas ultraan. Jonka jälkeen heiluva kivi oli kiinnittynyt tiukemmin kiinni ja toinen kivi puolestaan heilui enemmän.
Tässä vaiheessa sain opettajan terävämmän hiertimen käyttöön, jolla sainkin tosi nopeasti kiristettyä heiluvan kiven paikoilleen.
Kaksi kiveä on niin tiukasti kiinni etteivät heilu ja kaksi muuta heiluvat niin vähän että heilumista on erittäin vaikea huomata.
Ensi kerralla jätän sovitteet kuitenkin hieman ylemmäs. Nyt muistin vain opettajan sanat, että sovitteet pitää olla matalalla ja se viimeinen silaus kun madalsin reikiä oli hieman liikaa. Kiven uuman täytyy mennä juuri hitusen levyn reunan alle, niin että on juuri ja juuri erotettavissa pieni reunus jota hierretään. Itselläni tuo reunus oli aika silminnähtävä.
Mutta kaunis siitä tuli. Moni luokkalainenkin kävi ihastelemassa. Nyt täytyy vielä tilaajalla hyväksyttää että onko sopiva, ennen kuin kaiverran taakse tekstiä.
Ja jos ei tilaaja jostain syystä huoli, niin päätyy kyllä sitten omaan kaulaan. On se niin ihana.
 |
Kivien oikea väri näkyy paremmin tässä kuvassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat kultaa ;)