lauantai 16. tammikuuta 2016

Toinen työssäoppiminen; Kultasepäntalo Marjut Viitanen

Nyt alkoikin työssäoppiminen taas pitkästä aikaa, eräs luokkakaverini on kanssani samassa paikassa työssäoppimassa. Olikin hassua mennä pitkän joululoman jälkeen suoraan työssäoppimaan, suurin osa joululomasta kun tuli tehtyä muun alan töitä niin aivot olivat jotenkin nollautuneet kultasepänhommista. Ensimmäiset päivät menivätkin vähän tahmeasti ennen kuin pääsi työntouhuun kiinni.
Kirjoittelen tämän postauksen loppupuolelle aina uudet kuulumiset työssäoppimisjaksolta.

1. viikko

Ennen töiden aloittamista tutustuimme työkaluihin, työskentelytiloihin ja myrkkyihin. Ensimmäiseksi työksi sain muutostyön, asiakas oli tuonut vanhat kalvosinnapit, joista halusi tappikorvikset. Irrotin helmet, sahasin ja viilasin kalvosinnappien päälliset hieman kapeammiksi ja juotin tapit paikalleen, sitten kiillottelin sekä putsasin ja laitoin helmet takaisin paikalleen.

Asiakastyö; kalvosinnapeista tappikorviksiksi, materiaalit hopea, kulta, helmet



Irrottelin vanhoista koruista timantteja

Marjut Viitasen omaa mallistoa; irroittelin aiemmin tehdyistä kaulakoruista, rannekoruista ja tappikorviksista kolmionmuotoiset riipusaihiot ja kasasin niistä pitkän kaulakorun Marjutille tulevia häämessuja varten

Marjut Viitasen omaa mallistoa; 3D-tulostuksesta tulleet hopeiset sormukset, Marjut suunnittelee osan koruista Rhino nimisellä 3D-mallinnusohjelmalla ja tilaa suunnitelmistaan metalliin tulostetut kappaleet 3D-tulostuksia tekevältä firmalta

Sama sormus viilattuna, filssattuna, kiillotettuna ja kivet hierrettynä. Näitä sormuksia on kaksi, joten minä sekä luokkakaverini saatiin tehdä molemmat näitä. Tämä minun tekemä sormus rodinoitiin ja luokkakaverin tekemä kullattiin. Luokkakaveri rodinoi tämän.

Ja minä kultasin hänen tekemänsä sormuksen samalla kun kultasin muita sormuksia. Nämä sormukset ovat mallikappaleita, sen takia molemmat ovat hopeisia ja toinen päätettiin kullata, jotta asiakas näkee miltä kyseinen malli näyttäisi kultaisena

Marjut Viitasen omaa mallistoa; 585 kultainen ruususormus. 3D-tulostuksessa pintaan tulee pieniä juovia ja saattaa tulla vajoumia ja koloja, kuten tässäkin sormuksessa oli. Isoin vajouma täytettiin juottamalla kultapallo kuoppaan ja sen jäkeen viilattiin ja filssattiin tasaiseksi.

Sormus siistimisen ja kiillotusten jälkeen. Istutin tähän ruskeita timantteja hiertämällä, timantit istutettiin tarkoituksella eri kohtiin jokaisessa ruusussa jotta sormus olisi eläväisemmän näköinen.


2. viikko

Alkuviikon siivosimme luokkakaverin kanssa kaikki vitriinit sekä putsasimme kellastuneet korut rasvanpoistoliuoksella. Järjestelimme korut oman näkemyksemme mukaan takaisin vitriineihin.

Tämän jälkeen korjasin asiakkaan kultaisen bismark-ketjun, josta yksi 8-lenkki oli katkennut kahdesta kohtaa.

Asiakastyö; Kultaisen Bismark-ketjun korjaus


Tein myös muutostöitä toisen asiakkaan tuomiin hopeisiin aterimiin ja ottimiin. Hän halusi niistä roikkuvat, jotta voisi rakentaa niistä mobilen. Osaan juotin lenkit, osaan tein reiät varteen ja osassa taivutin varret taakse isoksi lenkiksi. Aterimet olivat aivan mustia, koitin rasvanpoistolla saada kirkkaaksi mutta olivat niin paksussa patinakerrostumassa ettei lähtenyt. Lopulta kratsaamalla sain hopean värin takaisin esiin.


Marjut teetätti sorvaten parit titaani sormusrungot, joita minä sitten siistin filssaamalla ja mattalaikalla. Sitkeää materiaalia, filssaamiseen meni paljon aikaa. Sisäpuolia ei ole siistitty vielä täydelliseksi, koska asiakkaat jotka nämä tilasivat tulevat vielä sovittamaan näitä.

Titaanisormusrungot


Aloin loppuviikosta tekemään tilaustyötä, asiakas haluaa valkokultaisen T-riipuksen kivellä ja nahkanauhaan 585 keltakultaiset päädyt ja lukot. Marjut näytti meille valkokullan sulattamisen ja minä sulatin 585 keltakultaa. Valssasin materiaalit tarvittaviin vahvuuksiin ja aloitin jo keltakultaisten päätykappaleiden kasaamista ja juottamista. Meillä on käytettävissä Rasmussenin ja Sargentan kulta-juotteet, jotka tunnostavat vaikeilta, eivät meinaa millään juosta vaan jäävät helposti puuromaiseksi. Kappaleen joutuu hehkuttamaan pehmeällä liekillä täysin punahehkuiseksi että lähtee jotenkuten juoksemaan. Päätykappaleisiin tulee ainakin neljä juotosta, joten jännittää vähän kuinka saan kaikki juotettua näillä juotteilla.
Koululla kun meillä on käytössä koulun oma tekemät juotteet, jotka juoksevat todella helposti.

3. viikko

Maanantaina sain kuulla että asiakas joka halusi nahkanauhalle keltakultaiset päätykappaleet, oli ilmoittanut sittenkin haluavansa päätykappaleet valkokullasta. Olin saanut keltakultaiset päätykappaleet jo juotettua osittain. Täytyi tilata lisää valkokultaa ja sitä odotellessa aloittaa seuraavaa työtä. Sama asiakas halusi myös valkokultaisen T-riipuksen timantilla. Marjut oli piirtänyt Rhinolla ns. kaavan, jonka avulla sahasin valssaamastani valkokultalevystä suunnitelmien mukaisen riipuksen. Timantin istutin hiertämällä.

Tilaustyö; 585 Valkokultainen T-riipus hierretyllä timantilla


Kun sain lisää valkokultaa, valssasin sen sopivan paksuiseksi ja aloin valmistamaan päätykappaleita uudestaan. Oikeastaan oli hyvä, että pääsin tekemään ne toisen kerran, nykyiset näyttävät jo paremmalta kuin keltakultaiset kun tiesi jo niksit ja konstit.
Perjantaina irroittelin timantteja, oli niin tiukkaan istutettu että meinasi olla jo sormet rakkuloilla ja kipeinä niitä kaivertimen kanssa irroitellessa.

Asiakastyö; 750 valkokultaisesta prisuurilukkokorviksesta tarvitsi irrottaa kaikki timantit. Asiakkaalla on muitakin koruja joista on halunnut timantit irroitettavan. Hän haluaa jossain vaiheessa korun, jossa nämä irroitetut timantit ovat istutettuina. Kivien irroittamiseen kaivertimella meni yli kolme tuntia, oli istutettu niin tiukkaan.


4. viikko

Tällä viikolla jatkoin valkokultaisten nahkanauhalle tulevien päätykappaleiden valmistusta. Kun sain juotettua toiseen raidan, todettiin keskiviikkona että kulmat ovat liian pyöreät, niistä olisi pitänyt kuulema tulla kulmikkaammat. Minun olisi pitänyt saada nämä päätykappaleet valmiiksi perjantaihin mennessä jotta ne olisi voitu laittaa kaivertajalle yhdessä muiden töiden kanssa.
Kulmista ei saanut enää oikein viilamalla enää teräviä, kun ainevahvuus oli muutenkin jo ohutta. Niimpä minun täytyi aloittaa vielä kolmannen kerran alusta. Nämä kolmannet minun täytyy saada viimeistään 10.2. valmiiksi kaiverrukseen, koska asiakas tarvitsee nämä viimeistään 12. päivä.

Ensimmäiset päätykappaleet

Toiset päätykappaleet, joista tuli liian pyöreä kulmaiset



Sain juotettua kolmannet päätykappaleet, raitoja ja lenkkejä en vielä ehtinyt juottaa perjantaina, kun meni viilaamiseen aikaa. Kulmista kun täytyi saada kulmikkaat ja koko kappaleesta suora. Ainevahvuus meni hieman ohuemmaksi kuin mitä piti sivuseinissä, mutta nyt kulmat ovat ainakin terävät ja suorat. Kyllähän se hieman mieltä raastoi, kun näki että sivuseinät menivät vähän ohuemmaksi kuin muut.

Keskiviikkona tein istukka-aihion viimeviikolla tekemääni hopeiseen leveään puolipyöreään sormukseen. Kuvaa en muistanut vielä ottaa. Sormusta täytyi myös hieman vielä suurentaa ja asiakas kävi kokeilemassa että on sopivan kokoinen ja katsomassa miltä näyttäisi kun kiven istuttaa kehysistutuksella sormusrunkoon.

Maanantaina sitten juottelemaan raitoja kolmansiin päätykappaleisiin, nyt juottaminenkin sujuu vähän paremmin kun perjantaina sain ohjeistusta että valkokulta kappaletta pitää lämmittää todella paljon, vielä senkin jälkeen kun se hehkuu kirkkaan punaisena. Sillä tavalla juotteet lähtevät paremmin juoksemaan. Valkokultaa kun ei saa juotospillillä sulamaan, ainoastaan saattaa ehkä skrymppaantua. Valkokullan sulattamiseen tarvitaan omanlainen pilli ja kahdet kaasupullot (toisessa kaasua ja toisessa happea).

5. viikko

Maanantain ja tiistain tein valkokultaisia nahkanauhan päätykappaleita ja sainkin ne valmiiksi tiistaina, joten ehtivät kaiverrukseen ajallaan.

Tilaustyö; 585 valkokulta, päätykappaleet turvaketjulla nahkanauhalle


Sen jälkeen uusin kynnet 750 kelta-valkokulta sormukseen, jossa oli suuri kellertävä timantti. Timantin väri ei tullut hyvin esille, kun kuvat on otettu kännykkäkameralla.
Muutama kynsi täytyi juottaa tuon valkokultaisen rinkulan jälkeen uusiksi, kun eivät tahtoneet kestää niitä kiinni painaessa ja siistiessä.

Asiakastyö; 750 kelta-valkokulta timanttisormuksen kynsien uusiminen


Torstai-iltapäivästä kiillottelin omia korujani ja kunnostin erään vanhan herran lentosotakoulu-pinssiä. Pinssi oli alunperin mustanruskea kauttaaltaan, siksi ei ollut oikein varmuutta mikä materiaali on kyseessä. Tein rasvanpoiston ja kratsasin pinnat ja yllättäen tulikin esiin hopean väri. Pinssi oli luultavasti alpakkaa. Kotka oli aiemmin ollut kullattu ja se haluttiin takaisin sellaiseksi. Siispä kultasin kotkan ja ihan erinnäköinenhän siitä tuli kunnostuksen jälkeen.

Lentosotakoulu-pinssin kunnostus


Perjantaina tein kullan seostuksen. Marjut laski seosaineiden määrän ja selitti laskukaavakkeet minulle, meidän matematiikan tunneista kun oli jo sen verran aikaa, etten minä enää ulkomuistista muistanut kuinka niitä seoslaskuja laskettiin. Myös näyttötyössäni tarvitsee seostaa asiakkaiden materiaalia, siihen laskin itse seosaineiden määrän ja tarkistutin vielä Marjutilla että laskut on oikein.

Asiakkaalla oli kultaa monenlaisissa pitoisuuksissa, 8 karaattista, 10 karaattista, 14 karaattista ja 18 karaattista. Koruista piti irroittaa kivet talteen ja asiakkaan kullasta valmistettaisiin uusi sormus vanhoilla kivillä.

Seostukseen käytimme asiakkaan 585 kultaa ja 750 kultaa, siihen täytyi lisätä vielä Marjutin 585 kultaa ja seosaineet (hopea ja kupari), jotta saataisiin tarpeeksi paljon 585 pitoista kultaa aikaiseksi sormukseen. Seosaineita tarvittiin tähän satsiin 1,46g, josta 2/3 osaa on hopeaa ja 1/3 on kuparia. Jos kullasta haluttaisiin enemmän punertavamman väristä kuparia laitettaisiin enemmän suhteessa hopeaan.

Pääsinpä sulattamaan ne keltakultaiset nahkanauhan päätykappaleet, joita asiakas ei halunnutkaan keltakultaisena.

Sulatin kaikki aineet keskenään levymuotissa kapeaksi levyksi, jonka valssasin 2,5mm paksuksi. Valssauksen jälkeen aloin pyöristämään levyä sormuksen muotoon, jolloin levy alkoi ratkeilemaan joka puolelta. Marjut sanoi että voi joskus käydä seostuksessa noin ja ettei uusi sulatus paranna asiaa, vaan täytyy rakeistaa ennen sitä. Rakeistimme sulan kullan pariin kertaan, kun uuden sulatuksen jälkeen pinta jäi epämääräiseksi. Tein rakeistuksen vielä kolmannenkin kerran ja sulatin, sen jälkeen sulatettu levy oli jo paljon paremman näköinen kuin aiemmin. Maanantaina sitten jatkamaan siitä, ensi viikolla täytyy tehdä vielä näyttötyönkin seostussulatus.

Kullan seostussulatus



6. viikko

Alkuviikon valssasin perjantaina seostamaani ja sulattamaani kultaa ja pyöristin sormukseksi. Seostettu metalli ei ruvennut ratkeilemaan kun jätti hehkuttamiset pois. Valssasin ilman hehkutuksia materiaalin sopivaan vahvuuteen ja aloin pyöristämään sormusrungoksi. Silloin täytyi välillä vähän hehkutella kun materiaali oli paksuimmasta kohdasta 2,5mm, niin sen pyöristäminen hakkaamalla oli vaikeaa. Siltikin materiaali oli niin kovaa, että se täytyi lopulta pyöristää sormusrungoksi metallivasaralla. Samalla saatiin rungon kokokin kasvamaan, se kun tuli siltikin liian pieneksi vaikka laskin runkoaihion mittaan 5mm ylimääräistä.

Tein sormuksen sisä- sekä ulkopuolesta kaarevan ja viilasin sormuksen alaspäin kapenevaksi. Sormus on yläosasta paksumpi kuin alaosasta. Viimeistelin pinnat, jotta asiakas pääsee sovittamaan sormusta ennen kuin juotan kolmelle mystic topaasille kehysistukat runkoon. Sormukseen tulee myös pieniä kirkkaita kiviä rakeilla istutettuna.

Ohjaajan kanssa tuli pieni väärinymmärrys, olin ymmärtänyt että ulkopuolikin piti olla kaareva, mutta sen olisi pitänyt olla suorempi. Toivotaan että asiakas pitää sormuksen ulkomuodosta, jos ei, niin täytyy koittaa saada ulkopinnat suoremmiksi tai tehdä alusta.

Tilaustyö; 585 keltakultasormuksen valmistusta mystic topaaseille



Loppuviikosta tein näyttötyön materiaalien seostussulatuksen. Näyttötyön sormuksen profiili on hyvin samanlainen kuin mystic topaaseille tulevassa sormuksessa. Sormus kapenee alaspäin ja ulkopinta on kaareva, sisäpinta kuitenkin suora.

Työstäminenkin ja työvaiheet olivat siis hyvin samanlaisia kuin edeltävässä sormuksessa. Ainut vain, että tämä sormus oli vieläkin paksumpi kuin edellinen, yläosastaan 3mm ja alaosasta 2mm. Joten tämän sormuksen pyöristäminen oli vielä vaikeampi ja työläämpi homma.

Asiakas käy sovittamassa sormusta, jonka jälkeen tuosta pykälän kohdalta otetaan pieni pala pois ja siihen aukkoon juotetaan ovaalille viistehiotulle rubiinille kartioistukka sekä pikkiriikkiselle timantille "lanka", jonka päähän se istutetaan tähti-istutuksella.

Tilaustyö; 585 keltakultasormuksen valmistamista rubiinille ja timantille


Voi olla että arvioimme opinnäytetyötä näiden molempien sormuksien osalta, koska tämän varsinaisen opinnäytetyön työstäminen keskeytyy hetkeksi kun asiakas on lomamatkoilla ja pääsee sovittamaan sormusta vasta parin viikon päästä. Mystic topaasi-sormuskin taisi keskeytyä hetkeksi, koska myöskin sen tilaaja ei pääse ihan lähiaikoina sitä sovittamaan.

Voin kuitenkin tehdä istukoita kiville jo valmiiksi, että pääsen juottamaan ne samontein kun asiakkaat ovat käyneet sormuksiaan sovittamassa. Perjantaina sulattelinkin jo materiaalia lisää molempien sormuksien istukoihin sekä yhteen helmikorviksen helmikuppiin, jota myös vähän aloittelin tällä viikolla. Ensi viikolla saattaa olla helminauhan uudelleenpunontaakin tiedossa.

7. viikko

Maanantaina tein varsinaiselle näyttötyölleni (keltakultasormus rubiinilla ja timantilla) kartioistukan rubiinia varten. Myöhemmin viikolla myös sulatin kultaa tangoksi, jotta minulla olisi aihio valmiina timantin pohjaa varten, kun asiakas tulee sen verran myöhään sovittamaan sormusrunkoaan ettei minulla ole aikaa kuin viikko kasata sormus valmiiksi.

585 keltakulta kartioistukka 4x3mm rubiinille


Asiakas oli tuonut kaksi helmikorvistaan, joista toinen oli tuo iso helminen ja toinen oli pikkiriikkisellä helmellä. Hän halusi pikkuisesta tehtävän parin tuolle isohelmiselle, joten irroittelin helmet ja sulatin pikkuisen korviksen osat irti toisistaan, koska niitä käytettiin hyväksi uuteen korvikseen.

Valssasin viime viikolla sulattamani kultalevyn 0,2mm paksuksi ja piirsin kaavan. Sahasin levystä kaavan mallisen kuvion, löin sen pallopunsselilla pyöreäksi ja tasoitin pohjan terästangolla lyömällä, koska alkuperäisessä korviksessa oli myös tehty niin.

Juotin tapin helmikupin pohjalle, jotta puoliporatut helmet pysyisivät paremmin kiinni kaksikomponenttiliiman kanssa. Juotin myös osat jotka olin sulatellut pienemmästä korviksesta eli korviskoukun ja pikku putken, johon jarrukolmio pujotettiin. Tästä työstä tuli edellinen työssäoppimispaikkani mieleen, siellä kun tehtiin paljon hopeisia ja kultaisia pieniä korviksia, joissa juottaminen oli tarkkaa ettei sulata ohuita prässättyjä materiaaleja.

Kiillottelin molemmat korvikset ja Marjut tömäytti pari kertaa kun alkuperäinen korvis oli punertavampi kuin minun tekemäni, sävy ei jostain syystä kovinkaan paljoa muuttunut tömäyttämällä. Taivutin kynnet kaarelle, laitoin tipan kaksikomponenttiliimaa helmikuppeihin ja painoin helmet paikoilleen. Kuivumisen jälkeen vielä tyssäsin eli painoin alkuperäisen korviksen kynsiä kynnen kärjestä helmikupin pohjaa kohti, jotta kynnet eivät tarttuisi mihinkään käytössä. Helmikuppeihin liimattiin uudet, olivatkohan suolaisen veden helmet, eikä uusi helmi tuntunut istuvan aivan täydellisesti alkuperäisessä helmikupissaan, mutta minun tekemässäni istui todella hyvin.

Asiakastyö; pienen 585 keltakulta helmikorviksen muutos pariksi isommalle vastaavalle korvikselle


Keskiviikkona asiakas kävi sovittamassa mystic topaaseille tulevaa keltakultasormustaan. Sormus oli sopivan kokoinen ja hän halusi että mystic topaasit istutetaan sormukseen niin että siitä otetaan pala pois päältä ja kartioistukat juotetaan siihen aukkoon. Tämä sormus on samankaltainen tekoprosessiltaan kuin varsinainen näyttöni, joten katsomme kumman arvioimme lopulta näyttönä.

Oli tullut myös muutama valkokultasormus tilaustyö, joista kahta aloin valmistamaan sovituskuntoon. Halusin saada ne sovituskuntoon, jotta voin sillä aikaa tehdä mystic topaasi sormukseen kartioistukoita, kun odotan asiakkaita sovitukseen.
Materiaali ei kuitenkaan riittänyt toisessa sormuksessa, joten se jätettiin sivuun odottamaan sulatusta, sillä kun ei ollut niin kiire.

Toisen sormuksen tein valssaamalla isoa tankoa lankavalssissa 3,7mm paksuiseksi, jonka jälkeen levyvalssissa valssasin sen 2mm paksuiseksi. Näin sormusta ei tarvinnut työstää niin paljoa, leveys valmiissa sormuksessa piti olla 4mm ja levyvalssissa sen leveys oli venynyt 3,7mm:stä 4,5mm:iin, joten sivuja täytyi viilata jotta rungosta tulisi kapeampi. Viilasin ulkopintaan myös pientä pyöristystä, sisäpinta jäi suoraksi. Sitten vain filssaukset ja kiillotukset, sormus valmistuikin aika nopeasti. Tähän istutetaan hiertämällä vielä kolme timanttia, kunhan asiakas on käynyt sovittamassa sormusta. Tästä tulikin todella pieni sormus, koko oli vain 47mm, minulla se ei mahtunut edes pikkurilliin.

Tilaustyö; 585 valkokultasormus kolmelle timantille


Päätin sittenkin kokeilla kaarevaa kaavaa keltakultaisia kartioistukoita varten, joten sulatin materiaalia uudestaan levyksi kun olin aiemmat levyt jo valssannut kapeiksi pitkiksi aihioksi, eikä niihin mahtuneet kaarevat kaavat.

Kaavan ohjeen otin eräästä englanninkielisestä kirjastani. Kaavalla sahatuista aihioista tuli kuitenkin liian isot, vaikka ohjeen mukaan olin kaavat piirtänyt. Toisaalta oli parempi että aihiot olivatkin vähän isompia kun 585 kultalevy oli 0,8mm paksua ja sen kääntäminen umpinaiseksi oli todella vaikeaa, pienemmillä aihioilla olisi ollut vieläkin vaikeampaa. Kahta ensimmäistä kartioistukkaa työstäessä menikin varmaan tunti-pari ennen kuin sain aihion päät yhteen ja istukat oikean kokoisiksi, niistä täytyi ottaa n. 3mm pois jotta niistä tuli oikean kokoiset. Kolmas tulikin paljon nopeammin kun kahden ensimmäisen kanssa oli jo taistellut ja huomannut mitä kannattaa tehdä.

Mielestäni kaarevammat aihiot olivat kyllä mukavammat kuin suorat, siinä mielessä että työstämistä oli vähemmän. Kaarevat aihiot kun olivat valmiiksi kartion muotoisia ja lähellä oikeaa kokoa, kun niiden päät juotti yhteen. Ei tarvinnut kuin pari kertaa kastikkaraudassa iskeä muotoonsa ja siistiä pinnat. Suoralla aihiolla tehtäessä kun täytyy hakata vähän pidempään, jotta saa muotoonsa sekä kokoonsa ja siitä johtuen käy joskus kummallisuuksia, kuten että materiaali paksunee esim. 0,8mm:stä 1mm:iin tai ohenee 0,8mm:stä 0,6mm:iin. Useimmiten suoran aihion kanssa käy myös niin että sen yläosaan tulee paljon pursetta jota täytyy sahata pois ja kartioistukasta saattaa tulla matalampi kuin oli ajateltu. Suoralla aihiolla ei kyllä mene materiaalia ns. hukkaan, mutta ainahan ne ylimääräiset palat voi sulattaa uudestaan levyksi.

Siinä välissä kun tein ne kolme kartioistukkaa perjantaina, tein myös yhtä korjaustyötä. Asiakkaan 750 valkokultakorvikset täytyi kunnostaa eli muotoilla uudestaan vääntyneet koukut, tarkastaa että timantit ovat hyvin paikoillaan ja kynnet kunnossa sekä putsata ja kiillottaa.

Asiakastyö; 750 valkokultaisten timanttikorvisten kunnostus


Ensi viikolla sitten jatkan mystic topaasi sormuksen tekoa ja sen jälkeen ajattelin solmia yhden helminauhan uudelleen ja varmaan kunnostaa erään kultakäädyn raeistutuksia.

8. viikko


Osa piti hiihtolomaa tämän viikon, mutta minä päätin pitää hiihtolomani vasta työssäoppimisen lopussa, sopivasti ennen pääsiäisvapaita.

Tällä viikolla unohdin tyystin ottaa kuvia kun olin niin keskittynyt näyttötyön tekemiseen. Alkuviikon tein sovitteita keltakultaisiin kartioistukoihin ja siistin istukat. Puolessa välissä viikkoa tein istukoille sillan ja istukoihin urat siltaa varten, sekä juotin istukat siltaansa. Juottamisessa meni jonkin verran aikaa kun halusin että istukoiden välit jää siistiksi. Siistin juotoskohdat ja kiillotin koko rakennelman.

Perjantaina tein aiemmin valmistamaani sormusrunkoon aukon kolmea kastikkaa varten ja muotoilin aukon reunoja.

En tällä viikolla muuta tehnytkään kuin näyttötyötä. Saa nähdä saisinko sen ensi viikolla valmiiksi, vielä on kyllä aika paljon viilattavaa ja siistittävää ennen kivenistutuksia. Täytyy raeistutustakin harjoitella johonkin kultaknööliin ennen kuin rupean varsinaiseen työhön tekemään.

9. viikko


Tämä viikko meni näyttöä tehdessä. Maanantai ja tiistai meni kastikkarivistön juottamiseen sormuksen aukkoon sekä juotosten korjaamiseen ja siistimiseen. Keskiviikko ja torstai meni sovitteiden tekemiseen sekä harjoittelin hopeasormukseen raeistutusta. Ensimmäistä valoaukkoa letkuporan kanssa poratessa poranterä humpsahti materiaalin läpi peukalon sisään ja vartin päästä siitä automaattinen pistepuikko lipesi sormuksen kaarevalta pinnalta ja ampui suoraan etusormen sisään. Empä enää käytä sitä työkalua kaarevilla pinnoilla.

Sormusrunko ja kastikkarivistö


Kastikat juotettu ja sovitteet tehty


Perjantaina istutin asiakkaan kivet keltakultaiseen näyttösormukseen rakeilla. Hehkutin sormuksen ennen kuin aloin istuttamaan koska 585 keltakulta olisi muuten todella kovaa. Ja olihan se siltikin todella kovaa, meni useampi tunti että sain pyöriteltyä rakeista suht pyöreitä vaikka pyörittelin niitä kaikilla voimilla mitä kädestä lähti. Olikin sitten lopulta sormet puuduksissa ja kyynärpään seutu kipeä.

Pikkukivet rakeilla kiinnitetty


Maanantaina sitten teen vielä leikkaukset rakeiden ympärille ja istutan mystic topaasit kartioistukoihinsa sekä teen loppukiillotukset. Sitten se olisi lopulta valmis, olisin halunnut jo viikko sitten valmiiksi, niin pääsisin ainakin solmimaan helminauhan uudelleen ja tekemään yhden hopeasormuksen loppuun jota aloittelin työssäoppimisen alussa. Toivottavasti ehdin vielä ne tekemään ensi viikolla. Ensi viikon torstaihan on jo viimeinen työssäoppimispäivä, sitten alkaisi mun hiihtoloma+pääsiäisloma ja sen jälkeen seuraava työssäoppiminen.

10. viikko


Maanantaina sain näytön valmiiksi, vielä hieman viimeistelin tiistaina ennen arviointia.
Topaaseja istuttaessa yksi kastikka ei kestänyt, vaan ikään kuin pullahti vähän ulos. Ja tämän huomasin tietenkin siinä vaiheessa kun kaikki oli jo istutettu. Muuten olen sormukseen tyytyväinen, mutta kastikkaosuuden olisin tehnyt uudestaan jos olisi ollut aikaa. Ohjaajani tekee sormukseen vielä uudet kastikat ennen kuin asiakas saa sormuksensa.

Sormus oli aika isotöinen ja juottamiseen meni tuhottomasti aikaa kun käytössä olevat juotteet juoksivat huonosti eikä kappaletta uskaltanut liikoja lämmittää ettei sula. Kultalevyn muotoilu pyöreäksi sormukseksi oli myös haastavaa, koska materiaali oli todella paksua ja kovaa vaikka sitä hehkutti. Raeistutuskin oli työlästä materiaalin kovuuden vuoksi. Kartioistukoiden teko kävi todella nopeasti kaarevan kaavan avulla, olisin voinut jättää ne vain hieman isommaksi kiville, niin istutuksessa ei olisi tullut sitä ongelmaa että materiaali ohenee liikaa.

Tilaustyö ja samalla näyttöni; 585 keltakultainen sormus kolmella mystic topaasilla ja 12:lla kirkkaalla kivellä


Keskiviikkona ja torstaina tein työssäoppimisen alussa aloittamani hopeasormuksen valmiiksi ja torstaina putsasin myös valusta tulleita hopeaosia sekä sulattelin kultaa.

Tilaustyö; 925 hopeasormus pinkillä turmaliinilla


Työssäoppimisen saldo; 4 muutostyötä, 4 korjaustyötä ja 9 tilaustyötä. Sekä paljon kivien irroittelua ja nahkanauhan päätykappaleet jouduin tekemään yhteensä kolme kertaa, eli periaatteessa melkein 12 tilaustyötä. Pääsin työstämään valkokultaa, keltakultaa, titaania ja hopeaa, eli hyvin kattavasti. Ja pääsin istuttamaan timantteja.

Työssäoppimisjakso oli mielenkiintoinen kun pääsi tekemään korjaustöitä ja näkemään millaisia koruja asiakkaat tilaavat sekä näki vähän hinnoitteluakin. Viilaamiseen ja valkokullan juottamiseen sain uusia vinkkejä ja pääsin tekemään kullan seostamista, mikä oli minulle uusi ja mielenkiintoinen asia. Erittäin antoisa työssäoppimisjakso siis.

Nyt pieni loma ja sitten ihmetellään seuraavaa työssäoppimisjaksoa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Omia töitä

Tulipa välillä tehtyä omiakin juttuja.

Tilaustyö 925 hopea riipus

Lahja 925 hopea blitzauksella riipus


925 hopea kuukivi riipus



585 keltakulta ja savukvartsi


Tein myös pari korjausta omiin koruihin joita olen joskus ostanut.

Lyhensin hopea/teräs rannekorua

Rannekorun ulkopuoli oli hopeaa ja sisällä meni "teräsverkkoa". Juotosten jälkeen pikkuiseen rikkihappopurkkiin laittaessa teräs värjäsi hopeaosat possun punaisiksi, eikä sitä kaikkea saanut pois messinkiharjoillakaan, ainoastaan hopeoimalla sai pinnan takaisin entisen väriseksi.

Tähän sormukseen oli joku tehnyt aivan liian matalan istukan kivelle. Kun sormuksen pujotti sormeen, kiven kuletti eli kiven pohjassa oleva terävä kärki raastoi sormea. Sahasin entisen istukan pois ja tein uuden hieman korkeamman tilalle. Nyt ei kiven kuletti enää raavi.


Seuraavaksi meillä alkaakin joululoman jälkeen työssäoppimisjakso, sen perään minulla on vielä toinenkin, eli olen koko kevään työssäoppimassa. Käyn varmaan kuitenkin tekemässä nyt keväällä työssäoppimisen ohessa koululla helmilukon ja prisuurikorvikset, kun niitä en nyt ehtinyt ennen joulua tekemään.
Syksyllä taas jatkan vielä vähän opintoja koululla ennen kuin valmistun.

Hyvää Joulua kaikille! :)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Lankaistukat ametisteille

Ostin joskus trillion hiottuja ametisteja, joille olen haaveillut tekeväni istukat. Päätin tehdä lankaistukat, jotta tulisi lisää harjoitusta.




Ongelmia tuli vastaan, pienet istukat jouduin tekemään uusiksi, koska materiaalivahvuudet muuttuivat radikaalisti kastikkaraudalla iskiessä. Ja riipusta jouduin tekemään eräänä iltana kiireessä, niin unohdin jossain vaiheessa titaanilevyn kerrosten välistä pois kun rupesin korjaamaan jotain juotoskohtaa. Sehän juottui iloisesti umpeen ja täytyi taas korjata. Istukoiden mitoittaminen on hyvin hankalaa, istukan pitäisi olla isompi kuin kiven jotta kiven uuma jäisi makaamaan istukan reunalle kun sovitteet on tehty. Ongelma on että kun tekee isomman istukan, langat täytyisi juottaa niin että niille tehdään lokonen istukan kylkeen ja tämähän onnistuisi vain paksuilla aineenvahvuuksilla. Omat aineenvahvuuteni olivat jo vähäiset kivien sovitteiden myötä. Toiseen korvikseen en ole tyytyväinen, kun lankoja ei saanut juotettua parempaan asentoon. Muihin olen tyytyväinen.
No, harjoittelu tekee mestarin.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Asiakastyöt

Saimme asiakastöitä tehtäväksi, työt olivat aika yksinkertaisia. Minä sain tehtäväksi kahdenlaiset vaihdettavat riipukset prisuurikorviksiin.

Toisiin täytyi tehdä helmille hopeiset yksinkertaiset tapit, joiden toisessa päässä on hattu ja toisessa tietenkin lenkki. Tapit liimattiin paikalleen kaksikomponenttiliimalla. Toisiin täytyi tehdä valkokullasta kehysistukat valkoisille viistehiotuille akaattikapusseille. Odotin innolla valkokullan käsittelyä, kun en ollut aiemmin siitä mitään tehnyt. Valkokultaisissa riipuksissa reunus piti jättää mahdollisimman matalaksi, jotta sitä ei juurikaan näkyisi eteenpäin.



torstai 17. joulukuuta 2015

Raeistutus ja Pavé

Ensimmäisessä jaksossa teimme myös raeistutusta. Ensin harjoiteltiin neliöihin, sitten palkkiin, sitten pavé-istutusta kolmioon ja pavé-istutusta omavalintaiseen riipukseen/korviksiin/sormukseen. Niin ja teimme kittipuikon harjanvarresta, jotta saamme siihen hopeaosat kiinni. Ja vielä lisäksi raekaivertimen ja tasokaivertimen, minun ei tarvinnut tehdä tasokaiverrinta kun olin tehnyt sen jo edellisenä vuonna.

Opettaja sanoi tietävänsä minun olevan hyvä tässä kivenistutuksessa, koska olen niin rauhallinen. Tässä kun tarvitsee kärsivällisyyttä. Minusta tämä onkin mukavan tyyntä tekemistä.

Ensin sahasimme neliöt ja teimme sahalla urat ristin muotoon jotta saamme jokaiselle kivelle oman karsinan. Teimme kiville valoaukot ja alustavat sovitteet siksi, että pystymme sahaamaan pohjapuolelle pienet neliöt koristeeksi valoaukoille. Sen jälkeen teimme kiville sovitteet, kivien taulujen tuli jäädä metallin tasolle.

Kittipuikon kirjelakkaa lämmitettiin ja painettiin hopeaosa kiinni. Kun lakka oli jäähtynyt, ylimääräinen poistettiin kivien sovitteista palloporalla. Sitten päästiin istuttamaan.

Ensin nostettiin raekaivertimella rae-aihio kiven viereen, tehtiin tasokaivertimella raakaleikkaus eli viistettiin rae-aihion ympäri, jotta se tulee paremmin esiin. Pyöräytettiin raepunsselilla raeaihio palloksi kiven päälle ja sitten vain tasokaivertimella hieman kerrallaan jyrsimällä keskeltä nurkkaa kohti tehtiin kivelle kehys. Kehyksen tekeminen ei ollut helppoa, varsinkaan kulmien. Kulmaan olisi pitänyt tulla viivasuora viiste joka näkyy valaistuksessa mustana. Toisessa neliössä alkoi jo vähän ymmärtämään asentoja ja tekniikkaa, eivätkä kulmat olleet enää niin pyöreitä. Palkissa alkoi jo selvästi muotoutumaan kulmaviisteitä.


Tässä on vasta nostettu rae-aihiot ja pyöräytetty ne palloiksi


Kaksi neliötä ja yhden palkin tehtyäni opettaja ehdottikin yllätyksekseni tekemään pavé-istutusta kolmioon.

Pavé-istutuksessa eli kiveysistutuksessa ideana on että yksi rae pitää kahta kiveä paikallaan. Pavé-istutusta näkee usein runsaana kivirykelmänä ja korut onkin usein kuorrutettu kivillä. Lopputulos on ehkä liian diskopallomainen. Itse pidän enemmän siitä että pavéta on vain koristeena ja itse metallikin näkyy jossain kohti korua.

Pavéssa kivet istutetaan aivan vieri viereen, kivien uumat eivät kuitenkaan saa koskettaa toisiaan. Kun kiville on tehty sovitteet, jyrsitään raekaivertimella vielä sovitteiden väleihin urat joiden täytyy yltää kiven uuman alapuolelle. Tämä estää kivien osumista toisiin ja mahdollista lohkeamista kun rakeita painetaan. Tässäkin tehdään tasokaivertimella hyvin pieni kehys kiville.

Itse pidän tätä pavéta kauniimpana kuin neliömäistä raeistutusta.


Siellä niitä pikkuisia palloja on kivien välissä


Van, minäpä osasin istuttaa kivet hienolle notkolle.
Painoin nimittäin eka keskipallot loppuun saakka ja sitten ulommat. Ja tajusin erheen tietenkin vasta kun aloin tarkastelemaan kolmiota sivusuunnasta. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja miettiä opettajan reaktiota notkokiviin.

Tällaisessa pienessä osassa olisi pitänyt painaa ensin hieman keskellä olevia, sitten ulommaiset loppuun saakka ja vielä uudestaan keskimmäiset loppuun saakka. Isommissa koruissa kuulema täytyy tehdä näin kun minä olin tehnyt eli edetä keskeltä ulospäin.

En sentään saanut naurunsekaista palautetta kolmiosta vaan päin vastoin opettaja sanoi että hän tiesi kyllä että minä olen kivenistuttaja ja että tämä on todella hyvä ensimmäiseksi pavéksi. Ja sanoi että onneksi olen osannut ottaa maltillisesti ainesta pois kun olen tasokaivertimella jyrsinyt kehystä.

Seuraavaksi hän antoikin minulle tehtäväksi tehdä riipuksen/korvikset/sormuksen johon tulisi pavé-istutusta. Päätin tehdä kaksi pientä riipusta jossa tätä pavé-istutusta olisi vain osittain, ja korussa olisi selvästi nähtävissä myös metallipintaa.

Suunniteltujen riipusten päälle laitettiin kaksipuolista teippiä, jonka päälle mallattiin pieniä kiviä, jotta näkee suurinpiirtein kuinka paljon tarvitsee ja minkä kokoisia.

Sovitteiden ja valoaukkojen tekeminen ja mallaaminen oikeille paikoilleen olikin vaikeaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä jokaiselle kivelle valoaukot ja sovitteet yksitellen, jotta kivet saisi mahdollisimman lähelle toisiaan. Alkuperäinen kivien sijoitus suunnitelma oli siis vain hahmotelma. Sovitteita tehtäessä näkee lopullisesti kuinka monta kiveä koruun saa mahtumaan.

Sovitteiden tekeminen oli aika pitkäveteistä, varsinkin kun pienempien kivien palloporanterä toimi omituisesti ja nostatti kummallista pursetta metallipinnan päälle, minkä vuoksi pienten kivien paikalleen sovittaminen oli vaikeaa. Enkä viitsinyt mennä sillä hetkellä hakemaan opettajalta uutta kun hänellä oli toiset tunnit ja hyvin kiireisen oloista.

Loppujen lopuksi ekassa riipuksessa sovitteet menivät liian reunaan saakka ja toisessa sovitteet menivät liian kauas toisistaan. Hylkäsin siis molemmat riipukset romukoppaan. Tein pyöreätä riipusta seuraavaksi, siihenkin sovitteiden sijoittaminen oli vaikeaa ja kaiken kukkuraksi pylväsporakoneella poratessa poranterä päätti yhdessä kohtaa pyöräyttää itsensä hieman eri kohtaan mikä teki sen että sovitetta tehtäessä kivien väliin jäi pieni silminnähtävä rako josta valo paistoi läpi.

Ja 1,5mm kivien sovitteet menivät taas liian syvälle kun uusikin palloporanterä nostatti pursetta, jonka poistamisen jälkeen kivet sujahtivat todella alas. Rakeita painaessa tämä kävikin ongelmaksi kun rakeet eivät yltäneet niin alhaalla oleviin kiviin. Kävin pyytämässä opettajalta neuvoa, hän kehoitti kokeilemaan pienemmällä raepunsselilla työntäen samalla hieman vinoittain raetta pikkukivien päälle. Tällä tavalla pari raetta katkesi mutta tein uudet viereen. Lopulta melkein kaikki kivet olivat hyvin kiinni. Testasin vielä ultraäänipesurilla, onko jotkin kivet irti ja yksi ainut kivi pomppasi keskemmältä pois, laitoin sen takaisin paikalleen ja painoin pienemmällä raepunsselilla rakeet kiinnemmäksi. 1,5mm kivet ovat eri tasossa kuin 2mm kivet.




Meillä oli myös toisen opettajan pitämänä raeistutusta. Hänen kurssilla kokeilimme myös istuttamista toisin päin, eli tekemällä leikkaukset ensin ja vasta sitten kivet laitettiin sovitteisiin ja rakeet painettiin päälle. Kokeilimme myös pikaisesti paineilmakaivertimia.

Eka; normaali-istutus

Toka; leikkaukset ensin

Kolmas; paineilmakaivertimella


Tähän täytyisi todella paneutua jotta onnistuisi hyvin. Vaatii paljon aikaa harjoitella ja kärsivällisyyttä.