Tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näyttö

Meillä oli tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näytössä kaksi osaa, toinen oli ovaali kruunuistukka sitriinille ja toinen huomiointilahja Koulutuskeskus Salpaukselle.

Ovaaliin kruunuistukkaan oli varattu aikaa 2 kokonaista päivää ja kaksi puolikasta päivää, yhteensä siis 24h.

Kruunun tekeminen meni jouhevasti, muotoilukin kävi yllättävän jouhevasti vaikka kivi olikin puikulampi kuin koulun kastikkaraudan reiät. Kivet olivat jotain halpoja yksilöitä, ne oli hiottu hieman vinoon, olivat eri kokoisia ja muotoisia sekä niissä saattoi olla pieniä säröjä. Kivien erikoiset muodot ja vinot uumat toivat myös haastetta istuttamiseen.

Sovitteet kiville täytyi tehdä ikään kuin vinoon, jotta kiven taulu tulisi kruunussa suoraan. Tässä onnistuin mielestäni hyvin. Sain myös tehtyä kynsistä sirot ja tyylikkäät. Pohjakappaleen sahaus meni vähän vinoon, mutta lopullisessa tuotteessa pohjakappale sointuu kynsiin ja viisteisiin. Opettaja piti siroista kynsistä ja viisteiden muotoilusta, kuulema näytti siltä kuin kiven päälle olisi ripustettu kangasta roikkumaan, joka jatkui jokaisessa kynnessä yhtenäisenä. Ja pohjakappale oli hänen mielestään samaa perhettä kynsien ja viisteiden kanssa. Ei kuulema ollut liian ohut tässä yksilössä.

Seuraavaksi meille annettiin tehtäväksi suunnitella Koulutuskeskus Salpaukselle huomiointilahja/-lahjoja. Naiselle sekä miehelle. Kohderyhmä oli Salpauksen työntekijät. Huomiointilahja annetaan kun henkilö on ollut töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Kyseessä siis n. 40-65 vuotiaat ihmiset. Korut tuli tehdä hopeasta, ja niissä voi olla mahdollisesti kiviä.

Koko suunnitteluprosessista täytyi tehdä portfolio, johon tallennettiin taustoitukset, luonnokset, tekniset piirrokset, esityskuvat yms. Tein esityskuvia myös rhinolla (3d-mallinnus ohjelma).

Teimme kaksi ideaa, joista piirsimme esityskuvat käyttötarkoituksessaan, nämä vietiin raadin nähtäväksi joista valittiin toinen jonka proto täytyi valmistaa hopeasta. Itse piirsin ideani niin, että naisen koru toimi sekä rintakoruna että riipuksena (siinä oli molemmat mekanismit) ja miehen koru toimisi sekä solmioneulana että taskukoruna. Raati oli tykästynyt monitoimisuus ideaani ja halusivat kaikkien valmistavan korunsa niin että naisella toimii riipuksena/rintaneulana ja miehellä taskukoruna.

Mekanismeja ei ollut kaikkien pakko valmistaa. Riitti että yksi valmistaa koruunsa myös mekanismit, jotta raati näkee kuinka tällaiset korut toimivat käytännössä.

Raati oli halunnut minun valmistavan lehtiköynnös-ideani. Päätin toteuttaa koruni kumiprässäämällä, koska koruissa oli useita samanlaisia lehtiä joista täytyi saada kuperia. Meillä ei ollut kuin kahtena viikkona aikaa valmistaa koruja, senkin takia valmistus täytyi miettiä nopeaksi. Lopulliset korut valmistetaan valamalla, raati valitsee yhden meidän luokkalaisen korun, joka sitten valmistetaan.

Sahasin 10mm ja 12mm akryylilevyihin lehtien muodot ja valssasin hopealevyn 0,6mm vahvuiseksi. Sitten vain laitoin hopealevyn akryylilevyn päälle ja niiden päälle laitoin pehmeän sentin paksuisen kumilevyn. Prässäsin osat heittoprässillä, sen jälkeen sahasin osat levyistä ja juotin asentoihinsa.

Heittoprässi

Prikkaleikkurilla leikkasin pieniä palloja lehtien kaveriksi ja löin ne pukkelialasimessa kuperiksi ja juotin paikoilleen.

Tein naisen koruun riipuslenkin ylimmäiseen pieneen lehteen taakse piiloon ja miehen koruun pinnimekanismin. En alkanut tekemään rintaneulamekanismia naisen koruun, koska lopullisessa tuotteessa käytettäisiin kuitenkin valmismekanismeja. Lopullinen tuote valmistettaisiin paksummasta materiaalista sekä lehden piiloon jäävät kärjet jätettäisiin pois ja opettajan mukaan nämä minun koruni voitaisiin valmistaa ehkä 3d-vahatulostuksella.

Naisen korusta tein kiiltävähkön ja miehen korun hiekkapuhalsin. Pintojen ja korujen ei tarvinnut olla täysin viimeisteltyjä, koska ne olivat protoja. Ne tehtiin raadille jotta he hahmottavat paremmin miltä valmis koru tulisi näyttämään. Näitä minun tekeleitäni ei valittu, enkä halunnut näitä lunastaakkaan, kun olivat niin ohuesta materiaaleista tehtyjä, joten menivät sulatukseen.

Raati valitsi yhden luokkalaisen korun ja se koru valmistetaan uudestaan asiakkaiden toiveiden mukaan ja sellaiseksi yksilöksi josta voi esim. tehdä muotin, jotta koruja voidaan valmistaa useampia kappaleita kustannustehokkaasti ja nopeasti. Korujen menekki kun on n. 20 korua naisille ja 10 korua miehille vuodessa. Helmikuussa 2016 taitaa jo tämän meidän luokkalaisen koru päästä huomiointilahjojen jako tilaisuuteen, korun suunnittelijan täytyy kertoa korun tarina tilaisuudessa.

Sain näytöstä arvosanaksi kiitettävän (3).

Kruunuistutus

Rivisormuksen lisäksi tässä jaksossa teimme kruunuistutuksen. Tai minä tein kaksi, kun tein tappikorvikset.

0,8mm hopealevystä tehtiin ensin kartiot. Joista tuli taas hitusen liian isot ja täytyi ottaa 2mm pois ympärysmitasta ja juottaa kartiot uudestaan umpeen. Sitten menin uudestaan muotoilemaan niitä kartioraudassa ja tavalliseen tapaan pöytäprässillä painoin kartiot raudan sisään ja sen jälkeen kartiopunsselilla muotoilin oikeassa reiässä oikean kokoiseksi. Jotenkin kartiot näyttivät kummallisen pieniltä ja lähdin testaamaan kiviäni niihin. Eihän ne mahtuneet. Kartioiden seinämä oli paksuuntunut 1mm paksuksi prässin ansiosta. No täytyi lähteä paukuttelemaan uudestaan kartiopunsselilla isommista reijistä aloittaen, jotta saan materiaalin taas ohenemaan 0,8mm. Materiaali oheni kuitenkin 0,7mm oikean kokoiseen reikään edetessä, mutta tämä ei onneksi haitannut.

Tämän jälkeen piirsin kaavion jolla saan sijoitettua kynsien paikat tasaisin välein ja sahasin aloituskohdat josta alan muotoilla viiloilla syvennyksiä kynsien väliin. Käytin muotoilussa kolmio-, pyörö- ja linnunkieliviilaa.

Sitten sahalla piirrotettiin kohta josta sahataan aluskiekko irti. Oli vaikea saada piirrotettua suoraa viivaa tuon kartion ympäri. Kartiossani on myös ylimääräinen tötterö jonka kartioistukkarauta muotoili tuohon. Sen sahasin pois ensin ennen kuin sahasin varsinaisen aluskiekon. Tuo tikku jossa kartio oli kiinni sahauksien ja kynsien muotoilun ajan on niitä mikromoottorin varsia, johon saa vaihdettua erilaisia laikkoja.

Kun sahasin aluskiekon irti sain muotoiltua kynsien alaosat linnunkieli-, pyörö- ja barettiviilalla. Kynsien alaosien pohjista muotoiltiin pienet kolmiot.

 

 

Sitten juotettiin aluskiekko takaisin, tätä ennen piti kiillottaa alaosan syvennykset. Juottaminen kävi niin, että ensin lämmitettiin juotepalat viilattujen kolmioiden (kynsien alaosissa) päihin ja viilattiin juotteet tasaiseksi. Sitten laitettiin kiekko tuon kynsiosion päälle ja lämmitettiin pelkkää kiekkoa, jotta juote juoksee kiekkoa vasten, eikä kynsiosioita pitkin. Tämä onnistui täydellisesti, todella helposti kävi juotokset, kun oli niin pienet osat mitkä lämpenivät todella nopeasti.

Alkoikin sillan rakennus. Sillan korvistapille tein 1mm hopealangasta, jota valssasin vain sen verran että lanka meni hieman suorakaiteen muotoiseksi. Kruunun pohjaan saranaviilalla viilasin paikan sillalle ja asetin valssatun langan siihen ja juotin paikalleen. Sitten vielä juotin 0,8mm langat korvistapeiksi sillan päälle. Pyöräytin pienellä poranterällä kolosen korvistapille jotta tarttuu kiinni mukavasti. Korvistappia juottaessa ensimmäinen juote juoksi vain tappiin eikä tarttunut itse kruunun, toinen juotepala sai molemmat osat tarttumaan toisiinsa.

 

 

 

 

Sitten olikin aika tehdä kiville sovitteet. Tässä tein silmämääräisesti samalle tasolle merkit kynsiin ja barettiviilalla aloitin viilaamaan suoraa linjaa. Seuraavaksi tein tasokaivertimella viisteen kiven alaosaa varten jotta istuu nätisti. Ja sitten minun täytyi vielä mikromoottorin sylinterimäisellä terällä pyöristää viilattun ja kaiverretun kohdan portaita, jotta kivi istuisi pohjaan saakka täydellisesti. Jos kivi ei istu hyvin ja nojaa väärästä kohti johonkin, se särkyy istuttaessa. Ensimmäisen kruunun sovitteen tekemisessä meni 6 tuntia, kun en tiennyt mistä pitäisi aina ottaa materiaalia pois jotta saan kiven istumaan. Seuraavassa meni 2,5 tuntia. Sitten kuulin että luokkatoveri oli näpsäkästi tehnyt vain pelkällä mikromoottorin sylinterimäisellä terällä sovitteet omalle kivelleen ja helposti oli kuulemma käynyt se homma. Ehkä minulle kuitenkin oli helpompi tämä monimutkaisempi tie, sain ainakin suorat noista sovitteista.

Kiillotin yläosan syvennykset mikromoottorin huopalaikalla ja vihreällä vahalla. Opettaja sanoi että nelinkertainen puuvillalanka vahalla olisi ollut parempi tässä hommassa, kun minulle oli jäänyt pariin kohtaan syvennyksissä hiontajälkiä. Unohdin lankakiillotuksen kokonaan, no ensi kerralla sitten. Siistin vielä jälkikäteen huopalaikalla uudestaan noita syvennyksiä kun kivet oli paikoillaan, sain ehkä hitusen vielä siistimmäksi, mutta pari syvempää jälkeä jäivät, onneksi ovat kuitenkin käytössä huomaamattomat.

Sitten alkoi ahdistavin ja pelottavin vaihe ja henki salpautuneena istutin kivet paikoilleen, tämä kävi ihan korvista toisessa kädessä pitäen ja lattapihdeillä kynsien kärjet kiven päälle taivuttaen. Ensin tunnosti ettei ala taipumaan ja sittenhän se humpsahti oikein kunnolla kun käytin liikaa voimaa. Sydän melkein pysähtyi kun ajattelin rikkoneeni kiven. Kivi meni vinksinvonksin ja kynsi taittui siihen asentoon missä pitäisi ollakkin. Onneksi sain kiven pois ja taivutettua kynnen takaisin suoraksi. Tämän jälkeen kynsien taivuttaminen olikin helppoa ja kivien asettamisessa ei mennyt kuin hetki.

Sitten täytyi vielä muotoilla kynsien kärjet pyöreämmiksi ja kiillottaa korut. Tappien taustoja varten tein tappiin uran pyöröpihdeillä pyöräyttämällä.

Ja lopuksi iskin leimat tappeihin. Tätä harjoittelin kotona omaan 0,8mm lankaan leimasinpunsseleilla. Jouduin lyömään aika lujaa eikä lankaan tullut välttämättä kokonaista leiman jälkeä. No seuraavana päivänä koulussa menin toimistolle leimaamaan tappeja. Ensimmäiseen tappiin en lyönyt kovinkaan lujaa, mutta liian lujaa kuitenkin, lanka litistyi todella paljon. Seuraavan leiman iskin hiljempaa. Tappi oli vääntynyt aivan muodottomaksi. Sain onneksi lattapihdeilla muotoiltua suoraksi ja litistettyä litistynyttä kohtaa vähän takaisin omaan muotoonsa. Tekijäleima jäi tässä tapissa sellaiseksi ettei sitä erota ja 925 leiman 9 ei leimautunut jostain syystä.
Toiseen korvikseen sain leimat todella hyvin. Yllätti kuinka paljon pehmeämpää tuo koulun lanka oli jota oli korvistapeissa. Enkä edes ollut hehkuttanut sitä sen jälkeen kun vetoraudassa vedin sen 0,8mm vahvuuteen 1mm:stä. No onneksi edes toisessa näkyy leimat hyvin.

 

 

Ei niin onnistunut leimaus

VS

Onnistunut leimaus

 

 

Kelpo tuote opettaja sanoi vaikkakin syvennyksissä oli pari hiontajälkeä jäänyt ja toisen tapin leimat oli mitä oli. Sanoi myös korkeuden olevan juuri sopiva näissä korviksiin tehdyissä kruunuissa ja totesi että varmasti ovat kovassa käytössä. Käytänkin näitä varmasti paljon.

Tätä kurssia onkin meillä vielä paljon jäljellä, luulin ettei ole enää kuin pari kertaa. Opettaja totesikin että täytyy loman jälkeen keksiä minulle tekemistä. Totesin takaisin että ei minulta tekemiset kyllä lopu, kun minulla on haaveissa tehdä niin monenlaisia koruja tässä kouluajalla ja ainakin toinen komsiopallo on yksi niistä sekä koru jossa on hierrettyjä kiviä. Ja olinhan minä tässä uhitellut tekeväni toisen rivarinkin. Ja piitkä lista on kaikkia koruja joita haluaisin kokeilla.

Tällä kurssin loppupuolella voisin kyllä kokeilla jotain erikoista kun pystyn kysymään opettajalta neuvoa tunneilla.