Lankaistukka riipus valkoisella topaasilla

Harjoittelimme lankaistutuksen tekemistä, ensin teimme ikään kuin palkin. Juotimme 7kpl lyhyitä putken pätkiä pystyyn vierekkäin (putken halkaisija oli sama kuin kiven), sen jälkeen ne sahattiin pitkittäin puoliksi, väliin laitettiin kapea titaanilevyn pala jotta jäisi niin sanottu hajurako eli kevennys. Titaanilevy oli paikoillaan sen aikaa kun palkin päihin putkien väleihin sivulle juotettiin u:n muotoon väännetyt langat. Nämä päihin juotetut langat pitivät palkkia kasassa. Sen jälkeen titaanilevy otettiin pois ja juotettiin muut langat paikoilleen. Viimeiset putket sahattiin pois ja kivet istutettiin paikalleen. Suurella osalla luokasta kivet eivät mahtuneet vierekkäin samankokoisiin putkiin, vaikka sovitteet oli tehty. Opettaja ihmetteli tätä. Putken halkaisija täytyisi jättää kuitenkin hiukan isommaksi kuin kiven halkaisija. Istuttaessa omat kiveni menivät vinoon ja kivien uumat runnoi toisia kiviä niin että rutina kävi. 3mm kivet eivät vain mahtuneet olemaan vierekkäin 3mm halkaisijaltaan olevissa putkissa vaikka sovitteet oli tehty ja kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua olemaan vierekkäin.

Harjoituksen jälkeen sai valmistaa vapaavalintaisen korun johon tulisi lankaistutuksia/-istutus.

Siskollani oli sopivasti synttärit ja hän halusi ovaalin tai pyöreän riipuksen jossa voisi olla kivi. Ajattelin tehdä siihen lankaistukan.

Minulla ei ollut aikaa tehdä tätä kuin muutama päivä. 30h tämän tekemiseen meni. Suunnittelin rhinolla koukerokuviot ja tulostin kaavat sahausta varten.

Ovaalin istukkaan olikin vaikeampi asetella langat oikeisiin kohtiin. Tein langoille pienet urat joihin juotin ne, mutta juottamisen jälkeen huomasin etten ollut tyytyväinen lankojen paikkoihin ja jouduin niitä hieman siirtelemään, mikä jätti istukan hieman epäsiistiksi sivuilta. Mutta koska aikaa oli vähän en alkanut tekemään uutta istukkaa vaan korjailin jo tekemääni.

Päätin tehdä koukerotaustalle sarjan, jotta koru olisi tukevampi ja se näyttäisi ns. arvokkaammalle. Sarjan viilaamiseen kului suurin osa ajasta, koska sahattu koukerotausta oli kupera, täytyi sarja viilata tismalleen saman muotoiseksi, jotta juottaminen olisi helpompaa.

Ovaalia istukkaakin tehtäessä huomasin että istukka-aihion pitäisi olla hieman kiveä suurempi jotta sen jälkeen kun sovite on tehty kiven uuma jäisi juuri pinnalle makaamaan. Tein istukasta kiven kokoisen niin kuin oli ohjeistettu ja sovitteen teon jälkeen kiven uuma jäi silti hieman ylemmäs kuin missä sen kuuluisi olla. Täytyy siis jatkossa muistaa tehdä lankaistukasta hieman kiveä suurempi.

Riipuksen kasaaminen kävi sujuvasti, istukkakin päätti juottaa itse itsensä paikalleen. Laitoin riipukseen ja istukkaan juotosnestettä ja lämmitin istukan paikalleen, pilkoin kasan juotetta ja juuri kun päätin laittaa juotetta tajusin ettei istukka hievahdakaan mihinkään kun koitin sitä siirtää ja ihmetyksekseni se oli juottunut kiinni. Kappale oli kerinnyt lämmitä niin paljon että istukan kakkosjuote lankojen juuresta oli lörähtänyt ja juottanut istukan siististi kiinni riipukseen.

Kiillotuskopilla kiillottaessa koru lensi heti valtavaa vauhtia kopin takaseinään ja kimposi kolahtaen näkymättömiin, hetken etsinnän päästä löytyi lattialta isojen roskisastioiden alta. Koukeron keskikohta oli painautunut sisään ja istukka oli mennyt vinoon. Lievästi sanottuna ketutti, kun koru oli jo loppusilausta ja kiven istutusta vaille valmis. No sittenhän täytyi hieman varovasti hehkuttaa riipusta jotta saisin sen muotoiltua pallopunsselin päällä uudestaan kuperaksi. Ja hehkuttaessa lämpeni taas hiukan liian nopeasti ja juotteet istukan juuresta hieman lörähti ei niin siististi.

No sain pallopunsselin päällä painelemalla ja muovivasaralla hyvin varovasti riipuksen reunoja naputtamalla riipuksen taas oikean muotoiseksi. Istukka jäi silti hiukan vinoon.

Sen jälkeen siistin juotoskohdat ja punsselin jäljet ja kiillotin koko riipuksen mikromoottorin kanssa.

Istutin kiven hyvin hyvin varoen paikalleen, kun lukaisin että kaikki istutustyylit ovat topaasilla hyvin varottavia, vaikka se onkin kova kivi niin se lohkeaa herkästi. Ja olinhan minä edellisessä kivenistutuksessa rikkonut kuukiven. Tajusin vasta nyt että olenhan minä ennenkin topaaseja istuttanut, kun tein viime vuonna rivisormuksen sinisillä topaaseilla.

Istuttaessa istutuspainin lipesi kerran ja minulta jäi pari sydämen lyöntiä välistä, mutta onneksi ei livennyt kiveen vaan riipuksen pintaan. Teki pienen naarmun mitä täytyi koittaa vielä siloitella. Pyöritin lankojen päät raepunsselilla pyöreäksi.
Sain kiven istumaan napakasti, kivi on ehjä, mutta vinossa sivusta katsoessa. Edestä katsoen koru on siisti.

Aikataulu oli turhan tiukka, kiireessä aina sattuu ja tapahtuu jotain, vaikka sitten ihan loppuvaiheessa. Aikaa olisi muuten riittänyt, mutta olin jonkin aikaa flunssassa ja sen jälkeen oli muita murheita ja huolia. Lopulta ei jäänyt kuin muutama päivä aikaa tehdä ja jouduinkin tekemään yhden päivän toisen opettajan tunnilla kun en olisi muuten ehtinyt saamaan valmiiksi ja näyttämään lankaistutusta opettaneelle opettajalle tätä työtä. Opettajan mielestä riipus on sievä, vaikkakin istukka on hieman epäsiisti ja riipuslenkki liian kapea tällaiseen riipukseen. Ajattelin kuitenkin tehdä vielä lisää lankaistutuksia jos aika riittää. Haluan saada tehtyä siistin ja juuri oikean kokoisen istukan kivelle. Muutama trillion hiottu ametisti minulla ainakin odottaisi lankaistukoita.

Tänään sisko sai korun syntymäpäivälahjaksi ja ensimmäinen sana oli vau. Kysyin että kelpaako ja hän totesi naurahtaen että kelpaa hyvinkin. Näyttipä tuo minustakin lahjarasiassa hienolta.

Ruusuja 750 keltakullasta

Halusin vielä kokeilla tänä vuonna ennen työssäoppimisjakson alkamista kullan muotoilemista ja käsittelyä. Materiaalina on 750 keltakulta. Eikä edes jännittänyt hakea arvokasta materiaalia saati tehdä siitä jotain.

Tämä meni kätevästi kivenistutuskurssilla kun olin jo tehnyt pakolliset koulutyöt niin sain tehtyä vielä kruunuistutuksen kullastakin. Pääasiallisesti halusin tehdä riipuksen, mutta kun materiaalia tulikin valssatessa enemmän kuin tyttöjen kanssa oletimme, niin päätin tehdä vielä kultaiset tappikorvikset. Tappien taustat on vielä tilauksessa koulun kautta.

Ensin materiaalin haku ja kaavojen teko.

3mm kultalevystä täytyi valssata 0,40mm ja 0,6mm vahvuista levyä, siinä tarvittiinkin paljon hauista ja voimaa ja aikaa, seuraavana päivänä oli vähän hauikset ja ojentajat kipeät.

Ennen tömäytystä

Tässä olen jo sahannut ohuista levyistä kolme kukkaosaa ja tehnyt kruunuistukan. Juottaminen oli vähän vaikeaa, ja ensimmäinen istukka tuli vähän ohueksi ja sitä juottaessa kävikin niin että kynsi vähän suli. Täytyi ottaa viallinen irti ja tehdä uusi istukka, ja siitä tulikin parempi kun ei mennyt liian ohueksi.
Tässä kuvassa näkyy kun monien lämmitysten takia kulta on muuttunut laikukkaaksi, pinnassa näkyi punertavia laikkuja ja hapettunutta pintaa. Täytyi tömäyttää riipus. Tömäytys tarkoittaa kullan kemiallista puhdistusta syanidilla ja vetyperoksidilla, aineita kuumennettiin astiassa jossa korukin oli, niin että tapahtui nopea kuohahdus. Tämä operaatio syövyttää vähän kullan pintaa jolloin pinta alkaa kiiltää ja laikut häviävät. Meidän täytyi tömäyttää kolmella tavalla, viimeinen oli keskeneräinen tömäytys.

Tömäytyksen jälkeen

Korua ei tarvinnut kauheasti kiillotella tömäytyksen jälkeen, mikromoottorin pehmeällä harjaslaikalla ja punaisella vahalla vähän kiillottelin. Sitten vielä kivi paikoilleen ja istukan kynsien kiillotus. Normaalisti käytetään pihtejä kun painetaan kynnet kiven päälle, mutta nyt oli niin ahtaat paikat että täytyi istutuspunsselilla tehdä se homma.

Kaunishan siitä tuli, kivenä on 5mm granaatti

Jännästi kynsi-istukka heijastuu kullassa samoin kuin terälehdet toisissaan

Eipä ole kyllä kullankaan kuvaaminen ihan helppoa, pinta heijastaa näppärästi esim. kädestä oranssihtavaa väriä ja kameran linssin musta väri toistuu pintaan hyvin.

Hups on firmalla menny pikkusen leimat pieleen, ketjut tilataan valmiina firmoilta jotka valmistaa ne koneilla. Tässä on menny auttamattomasti päällekkäin vuosileima, pitoisuusleima, ja tekijäleima. Kyllä niistä jotain selvää saa, mutta eniten ihmetyttää että tilanne on "korjattu" leimaamalla 585 salmiakkipohjalla toiselle puolelle rinkulaa. Kullan leiman pohjamuotohan on ovaali ja platinan on salmiakki......... Täytyy varmaan vielä viedä ketju koululle näytille, että onko muissa ketjuissa samanlaista merkistöä

Ketju oli jännän mallista, tuommoisia kolmiota täynnä, ketju on 585 kultaa

Riipuslenkki on juotettu terälehtien taa hiukka piiloon

Kysyin vielä opettajalta mielipidettä työstä vaikkei se kurssin pääasiallinen työ ollut. Sanoi että on hieno, ainoa negatiivinen puoli oli että kolmiolenkki oli hiukan turhan pieni riipukseen verraten. Tajusin vasta sitten että onhan se tosiaan hieman pieni, jotenkin vain ajattelin etten halua tehdä siitä liian isoakaan. Opettaja pohti myös sitä miltä olisi näyttänyt skrymppipinnalla, kerroin että ajattelin mitenhän pintakuviointia voisi tehdä mutta en kuitenkaan lähtenyt tähän tekemään. Päätin kuitenkin korviksissa kokeilla opettajan ehdottamaa skrymppipintaa. Arviotakin pyysin opettajalta hinnasta kun itsellä ei oikein varsinkaan kullan kanssa ole tietoa missä hinnoissa valmis koru liikkuu. Ja arvokashan tämä opettajan mukaan oli, kun on kuitenkin käsityötä.

Ja vielä kun materiaalia jäi niin kovin niin tein tappikorvikset, ruusuiset tietenkin. Näihin otin levyn jäämän jota skrymppasin eli sulatin pintaa hieman jotta siihen tulee kuhmua ja kuviota. Kullan skrymppaaninen vain on paljon vaikeampaa kuin hopean. Kulta alkaa nopeammin vetäytymään kasaan, jolloin ei pysty kauaa yhtä kohtaa lämmittämään. Ja tasaista skrymppipintaa koko levyyn oli äärimmäisen vaikea tehdä. Sain levyyn tehtyä jopa sormen mentävän reijän, kun lämmittelin kappaletta ja jäin ihmettelemään pientä kultalammikkoa joka lillui levyn pinnalla, parissa sekunnissa se ikäänkuin räpsähti ja imaisi reijän kun kulta vetäytyi siitä kohti.

Luokkatoverit kävivät ihmettelemässä mitä teen ja ihmettelivät vielä suurempaan ääneen kuinka uskallan skrympata kultaa. Mikä huvitti minua kovasti ja totesin että eihän tämä minun kultapalani ole vaan koulun, että ehkä omallani en olisikaan uskaltanut kokeilla (lauseet sievistelty kirjakieleen, murteella kun tämän sanoi niin kaksimieliseksi vitsiksihän se muuttui ja naurut saatiin aikaiseksi).

Skrympattuun levyyn sain toiseen päähän pienen alueen pientä röpelöistä pintaa ja loput oli muhkua ja kuhmua sinne ja tänne. Röpelökohdista sahasin pienemmät kukat ja muhkukohdista suuremmat. Tappeihin oli helppo iskeä leimat kun kulta on kuitenkin kovempaa kuin hopea ja minä olen aika kova mäjäyttäjä kun leimaa isken, vaikka olen vaihtanut kevyempään vasaraankin.

Kauniit tuli näistäkin, joskin pieni epäsymmetria hiukan haittasi minua vaikka opettajakin sanoi ettei ruusutkaan aina symmetrisiä ole ja itse järkeilin lopulta että jos minä piirrän epäsymmetrisen kaavankin niin eihän siitä voi symmetristä lopulta saada. Näitäkin tulee varmasti käytettyä usein vaikkei ihonsävyni niin sovelias olekaan kultakoruille

 

Näissäkin oli juottaminen vähän hankalaa kun materiaali oli 0,3mm paksua, niin täytyi varoa ettei liikaa kuumenna ja vahingossa sulata. Kukkasten asettelu keskelle oli vakeaa kun tein tapista juuri sen mittaisen kun tarvitsin, olisi ehkä pitänyt jättää ylimääräistä tulemaan kukan keskeltä mutta ongelma olisi ollut että kun olisin ylimääräisen katkaissut pois niin en olisi oikein millään saanut siistittyä ja viilattua tapin päitä ruusun keskellä. Pintakuviointi on kyllä kiva mielestäni.

Oma työ: Nimilaatat kisuille

Päätin syksyllä tehdä omille kisuilleni nimilaatat hopeasta. Julkaisussa on kestänyt kun en saanut aikaiseksi hopeoida ja kaivertaa näitä. Nyt tällä viikolla hopeoin nämä ja kaiverrus täytyy vielä tehdä. Päivitän sen kaiverruksen tähän postaukseen vielä myöhemmin kunhan saan sen tehtyä.

Prikkaleikkurilla/kolikkoleikkurilla leikkasin ympyröitä paksummasta hopealevystä ja ohkaisemmasta sahasin tassut, varpaatkin sahasin erikseen.

Juotin tassut pohjiin ja sahasin vielä ripustuslenkit paksusta levystä, jotka vielä juotin kiinni pohjiin.

Varpaiden välit ärsyttää, kun juote vähän levisi siellä yhdessä kohti ja jouduin sitä poistamaan ja sitten jouduin kuitenkin vielä kiillottamaan mikromoottorin laikoilla noita varpaan välejä vaikka olin huopapinnalle kiillottanut ennen juottamista. Ja mikromoottorin pikkulaikat jättää isoihin pintoihin näkyviä viiruja monesti ja niinhän niitä jäi sitten näihinkin. Onpahan karvaiset tassut nyt. Luulen että toisen kissani käsittelyssä ei taida kauaa kestää tämä nimilaatta kun protestoi yllättäen tässä pari viikkoa sitten ja puri metalliset kilikellot täysin reijille ja muodottomaksi omasta kaulapannastaan.

Härömpi tassu menee härömmälle kissalle ja sievempi menee sievemmälle.

Kaiverrettu nimet ja numerot, olikin hopeaan tosi liukasta kaivertaa, vähän väliä tuli hutiheittoja, varsinkin jos yritti hiusviivaa tehdä. Jouduinkin filssaamaan hutiheitot pois ja kaivertamaan uudestaan

Riipus hierretyillä kivillä

Olin aiemmin harjoitellut hiertämistä paksuun hopealevyn palaan ja nyt sain tilaustyön jossa täytyi olla 4 sinistä kiveä ja kaiverrettu teksti. Riipus ei saanut olla liian kookas. Yhteistuumin päätimme että kivet laitetaan paikoilleen hiertämällä.

Riipukseen sain inspiraatiota äitini pitsinnypläys taidoista.

Riipus on tehty 2mm hopealevystä, johon sahasin kuviot ja tein sovitteet kiville. Kivinä on ruiskukan siniset 3mm kokoiset cubic zirkoniat.

Kivien sovitteet meni aavistuksen liian syvälle mikä vaikeutti hiertämistä. Hiertäminen olikin kovaa hommaa, tein sitä monta tuntia, kyynärpää meinasi krampata ja sormissa oli ainakin kolme rakkoa ja monta kipeää kohtaa.

Kiillotin korun hiertämisen jälkeen ja vein ultraäänipesuriin. Olin jo menossa lunastamaan riipusta kunnes huomattiin että yksi kivi on aivan vinossa ja sitten huomasin parin muunkin heiluvan. Olivat olleet kiinni lialla ja vahalla, jotka sitten ultrassa lähtivät pois.

Hiersin heiluvat kivet uudestaan paikalleen, yksi jäi aavistuksen heilumaan, mutta opettaja sanoi että on sen verran tiukassa ettei kyllä irtoa. Jouduin kiillottamaan takapuolta uudestaan ja vein taas ultraan. Jonka jälkeen heiluva kivi oli kiinnittynyt tiukemmin kiinni ja toinen kivi puolestaan heilui enemmän.

Tässä vaiheessa sain opettajan terävämmän hiertimen käyttöön, jolla sainkin tosi nopeasti kiristettyä heiluvan kiven paikoilleen.

Kaksi kiveä on niin tiukasti kiinni etteivät heilu ja kaksi muuta heiluvat niin vähän että heilumista on erittäin vaikea huomata.

Ensi kerralla jätän sovitteet kuitenkin hieman ylemmäs. Nyt muistin vain opettajan sanat, että sovitteet pitää olla matalalla ja se viimeinen silaus kun madalsin reikiä oli hieman liikaa. Kiven uuman täytyy mennä juuri hitusen levyn reunan alle, niin että on juuri ja juuri erotettavissa pieni reunus jota hierretään. Itselläni tuo reunus oli aika silminnähtävä.

Mutta kaunis siitä tuli. Moni luokkalainenkin kävi ihastelemassa. Nyt täytyy vielä tilaajalla hyväksyttää että onko sopiva, ennen kuin kaiverran taakse tekstiä.

Ja jos ei tilaaja jostain syystä huoli, niin päätyy kyllä sitten omaan kaulaan. On se niin ihana.

Kivien oikea väri näkyy paremmin tässä kuvassa

Oma työ: Belgianpaimenkoira-riipus

Ehdinpäs tekemään tilaustyön työkaverilleni, kun sainkin yli viikon ajoissa kaikki jakson korutyöt tehtyä.

Työkaverini halusi kaulakorun omasta belgianpaimenkoirastaan. Hän käy koirien kanssa näyttelyissä ja niin löytyi häneltä hyvä kuva omasta belgistään, josta sain otettua siluetin riipusta varten.

Olen todella tyytyväinen koiraan, sain hienosti sahattua ja viilattua turkin. Lenkin juottaminen oli taas haastavaa, juote juoksi lenkkiä pitkin eikä tarttunut hauvaan. Ja sitten kun se päätti tarttua niin se sulatti kaikki entiset juotteet palloksi takapuolelle, no eikun viilaamaan pois. Koira on 1mm hopealevystä ja kolmiolenkki 0,6mm hopealevystä.

Kehysistutus

Tämän jakson aikana töissämme on ollut aiheena kivenistutus ja niittaus.
Aloitimme kehysistutuksen tekemisestä, siihen tarvittiin pyöröhiottu kapussi ja omista laatikoistani löytyi ametistikvartsi tähän työhön. Näitä kehysistutuksia olen pitkään haaveillut opettelevani, mutta en ollut vielä saanut aikaiseksi. Mutta nyt koulussa pääsi näppärästi senkin opettelemaan.

Ensin mitattiin kiven ympärysmitta ja sen mukaan sahattiin 0,5mm hopealevystä suiro. Suiro juotettiin rinkulaksi. Rinkula muotoiltiin ja kokeiltiin että on kiven myötäinen, kivi ei saanut heilua sen sisällä. Seuraavaksi sahattiin 0,6mm hopealevystä pohjakappale suurempi kuin suirosta tehty rinkula ja juotettiin rinkula pohjalevyyn. Tässä vaiheessa ei saanut olla liian hätäinen, kokeilemaan mahtuuko kivi sille tehtyyn pohjaan, koska jos niin meni tekemään, ei kiveä saanut enää pois. Sahasin pohjakappaleeseen valoaukkokuvion, tein lenkit ja juotin kiinni. Ennen lenkkien juottamista kokeilin kiveä pohjaan, juottamisen aikana lämpö saattaa muokata rinkulaa suuntaan tai toiseen eikä kivi välttämättä ole hyvä pohjassa, mutta omani meni hyvin paikoilleen.
Valoaukon tarkoitus on nimensä mukaisesti päästää valo läpi, jolloin kivi näkyy hienosti valon siihen osuessa, mutta se myös auttaa kiven alle käytössä joutuvaa likaa poistumaan.

Riipus istutuspunsselilla istutuksen jälkeen

Istutuspunsseli

Tässä vielä tämä työkalu jossa istutus tehtiin, tätä käytetään myös kaivertamisessakin joskus. Kutsutaan kaiverruskuulaksi/istutuskuulaksi. Painaa todella paljon ja on arvokas vehe. Riipus kivineen laitettiin noiden pikkuneliöiden väliin jumiin, työ pysyi paikallaan kun istutuspunsselilla painettiin reunoja kiven päälle.

Olen tyytyväinen riipukseen, kuvio kylläkään ei ole täysin symmetrinen kun käsivaraisesti sen siihen piirsin, ja pyöreän lenkin juottaminen on aina vaikeaa. Se ei meinaa juottua millään kiinni ja sitten kun se juottuu, niin lenkin juureen tulee hirveä juotekasa ja lenkkikin yleensä menee vinoon suuntaan tai toiseen. Pyöreä lenkki jäi hieman vinoon, kokeilen vielä jos pihdeillä saisin varovasti suoristettua. Kolmiolenkin tein aivan liian paksusta materiaalista, 1mm hopealevystä. Siinä olikin homma taivutella se muotoonsa. Mutta onnistuin.

Kupera riipus

Nyt meillä on ollut monta työtä yhtäaikaa tekeillä. Tämä työ oli suhteellisen helppo ja nopea. Tässäkin täytyi olla läpisahauskuvio ja mahdollisesti sisäpinnan patinointi Blitzillä.

Minä suunnittelin ja sahasin pienen lohikäärmeen. Alemman levyn taoin vasaralla, jotta se näyttäisi ikäänkuin suomuilta kun lohikäärmeen läpi katselee. Tässä oli enemmän haastetta sahauksen osalta, koska levystä piti sahata ensin pyöreä lätkä joka ensin lyötiin punsselilla kuperaksi ja vasta tämän jälkeen siirrettiin sahattava kuvio pintaan ja sahattiin se irti.

Kolmiolenkkiä tehtäessä alkoi lenkin kapein kohta jo murtumaan kovan taivuttelun jälkeen. Hopealevy josta tein lenkin oli todella kovaa, vaikka olin sen jo hehkuttanut. Jouduin sitten vähän katkaisemaan pois lenkin mitasta, mutta se oli vain parempi, lenkistä tuli mielestäni nätimpi kuin mitä siitä olisi tullut alkuperäisellä kaavalla.

Tämäkin koru taisi kiillottaessa pari kertaa kiillotuspöntön pohjalle lentää. Ja takapuolelle jäi appelsiinia kiillottaessa, siis sellaisia pieniä pisteitä niin kuin appelsiinissa. Sellaista tulee jos ei tarpeeksi lujaa paina korua kiillotuslaikkaa/huopalaikkaa vasten tai jos jää liian pitkään junnaamaan yhteen kohtaan laikalla. No toinen opettaja oli antanut vinkin käyttää vihreää vahaa joka on karkeampaa kuin käyttämämme sininen ja tuo vihreä vaha söi tosi hyvin pois suurimman osan appelsiinista. Pieniä pisteitä vielä jäi, jotka olisi pitänyt viilata ja filssata uudestaan ja tehdä kaikki kiillotukset uusiksi. Päätin kuitenkin jättää pinnan sellaiseksi.

Tämänkin minä hopeoin kun korun takapuolelle tuli mustaa hopeaa. Lopuksi vielä blitzasin. Tämä koru saattaa päätyä omaan kaulaan kerran jos toisenkin.