Valukorut

Meillä oli valukurssi, jonka aikana oli tarkoitus tehdä kumimuotin avulla kaulakoru jossa on monistettu samanlaista osaa. Kumimuotin voi tehdä valmiista esineistä tai tehdä alkuperäiskappaleen vahasta ja sen valamisen jälkeen tehdä siitä kumimuotti, tai voi valaa orgaanisen esineen ja tehdä siitä kumimuotin.

Itselläni ei meinannut ensin millään tulla ideaa kun tehtävänanto oli että täytyi monistaa jotain kappaletta. Lopulta päädyin miettimään orgaanisia esineitä ja kävin ostamassa kaupasta maustehyllyltä tähtianis-pussin. Sain heti inspiraation myös siihen että laitan emalia koruihin. Valkkasin pussista erikoisempia tähtianiksia, jotka kiinnitin vahakuuseen valettavaksi. Kaikki olivat onnistuneet valussa hyvin, mitä nyt oli aika paljon huokoisuutta. Putsasin ja siistin kappaleet joista aioin tehdä korut. Ötökän mallisesta tähtianis kappaleesta tein kumimuotin, itse asiassa kaksikin, kun ensimmäisellä oli vaikea irrottaa ötökkä niin että lenkitkin pysyisi ehjinä. Lopulta kuitenkin ensimmäinen muotti toimi paremmin, toinen muotti ei täyttynyt kunnolla.

Muotteihin ruutataan siis kuumaa vahaa vahapöntöstä, vaha täyttää muotissa olevan kuvion. Kun vaha on jähmettynyt, se otetaan pois muotista ja valmis vahakappale laitetaan vahakuuseen. Sen jälkeen tehdään kipsimuotti, höyrytetään vaha pois ja laitetaan kipsimuotti uuniin. Sen jälkeen se on valmis valettavaksi. Kipsimuottiin kaadetaan sulaa metallia kuten hopeaa tai kultaa.

Itse tein muotin avulla kahdeksan ötökkäosaa lenkeillä. Laitoin lenkit sen takia jo alkuperäiskappaleeseen josta tein kumimuotin, että voin emaloida osat huoletta. Emaloinnin aikana kun juotetut osat saattavat pudota pois, koska emalointiuunissa on niin kova lämpö. Näin sain säästettyä aikaa ja vaivaa ja varmistettua emaloinnin onnistumisen.

Minusta koruista tuli hauskoja. Emalointikin onnistui hyvin ja ongelmitta, vaikka yksi opettaja oli kuulema väittänyt ettei valukoruja pysty emaloimaan, että emalointiuunissa alkaisi valot vilkkumaan. Tappikorviksiin laitoin kaksi tappia, jotta pysyvät korvassa korvanlehden myötäisesti. Tappien välit täytyi mitoittaa omien korvanreikien mukaan. Jouduin toiset tapit kiinnittämään laserilla, kun totesin että yhdellä tapilla ei pysy haluamassani asennossa. Oli oikeastaan ihan kiva laaseroida, kun sitä ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua. Emali ei vaurioittunut laaseroinnissa, kun antoi kappaleiden jäähtyä iskujen välillä. Laaseri nimittäin kuumentaa kappaleita jonkin verran. Sillä ei saa iskeä suoraan kiveen tai emaliin, ne menevät rikki.
Pääsin käyttämään myös Puk-hitsauslaitetta, kun hitsasin avonaiset lenkit ketjusta kiinni.

Emalointikurssi

Emalointiahan me harjoittelimme vähän väriopin kurssilla, mutta nyt meillä oli emalointikurssi jossa valmistimme yhden korun.

Tuli siitä nätti kuitenkin

Päätin tehdä riipuksen, aiheena riikinkukon sulka. Sahasin pohjapalan 0,8mm hopealevystä (tähän sahasin mukaan riipuslenkin jottei sitä tarvitse erikseen juottaa) ja päällipalan 0,5mm hopealevystä. Nämä juotettiin toisiinsa 0 juotteella, sillä juotetaan vain emalityöt, kun kestää paremmin emaliuunin jopa 850 asteen lämpöä. Juottamisessa meni aikaa, kun en tahtonut saada kovaa juotetta mitenkään juoksemaan vaan päälipala alkoi melkein sulaa. Lopulta lämmitin juotepalat päälipalan takapuolelle hieman kiinni, lätkäsin pohjapalan päälle, ja lämmitin skamolexin päällä pohjapalaa. En siis nähnyt päälipalaa ollenkaan ja juotin ikään kuin sokkona, mutta kävi paljon nopeammin. Pohjapalaa lämmitin niin paljon että hehkui ja alkoi hieman yhdestä reunasta näyttämään sulamisen merkkejä.

Tein kaivertimella vielä sulanviivoja.

Nyt minun täytyi myös jauhaa emali, kun valitsin sellaiset sävyt joita ei ollut valmiiksi jauhettu. Värit olivat isoina lasikökkäreinä. Kökkäre laitettiin tuollaiseen ikään kuin morttelikuppiin. "Mortteli" paikalleen ja tuolla raskaalla vasaralla lyötiin lujaa ja monta kertaa että saatiin kökkäre jauheeksi. Tämä tehtiin vetokaapissa, koska emalissa on lyijyä, arsenikkia ja kadmiumia, eikä niiden hengittäminen tee hyvää.

Jauhe ripoteltiin siivilän läpi taitetulle A4:lle toisessa vetokaapissa ja paperilta se jauhe laitettiin keraamiseen kippoon. Eri värien välillä täytyi ilmanpainepistoolilla putsata jauhamisvälineet ja siiviläkippo.

Sitten tislatun veden kanssa tehtiin jauheen puhdistus jotta saadaan siitä käyttökelpoista.

Transparentit värit täytyi olla ja tässä on minun väripalettini. Emalivärejä on 3 eri asteessa sulavia, ja täytyy valita aina viereiset asteet.
Sävyni ovat matalassa (W) ja keskitasoisessa (M) lämmössä sulavia.

Valittujen värien koepoltto, kokeilin huopalaikka kiillotusta tähän jotta tiedän tapahtuuko näille emaliväreille mitään. Kaiversin kuvioita myös, näkyvät haaleasti läpi.

Emalit levitetty todella tarkasti, opettaja sanoi että juuri sopivan paksuja kerroksia laitoin emalia ja kyseli olenko aiemmin muualla tehnyt emalointia. Emalia on hyvä laittaa pienissä kerroksissa, jotta sulautuvat paremmin toisiinsa.

3 emalikerrosta, pinnalle levinnyt emali ei haittaa, pintaa hierotaan tasaiseksi hohkakivillä ja vesihiomapaperilla. Kun tämä on tehty, jää pinta mattapintaiseksi, mutta kun laitetaan vielä hetkeksi uuniin tulee pinnasta taas kiiltävä. Emali jää polttojen jälkeen epätasaiseksi ja muhkuraiseksi, siksi se tasoitetaan niillä kivillä.

Tässä näkyy työn lämpötilan nopea muutos kun työ otetaan pois 850 asteisesta emalointiuunista

Kun emalipinta oli tasoitettu kivillä ja vesihiomapaperilla sekä tehty kiiltopoltto, hioin vielä takapuolen ja kiillotin korun varovasti. Kiillotus piti tehdä varoen, ettei koru lämpene liikaa, liika lämpö saattaa saada emalin halkeilemaan. Lämmitin todella varovasti ja emaliin tuli silti kolme pientä säröä, joita ei edes huomaa jos ei ymmärrä etsiä. Niiden takia en päättänyt ruveta polttamaan työtä uudestaan. Riipuksen takapuoli oli täynnä mustaa hopeaa, opettaja sanoi sen johtuvan siitä että korua joutuu emalointiuunissa lämmittämään niin monta kertaa ja että kuuluu asiaan. Täytyi siis tehdä vielä hopeointi korulle ennen kuin oli lopullisesti valmis.

Jostain syystä hopeointi jämähti pintaan oikein kunnolla enkä saanut liinalla hangattua riipusta kiiltäväksi. Hopeointi jättää pinnan aluksi helmiäisenvalkoiseksi ja liinalla sen saa hangattua aika kiiltäväksi taas. No nyt ei sitten millään lähtenyt niin otin mikromoottoriin rättilaikan ja siihen laitoin punaista vahaa. Sillä saikin painaa lujaa ja käyttää paljon vahaa että sai helmiäisenvärin pois riipuksen pinnasta. Takapuolenkin vedin sillä ja kun takapuoli oli iso sileä pinta niin siihen jäi helposti pikkulaikasta pieniä viiruja, mutta takapuolella eivät haittaa.

Opettajan mielestä on hieno ja on se minunkin mielestäni, ainoastaan minua hieman häiritsee pikkulaikan jättämät viirut takapuolelle, etupuolen ruodossa yksi epätasainen kohta sekä etupuolen reunassa epätasainen kohta jota en pystynyt viilaamaan enempää tai olisi sauma-aukko suurentunut, sekä ne kolme minimaalista säröä emalissa. Vaikkeivat nuo olekaan sellaisia mitkä näkyisivät erittäin häiritsevästi kun korua kaulassa kantaa.

Seuraavaksi teen vielä samalla kurssilla etsatun riipuksen, jonka vielä emaloin. Riipus on nyt etsausta vailla, siitä seuraavassa postauksessa.

Emalointi

Harjoittelimme emalointia syksyllä.

Luokkatoverini tässä ottaa jauhettua emaliväriä kulhoon

Joukkoon laitetaan tislattua vettä ja tuollaisella lääke/maustemurskaimella jauhetaan

Valutetaan vesi pois ja toistetaan niin monta kertaa että vesi muuttuu kirkkaaksi

Johan kirkastui

Filssattu kuparilaattani, keskelle piirtopuikolla tehty neliö

Luokkatoveri näyttää kuinka lasiharjalla harjataan kuparilaatan pinta puhtaaksi veden kanssa.

Kumihanskat on tarpeen, harja on tehty sadoista ohuista lasi"langoista" joiden

ympärille on kääritty paksua narua

Sitten vaan erivärisiä kosteita tislatun veden kanssa puhdistettuja jauheita levyille, keskelle tehtyyn neliöön harmaata.

Ja eikun uuniin

Siellä se paistuu, lämpötila taisi pyöriä 700-800 asteen kulmilla. Paistuminen tapahtui yllättävän nopeasti 1-3min, jos piti liian pitkään saattoi muuttua mustaksi, jos liian vähän ei sulanut lasimaiseksi vaan jäi raemaiseksi

Minun paistetut levyt, olisi saanut hitusen pidempään olla, pinta jäi harmaista kohti rakeiseksi, eri väritkin sulavat eri aikaan. Pinta on kumpuileva, eipä mennytkään jauhe tasaisesti

Hauska oli kokeilla, kohta meillä alkaakin oikeasti emalointikurssi, jonka aikana teemme jonkinlaisen pyöreämuotoisen korun