Lankaistukat ametisteille

Ostin joskus trillion hiottuja ametisteja, joille olen haaveillut tekeväni istukat. Päätin tehdä lankaistukat, jotta tulisi lisää harjoitusta.

Ongelmia tuli vastaan, pienet istukat jouduin tekemään uusiksi, koska materiaalivahvuudet muuttuivat radikaalisti kastikkaraudalla iskiessä. Ja riipusta jouduin tekemään eräänä iltana kiireessä, niin unohdin jossain vaiheessa titaanilevyn kerrosten välistä pois kun rupesin korjaamaan jotain juotoskohtaa. Sehän juottui iloisesti umpeen ja täytyi taas korjata. Istukoiden mitoittaminen on hyvin hankalaa, istukan pitäisi olla isompi kuin kiven jotta kiven uuma jäisi makaamaan istukan reunalle kun sovitteet on tehty. Ongelma on että kun tekee isomman istukan, langat täytyisi juottaa niin että niille tehdään lokonen istukan kylkeen ja tämähän onnistuisi vain paksuilla aineenvahvuuksilla. Omat aineenvahvuuteni olivat jo vähäiset kivien sovitteiden myötä. Toiseen korvikseen en ole tyytyväinen, kun lankoja ei saanut juotettua parempaan asentoon. Muihin olen tyytyväinen.
No, harjoittelu tekee mestarin.

Asiakastyöt

Saimme asiakastöitä tehtäväksi, työt olivat aika yksinkertaisia. Minä sain tehtäväksi kahdenlaiset vaihdettavat riipukset prisuurikorviksiin.

Toisiin täytyi tehdä helmille hopeiset yksinkertaiset tapit, joiden toisessa päässä on hattu ja toisessa tietenkin lenkki. Tapit liimattiin paikalleen kaksikomponenttiliimalla. Toisiin täytyi tehdä valkokullasta kehysistukat valkoisille viistehiotuille akaattikapusseille. Odotin innolla valkokullan käsittelyä, kun en ollut aiemmin siitä mitään tehnyt. Valkokultaisissa riipuksissa reunus piti jättää mahdollisimman matalaksi, jotta sitä ei juurikaan näkyisi eteenpäin.

Raeistutus ja Pavé

Ensimmäisessä jaksossa teimme myös raeistutusta. Ensin harjoiteltiin neliöihin, sitten palkkiin, sitten pavé-istutusta kolmioon ja pavé-istutusta omavalintaiseen riipukseen/korviksiin/sormukseen. Niin ja teimme kittipuikon harjanvarresta, jotta saamme siihen hopeaosat kiinni. Ja vielä lisäksi raekaivertimen ja tasokaivertimen, minun ei tarvinnut tehdä tasokaiverrinta kun olin tehnyt sen jo edellisenä vuonna.

Opettaja sanoi tietävänsä minun olevan hyvä tässä kivenistutuksessa, koska olen niin rauhallinen. Tässä kun tarvitsee kärsivällisyyttä. Minusta tämä onkin mukavan tyyntä tekemistä.

Ensin sahasimme neliöt ja teimme sahalla urat ristin muotoon jotta saamme jokaiselle kivelle oman karsinan. Teimme kiville valoaukot ja alustavat sovitteet siksi, että pystymme sahaamaan pohjapuolelle pienet neliöt koristeeksi valoaukoille. Sen jälkeen teimme kiville sovitteet, kivien taulujen tuli jäädä metallin tasolle.

Kittipuikon kirjelakkaa lämmitettiin ja painettiin hopeaosa kiinni. Kun lakka oli jäähtynyt, ylimääräinen poistettiin kivien sovitteista palloporalla. Sitten päästiin istuttamaan.

Ensin nostettiin raekaivertimella rae-aihio kiven viereen, tehtiin tasokaivertimella raakaleikkaus eli viistettiin rae-aihion ympäri, jotta se tulee paremmin esiin. Pyöräytettiin raepunsselilla raeaihio palloksi kiven päälle ja sitten vain tasokaivertimella hieman kerrallaan jyrsimällä keskeltä nurkkaa kohti tehtiin kivelle kehys. Kehyksen tekeminen ei ollut helppoa, varsinkaan kulmien. Kulmaan olisi pitänyt tulla viivasuora viiste joka näkyy valaistuksessa mustana. Toisessa neliössä alkoi jo vähän ymmärtämään asentoja ja tekniikkaa, eivätkä kulmat olleet enää niin pyöreitä. Palkissa alkoi jo selvästi muotoutumaan kulmaviisteitä.

Tässä on vasta nostettu rae-aihiot ja pyöräytetty ne palloiksi

Kaksi neliötä ja yhden palkin tehtyäni opettaja ehdottikin yllätyksekseni tekemään pavé-istutusta kolmioon.

Pavé-istutuksessa eli kiveysistutuksessa ideana on että yksi rae pitää kahta kiveä paikallaan. Pavé-istutusta näkee usein runsaana kivirykelmänä ja korut onkin usein kuorrutettu kivillä. Lopputulos on ehkä liian diskopallomainen. Itse pidän enemmän siitä että pavéta on vain koristeena ja itse metallikin näkyy jossain kohti korua.

Pavéssa kivet istutetaan aivan vieri viereen, kivien uumat eivät kuitenkaan saa koskettaa toisiaan. Kun kiville on tehty sovitteet, jyrsitään raekaivertimella vielä sovitteiden väleihin urat joiden täytyy yltää kiven uuman alapuolelle. Tämä estää kivien osumista toisiin ja mahdollista lohkeamista kun rakeita painetaan. Tässäkin tehdään tasokaivertimella hyvin pieni kehys kiville.

Itse pidän tätä pavéta kauniimpana kuin neliömäistä raeistutusta.

Siellä niitä pikkuisia palloja on kivien välissä

Van, minäpä osasin istuttaa kivet hienolle notkolle.
Painoin nimittäin eka keskipallot loppuun saakka ja sitten ulommat. Ja tajusin erheen tietenkin vasta kun aloin tarkastelemaan kolmiota sivusuunnasta. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja miettiä opettajan reaktiota notkokiviin.

Tällaisessa pienessä osassa olisi pitänyt painaa ensin hieman keskellä olevia, sitten ulommaiset loppuun saakka ja vielä uudestaan keskimmäiset loppuun saakka. Isommissa koruissa kuulema täytyy tehdä näin kun minä olin tehnyt eli edetä keskeltä ulospäin.

En sentään saanut naurunsekaista palautetta kolmiosta vaan päin vastoin opettaja sanoi että hän tiesi kyllä että minä olen kivenistuttaja ja että tämä on todella hyvä ensimmäiseksi pavéksi. Ja sanoi että onneksi olen osannut ottaa maltillisesti ainesta pois kun olen tasokaivertimella jyrsinyt kehystä.

Seuraavaksi hän antoikin minulle tehtäväksi tehdä riipuksen/korvikset/sormuksen johon tulisi pavé-istutusta. Päätin tehdä kaksi pientä riipusta jossa tätä pavé-istutusta olisi vain osittain, ja korussa olisi selvästi nähtävissä myös metallipintaa.

Suunniteltujen riipusten päälle laitettiin kaksipuolista teippiä, jonka päälle mallattiin pieniä kiviä, jotta näkee suurinpiirtein kuinka paljon tarvitsee ja minkä kokoisia.

Sovitteiden ja valoaukkojen tekeminen ja mallaaminen oikeille paikoilleen olikin vaikeaa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä jokaiselle kivelle valoaukot ja sovitteet yksitellen, jotta kivet saisi mahdollisimman lähelle toisiaan. Alkuperäinen kivien sijoitus suunnitelma oli siis vain hahmotelma. Sovitteita tehtäessä näkee lopullisesti kuinka monta kiveä koruun saa mahtumaan.

Sovitteiden tekeminen oli aika pitkäveteistä, varsinkin kun pienempien kivien palloporanterä toimi omituisesti ja nostatti kummallista pursetta metallipinnan päälle, minkä vuoksi pienten kivien paikalleen sovittaminen oli vaikeaa. Enkä viitsinyt mennä sillä hetkellä hakemaan opettajalta uutta kun hänellä oli toiset tunnit ja hyvin kiireisen oloista.

Loppujen lopuksi ekassa riipuksessa sovitteet menivät liian reunaan saakka ja toisessa sovitteet menivät liian kauas toisistaan. Hylkäsin siis molemmat riipukset romukoppaan. Tein pyöreätä riipusta seuraavaksi, siihenkin sovitteiden sijoittaminen oli vaikeaa ja kaiken kukkuraksi pylväsporakoneella poratessa poranterä päätti yhdessä kohtaa pyöräyttää itsensä hieman eri kohtaan mikä teki sen että sovitetta tehtäessä kivien väliin jäi pieni silminnähtävä rako josta valo paistoi läpi.

Ja 1,5mm kivien sovitteet menivät taas liian syvälle kun uusikin palloporanterä nostatti pursetta, jonka poistamisen jälkeen kivet sujahtivat todella alas. Rakeita painaessa tämä kävikin ongelmaksi kun rakeet eivät yltäneet niin alhaalla oleviin kiviin. Kävin pyytämässä opettajalta neuvoa, hän kehoitti kokeilemaan pienemmällä raepunsselilla työntäen samalla hieman vinoittain raetta pikkukivien päälle. Tällä tavalla pari raetta katkesi mutta tein uudet viereen. Lopulta melkein kaikki kivet olivat hyvin kiinni. Testasin vielä ultraäänipesurilla, onko jotkin kivet irti ja yksi ainut kivi pomppasi keskemmältä pois, laitoin sen takaisin paikalleen ja painoin pienemmällä raepunsselilla rakeet kiinnemmäksi. 1,5mm kivet ovat eri tasossa kuin 2mm kivet.

Meillä oli myös toisen opettajan pitämänä raeistutusta. Hänen kurssilla kokeilimme myös istuttamista toisin päin, eli tekemällä leikkaukset ensin ja vasta sitten kivet laitettiin sovitteisiin ja rakeet painettiin päälle. Kokeilimme myös pikaisesti paineilmakaivertimia.

Eka; normaali-istutus

Toka; leikkaukset ensin

Kolmas; paineilmakaivertimella

Tähän täytyisi todella paneutua jotta onnistuisi hyvin. Vaatii paljon aikaa harjoitella ja kärsivällisyyttä.

Valukorut

Meillä oli valukurssi, jonka aikana oli tarkoitus tehdä kumimuotin avulla kaulakoru jossa on monistettu samanlaista osaa. Kumimuotin voi tehdä valmiista esineistä tai tehdä alkuperäiskappaleen vahasta ja sen valamisen jälkeen tehdä siitä kumimuotti, tai voi valaa orgaanisen esineen ja tehdä siitä kumimuotin.

Itselläni ei meinannut ensin millään tulla ideaa kun tehtävänanto oli että täytyi monistaa jotain kappaletta. Lopulta päädyin miettimään orgaanisia esineitä ja kävin ostamassa kaupasta maustehyllyltä tähtianis-pussin. Sain heti inspiraation myös siihen että laitan emalia koruihin. Valkkasin pussista erikoisempia tähtianiksia, jotka kiinnitin vahakuuseen valettavaksi. Kaikki olivat onnistuneet valussa hyvin, mitä nyt oli aika paljon huokoisuutta. Putsasin ja siistin kappaleet joista aioin tehdä korut. Ötökän mallisesta tähtianis kappaleesta tein kumimuotin, itse asiassa kaksikin, kun ensimmäisellä oli vaikea irrottaa ötökkä niin että lenkitkin pysyisi ehjinä. Lopulta kuitenkin ensimmäinen muotti toimi paremmin, toinen muotti ei täyttynyt kunnolla.

Muotteihin ruutataan siis kuumaa vahaa vahapöntöstä, vaha täyttää muotissa olevan kuvion. Kun vaha on jähmettynyt, se otetaan pois muotista ja valmis vahakappale laitetaan vahakuuseen. Sen jälkeen tehdään kipsimuotti, höyrytetään vaha pois ja laitetaan kipsimuotti uuniin. Sen jälkeen se on valmis valettavaksi. Kipsimuottiin kaadetaan sulaa metallia kuten hopeaa tai kultaa.

Itse tein muotin avulla kahdeksan ötökkäosaa lenkeillä. Laitoin lenkit sen takia jo alkuperäiskappaleeseen josta tein kumimuotin, että voin emaloida osat huoletta. Emaloinnin aikana kun juotetut osat saattavat pudota pois, koska emalointiuunissa on niin kova lämpö. Näin sain säästettyä aikaa ja vaivaa ja varmistettua emaloinnin onnistumisen.

Minusta koruista tuli hauskoja. Emalointikin onnistui hyvin ja ongelmitta, vaikka yksi opettaja oli kuulema väittänyt ettei valukoruja pysty emaloimaan, että emalointiuunissa alkaisi valot vilkkumaan. Tappikorviksiin laitoin kaksi tappia, jotta pysyvät korvassa korvanlehden myötäisesti. Tappien välit täytyi mitoittaa omien korvanreikien mukaan. Jouduin toiset tapit kiinnittämään laserilla, kun totesin että yhdellä tapilla ei pysy haluamassani asennossa. Oli oikeastaan ihan kiva laaseroida, kun sitä ei ole pitkään aikaan tullut harjoiteltua. Emali ei vaurioittunut laaseroinnissa, kun antoi kappaleiden jäähtyä iskujen välillä. Laaseri nimittäin kuumentaa kappaleita jonkin verran. Sillä ei saa iskeä suoraan kiveen tai emaliin, ne menevät rikki.
Pääsin käyttämään myös Puk-hitsauslaitetta, kun hitsasin avonaiset lenkit ketjusta kiinni.

Rannekoru

Yhtenä koulutyönä tuli valmistaa ontto rannekoru. Luokkakaverin kanssa päätettiin kokeilla mokume ganea, mutta kun ketään ei ollut sen suuremmin ohjeistamassa niin päätimme tehdä kupari ja hopeatangosta spiraalia, jonka valssasimme 0,6mm vahvuiseksi. Harjoittelimme ensin opettajan materiaaleilla jotta tietäisimme paljonko materiaalia tarvitsisimme. Tangosta kun piti saada valssattua n. 1cm leveä levy ja meidän täytyi lunastaa hopeatankoa etukäteen, koska meidän täytyi juottaa se nollajuotteella kuparitankoon. Työtä ei voinut leimata kuparin takia. Työhön saamamme kupari oli jonkinlaista kupari-tompakki sekoitusta, sen takia väri on hieman kellertävämpi. Lukon kieli tehtiin alpakasta.

Hopea-kuparitankoa oli vaikea työstää, tarvittiin paljon käsivoimaa ja suuret pihdit sekä paljon hehkutusta, jotta tankoa sai väännettyä suoralle spiraalille. Asiaa ei helpottanut kauhea flunssa ja pieni kuume jossa satuin silloin olemaan. Tankoa työstäessä menikin useampi päivä ennen kuin se oli valssattu ja pyöräytetty renkaaksi.

Testing testing

Rannerenkaassa oli todella paljon vaiheita. Eikä ihan kaikki mennyt putkeen, innostuin esimerkiksi prässillä painamaan sisäsarjaa liian lujaa paikalleen, mikä tietty näkyy korun ulkomuodossa. Emme saaneet yksityiskohtaista ohjetta korun tekoon, vain yleispätevän lapun ja muutamia esimerkkirannekoruja. Sen takia korun tekoa ja mitoitusta oli aluksi vaikea hahmottaa, mutta onneksi kavereiden kanssa voi lyödä viisaat päät yhteen.

Matkassa olleista mutkista huolimatta tuli toimiva rannekoru, lukko napsahtaa ja pysyy hyvin paikallaan. Ja mahtuu käteenikin, vaikka olin unohtanut huomioda että sisäsarja syö koosta jonkin verran. Ensi kerralla saisi jo varmasti siistimmän yksilön aikaiseksi kun tietää mitä välttää ja ymmärtää kuinka koru kasataan.

Tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näyttö

Meillä oli tuotteen suunnittelun ja valmistamisen näytössä kaksi osaa, toinen oli ovaali kruunuistukka sitriinille ja toinen huomiointilahja Koulutuskeskus Salpaukselle.

Ovaaliin kruunuistukkaan oli varattu aikaa 2 kokonaista päivää ja kaksi puolikasta päivää, yhteensä siis 24h.

Kruunun tekeminen meni jouhevasti, muotoilukin kävi yllättävän jouhevasti vaikka kivi olikin puikulampi kuin koulun kastikkaraudan reiät. Kivet olivat jotain halpoja yksilöitä, ne oli hiottu hieman vinoon, olivat eri kokoisia ja muotoisia sekä niissä saattoi olla pieniä säröjä. Kivien erikoiset muodot ja vinot uumat toivat myös haastetta istuttamiseen.

Sovitteet kiville täytyi tehdä ikään kuin vinoon, jotta kiven taulu tulisi kruunussa suoraan. Tässä onnistuin mielestäni hyvin. Sain myös tehtyä kynsistä sirot ja tyylikkäät. Pohjakappaleen sahaus meni vähän vinoon, mutta lopullisessa tuotteessa pohjakappale sointuu kynsiin ja viisteisiin. Opettaja piti siroista kynsistä ja viisteiden muotoilusta, kuulema näytti siltä kuin kiven päälle olisi ripustettu kangasta roikkumaan, joka jatkui jokaisessa kynnessä yhtenäisenä. Ja pohjakappale oli hänen mielestään samaa perhettä kynsien ja viisteiden kanssa. Ei kuulema ollut liian ohut tässä yksilössä.

Seuraavaksi meille annettiin tehtäväksi suunnitella Koulutuskeskus Salpaukselle huomiointilahja/-lahjoja. Naiselle sekä miehelle. Kohderyhmä oli Salpauksen työntekijät. Huomiointilahja annetaan kun henkilö on ollut töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Kyseessä siis n. 40-65 vuotiaat ihmiset. Korut tuli tehdä hopeasta, ja niissä voi olla mahdollisesti kiviä.

Koko suunnitteluprosessista täytyi tehdä portfolio, johon tallennettiin taustoitukset, luonnokset, tekniset piirrokset, esityskuvat yms. Tein esityskuvia myös rhinolla (3d-mallinnus ohjelma).

Teimme kaksi ideaa, joista piirsimme esityskuvat käyttötarkoituksessaan, nämä vietiin raadin nähtäväksi joista valittiin toinen jonka proto täytyi valmistaa hopeasta. Itse piirsin ideani niin, että naisen koru toimi sekä rintakoruna että riipuksena (siinä oli molemmat mekanismit) ja miehen koru toimisi sekä solmioneulana että taskukoruna. Raati oli tykästynyt monitoimisuus ideaani ja halusivat kaikkien valmistavan korunsa niin että naisella toimii riipuksena/rintaneulana ja miehellä taskukoruna.

Mekanismeja ei ollut kaikkien pakko valmistaa. Riitti että yksi valmistaa koruunsa myös mekanismit, jotta raati näkee kuinka tällaiset korut toimivat käytännössä.

Raati oli halunnut minun valmistavan lehtiköynnös-ideani. Päätin toteuttaa koruni kumiprässäämällä, koska koruissa oli useita samanlaisia lehtiä joista täytyi saada kuperia. Meillä ei ollut kuin kahtena viikkona aikaa valmistaa koruja, senkin takia valmistus täytyi miettiä nopeaksi. Lopulliset korut valmistetaan valamalla, raati valitsee yhden meidän luokkalaisen korun, joka sitten valmistetaan.

Sahasin 10mm ja 12mm akryylilevyihin lehtien muodot ja valssasin hopealevyn 0,6mm vahvuiseksi. Sitten vain laitoin hopealevyn akryylilevyn päälle ja niiden päälle laitoin pehmeän sentin paksuisen kumilevyn. Prässäsin osat heittoprässillä, sen jälkeen sahasin osat levyistä ja juotin asentoihinsa.

Heittoprässi

Prikkaleikkurilla leikkasin pieniä palloja lehtien kaveriksi ja löin ne pukkelialasimessa kuperiksi ja juotin paikoilleen.

Tein naisen koruun riipuslenkin ylimmäiseen pieneen lehteen taakse piiloon ja miehen koruun pinnimekanismin. En alkanut tekemään rintaneulamekanismia naisen koruun, koska lopullisessa tuotteessa käytettäisiin kuitenkin valmismekanismeja. Lopullinen tuote valmistettaisiin paksummasta materiaalista sekä lehden piiloon jäävät kärjet jätettäisiin pois ja opettajan mukaan nämä minun koruni voitaisiin valmistaa ehkä 3d-vahatulostuksella.

Naisen korusta tein kiiltävähkön ja miehen korun hiekkapuhalsin. Pintojen ja korujen ei tarvinnut olla täysin viimeisteltyjä, koska ne olivat protoja. Ne tehtiin raadille jotta he hahmottavat paremmin miltä valmis koru tulisi näyttämään. Näitä minun tekeleitäni ei valittu, enkä halunnut näitä lunastaakkaan, kun olivat niin ohuesta materiaaleista tehtyjä, joten menivät sulatukseen.

Raati valitsi yhden luokkalaisen korun ja se koru valmistetaan uudestaan asiakkaiden toiveiden mukaan ja sellaiseksi yksilöksi josta voi esim. tehdä muotin, jotta koruja voidaan valmistaa useampia kappaleita kustannustehokkaasti ja nopeasti. Korujen menekki kun on n. 20 korua naisille ja 10 korua miehille vuodessa. Helmikuussa 2016 taitaa jo tämän meidän luokkalaisen koru päästä huomiointilahjojen jako tilaisuuteen, korun suunnittelijan täytyy kertoa korun tarina tilaisuudessa.

Sain näytöstä arvosanaksi kiitettävän (3).

Lankaistukka riipus valkoisella topaasilla

Harjoittelimme lankaistutuksen tekemistä, ensin teimme ikään kuin palkin. Juotimme 7kpl lyhyitä putken pätkiä pystyyn vierekkäin (putken halkaisija oli sama kuin kiven), sen jälkeen ne sahattiin pitkittäin puoliksi, väliin laitettiin kapea titaanilevyn pala jotta jäisi niin sanottu hajurako eli kevennys. Titaanilevy oli paikoillaan sen aikaa kun palkin päihin putkien väleihin sivulle juotettiin u:n muotoon väännetyt langat. Nämä päihin juotetut langat pitivät palkkia kasassa. Sen jälkeen titaanilevy otettiin pois ja juotettiin muut langat paikoilleen. Viimeiset putket sahattiin pois ja kivet istutettiin paikalleen. Suurella osalla luokasta kivet eivät mahtuneet vierekkäin samankokoisiin putkiin, vaikka sovitteet oli tehty. Opettaja ihmetteli tätä. Putken halkaisija täytyisi jättää kuitenkin hiukan isommaksi kuin kiven halkaisija. Istuttaessa omat kiveni menivät vinoon ja kivien uumat runnoi toisia kiviä niin että rutina kävi. 3mm kivet eivät vain mahtuneet olemaan vierekkäin 3mm halkaisijaltaan olevissa putkissa vaikka sovitteet oli tehty ja kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua olemaan vierekkäin.

Harjoituksen jälkeen sai valmistaa vapaavalintaisen korun johon tulisi lankaistutuksia/-istutus.

Siskollani oli sopivasti synttärit ja hän halusi ovaalin tai pyöreän riipuksen jossa voisi olla kivi. Ajattelin tehdä siihen lankaistukan.

Minulla ei ollut aikaa tehdä tätä kuin muutama päivä. 30h tämän tekemiseen meni. Suunnittelin rhinolla koukerokuviot ja tulostin kaavat sahausta varten.

Ovaalin istukkaan olikin vaikeampi asetella langat oikeisiin kohtiin. Tein langoille pienet urat joihin juotin ne, mutta juottamisen jälkeen huomasin etten ollut tyytyväinen lankojen paikkoihin ja jouduin niitä hieman siirtelemään, mikä jätti istukan hieman epäsiistiksi sivuilta. Mutta koska aikaa oli vähän en alkanut tekemään uutta istukkaa vaan korjailin jo tekemääni.

Päätin tehdä koukerotaustalle sarjan, jotta koru olisi tukevampi ja se näyttäisi ns. arvokkaammalle. Sarjan viilaamiseen kului suurin osa ajasta, koska sahattu koukerotausta oli kupera, täytyi sarja viilata tismalleen saman muotoiseksi, jotta juottaminen olisi helpompaa.

Ovaalia istukkaakin tehtäessä huomasin että istukka-aihion pitäisi olla hieman kiveä suurempi jotta sen jälkeen kun sovite on tehty kiven uuma jäisi juuri pinnalle makaamaan. Tein istukasta kiven kokoisen niin kuin oli ohjeistettu ja sovitteen teon jälkeen kiven uuma jäi silti hieman ylemmäs kuin missä sen kuuluisi olla. Täytyy siis jatkossa muistaa tehdä lankaistukasta hieman kiveä suurempi.

Riipuksen kasaaminen kävi sujuvasti, istukkakin päätti juottaa itse itsensä paikalleen. Laitoin riipukseen ja istukkaan juotosnestettä ja lämmitin istukan paikalleen, pilkoin kasan juotetta ja juuri kun päätin laittaa juotetta tajusin ettei istukka hievahdakaan mihinkään kun koitin sitä siirtää ja ihmetyksekseni se oli juottunut kiinni. Kappale oli kerinnyt lämmitä niin paljon että istukan kakkosjuote lankojen juuresta oli lörähtänyt ja juottanut istukan siististi kiinni riipukseen.

Kiillotuskopilla kiillottaessa koru lensi heti valtavaa vauhtia kopin takaseinään ja kimposi kolahtaen näkymättömiin, hetken etsinnän päästä löytyi lattialta isojen roskisastioiden alta. Koukeron keskikohta oli painautunut sisään ja istukka oli mennyt vinoon. Lievästi sanottuna ketutti, kun koru oli jo loppusilausta ja kiven istutusta vaille valmis. No sittenhän täytyi hieman varovasti hehkuttaa riipusta jotta saisin sen muotoiltua pallopunsselin päällä uudestaan kuperaksi. Ja hehkuttaessa lämpeni taas hiukan liian nopeasti ja juotteet istukan juuresta hieman lörähti ei niin siististi.

No sain pallopunsselin päällä painelemalla ja muovivasaralla hyvin varovasti riipuksen reunoja naputtamalla riipuksen taas oikean muotoiseksi. Istukka jäi silti hiukan vinoon.

Sen jälkeen siistin juotoskohdat ja punsselin jäljet ja kiillotin koko riipuksen mikromoottorin kanssa.

Istutin kiven hyvin hyvin varoen paikalleen, kun lukaisin että kaikki istutustyylit ovat topaasilla hyvin varottavia, vaikka se onkin kova kivi niin se lohkeaa herkästi. Ja olinhan minä edellisessä kivenistutuksessa rikkonut kuukiven. Tajusin vasta nyt että olenhan minä ennenkin topaaseja istuttanut, kun tein viime vuonna rivisormuksen sinisillä topaaseilla.

Istuttaessa istutuspainin lipesi kerran ja minulta jäi pari sydämen lyöntiä välistä, mutta onneksi ei livennyt kiveen vaan riipuksen pintaan. Teki pienen naarmun mitä täytyi koittaa vielä siloitella. Pyöritin lankojen päät raepunsselilla pyöreäksi.
Sain kiven istumaan napakasti, kivi on ehjä, mutta vinossa sivusta katsoessa. Edestä katsoen koru on siisti.

Aikataulu oli turhan tiukka, kiireessä aina sattuu ja tapahtuu jotain, vaikka sitten ihan loppuvaiheessa. Aikaa olisi muuten riittänyt, mutta olin jonkin aikaa flunssassa ja sen jälkeen oli muita murheita ja huolia. Lopulta ei jäänyt kuin muutama päivä aikaa tehdä ja jouduinkin tekemään yhden päivän toisen opettajan tunnilla kun en olisi muuten ehtinyt saamaan valmiiksi ja näyttämään lankaistutusta opettaneelle opettajalle tätä työtä. Opettajan mielestä riipus on sievä, vaikkakin istukka on hieman epäsiisti ja riipuslenkki liian kapea tällaiseen riipukseen. Ajattelin kuitenkin tehdä vielä lisää lankaistutuksia jos aika riittää. Haluan saada tehtyä siistin ja juuri oikean kokoisen istukan kivelle. Muutama trillion hiottu ametisti minulla ainakin odottaisi lankaistukoita.

Tänään sisko sai korun syntymäpäivälahjaksi ja ensimmäinen sana oli vau. Kysyin että kelpaako ja hän totesi naurahtaen että kelpaa hyvinkin. Näyttipä tuo minustakin lahjarasiassa hienolta.